 |
| Pehko heti tuoreeltaan. salonroyal.fi |
Ja nyt kun väri on hieman kulunut, niin vihreä on aika... neo. ♥
perjantai 27. syyskuuta 2013
Syys-hiukset
On ihan päässyt unohtumaan yksi intoilu, nimittäin uudet hiukset. Kampaamovisiitillä kävin tuossa vähän reilut pari viikkoa sitten. Salon Royal ja Mari, kuinkas muuten.
Ja nyt kun väri on hieman kulunut, niin vihreä on aika... neo. ♥
Ja nyt kun väri on hieman kulunut, niin vihreä on aika... neo. ♥
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
"Saving people, hunting things. Family business."
Pyhän fandomkolminaisuuden ja kaikkien fanityttöjen nimessä: ollos tervehditty, Supernatural!
Vaikka kuinka ja moni on todennut minulle, että rakastaisin tuota sarjaa. Tumblr on täynnä giffejä, kuvia, fanarttia ja vitsejä. Fandomkin vaikuttaa lämminhenkiseltä ja omiaan tukevalta. Ja kun vielä sain larp-hahmon, joka kuulemma perustui Dean Winchesteriin, niin kyllästyin olemaan ulkopuolinen ja päätin sen sijaan ymmärtää.
Hommahan toteutui seiraavanlaisesti: Hailie kaipasi appelsiinimehua, mie kaipasin Supernaturalia. Lupasin tuoda mehun, jos Hailie hoitaa sarjan. Ja hetken päästä istuimmekin molemmat Hailien pimennetyssä huoneessa tietokoneen näytön kalpeassa valossa innostunina ja jännittyneinä litkien appelsiinimehua. Oli... jännää. Näin jännää:
Toisaalta naisellinen kovaa ja korkealta kirkuminen kivasti tasapainottaa sitä paksua testosteronihuurua, mikä sarjasta (ja varsinki päähenkilöistä) tunkee. Muutenhan voisivat vaikka tissit vetäytyä sisään ja laskeutua palleiksi (joo, kuvittelimme tämän skenaarion ja nauroimme hervottomina useita minuutteja).
Mutta joo, I'm in love. Ja henk. koht. diggailen tästä (ainakin toistaiseksi) enemmän kuin Dr. Whosta. Vaikka onkin hyvin jenkki ja hollywood ja sliipattu ja överi jajaja, mutta gnah! ♥
 |
| casschu18.tumblr.com |
Vaikka kuinka ja moni on todennut minulle, että rakastaisin tuota sarjaa. Tumblr on täynnä giffejä, kuvia, fanarttia ja vitsejä. Fandomkin vaikuttaa lämminhenkiseltä ja omiaan tukevalta. Ja kun vielä sain larp-hahmon, joka kuulemma perustui Dean Winchesteriin, niin kyllästyin olemaan ulkopuolinen ja päätin sen sijaan ymmärtää.
 |
| Aina vain vähemmän tätä fiilistä mulle! *muhahahaha* giphy.com |
Hommahan toteutui seiraavanlaisesti: Hailie kaipasi appelsiinimehua, mie kaipasin Supernaturalia. Lupasin tuoda mehun, jos Hailie hoitaa sarjan. Ja hetken päästä istuimmekin molemmat Hailien pimennetyssä huoneessa tietokoneen näytön kalpeassa valossa innostunina ja jännittyneinä litkien appelsiinimehua. Oli... jännää. Näin jännää:
>Alle 30 sekuntia Supernaturalia ja kiljuttiin Ouvan kanssa kuin "syötävät kummitusjunassa tai jotain" ja se oli ihan kamalaa. [järkevämmän ytävän nimi tähän]-täti oli ihan oikeassa, en saisi katsoa tätä. Mutta koska olen Aikuinen saan tehdä tyhmiä päätöksiä Ihan Itse ja katsottiin jo kolme jaksoa. A-p-u-a. Asdfgh.<
Toisaalta naisellinen kovaa ja korkealta kirkuminen kivasti tasapainottaa sitä paksua testosteronihuurua, mikä sarjasta (ja varsinki päähenkilöistä) tunkee. Muutenhan voisivat vaikka tissit vetäytyä sisään ja laskeutua palleiksi (joo, kuvittelimme tämän skenaarion ja nauroimme hervottomina useita minuutteja).
Mutta joo, I'm in love. Ja henk. koht. diggailen tästä (ainakin toistaiseksi) enemmän kuin Dr. Whosta. Vaikka onkin hyvin jenkki ja hollywood ja sliipattu ja överi jajaja, mutta gnah! ♥
 |
| SUOLAA! PYHÄÄ VETTÄ! SUOLAA! blooufroog.tumblr.com |
maanantai 23. syyskuuta 2013
Bravo Beach Assault
Larppasin. En todellakaan ole vielä toipunut. Tälläistä hahmon takia henisesti romuna olemista larp-historiastani kaivellessa saadaan mennä ihan Länsituuleen asti. Ja se oli viime vuoden kesänä. Tokihan sitä on ollut tässä välissä siistejä juttuja, hypetystä, suuria tunteita, jälkeenpäin nyyhkimistä ja vaikka mitä, mutta tää. Tää on eri juttu! Tän fiiliksen takia larpataan!
Koska se on ensin tätä:
Ja sitten se onkin yhtäkkiä tätä:
Larpissa itsessään oli siis peli pelissä: suurin osa pelaajista (joku... 50? 60?) ja tapahtumista oli osa sotilaspeliä maastopukuineen ja air soft-aseineen, mutta sitten meitä oli n. 30 henkilöä pelaamassa näitä sotaa karkuun lähteneitä siviilejä. Ja tämä toimi (ainakin meidän porukalle)! Sotilaat oli meille proppeja ja tunnelmanluojia, ja me niille. Erilliset pelit ja juonet, tiet vaan välillä kohtasivat ja ristesivät.
Koska se on ensin tätä:
 |
| may10baby.tumblr.com |
Ja sitten se onkin yhtäkkiä tätä:
 |
| man-in-the-moonmoon.tumblr.com |
Larpissa itsessään oli siis peli pelissä: suurin osa pelaajista (joku... 50? 60?) ja tapahtumista oli osa sotilaspeliä maastopukuineen ja air soft-aseineen, mutta sitten meitä oli n. 30 henkilöä pelaamassa näitä sotaa karkuun lähteneitä siviilejä. Ja tämä toimi (ainakin meidän porukalle)! Sotilaat oli meille proppeja ja tunnelmanluojia, ja me niille. Erilliset pelit ja juonet, tiet vaan välillä kohtasivat ja ristesivät.
Hahmoni oli opiskelija ja vähän puolivahingossa/-väkisin rikollinen. Perheestä jäljelä vain isosisko (se oikeasti rikollinen ja sille tielle raahannut) ja ainoana toisena luotettuna ihmiskontaktina mielikuvituskaveri. Ja oh, nämä kontaktit todella heräivät olemaan ihmissuhteita! Hahmon siskon kanssa pelaaminen yksiin toimi ihan todella hyvin, tuli oikeasti semmoinen... pikkusisko-olo. Ja mielikuvitysystävä... en edes tiedä mistä aloittaa... SE OLI KAMALAA! Kun se oli paikalla, niin eihän sille voinut puhua, ettei muut pitäisi hulluna. Ja kun se ei ollut paikalla, hamoni kaipasi sitä niin että rintakehää puristi. Ja siskolta piti vähän yrittää salata harhojen näkemistä. Ei muuten onnistunut. TT___TT ♥
Näiden kahden keseisimmän ihmissuhteen lisäksi hahmoni onnistui aikomuksistaan huolimatta kiintymään paikalla olleeseen naiseen, joka kuvitteli puhuvansa kuolleena syntyneelle pojalleen. Jokin siinä vain herätti sympatiaa ja ymmärrystä: joskus on parempi harhojen kanssa, kuin kohdata ne aiheuttaneet traumat. Ja voi kun toinen olikin palasina ja sitä sai suojella maailmalta ja sotilailta keittelemällä teetä ja kuiskailemalla "Kasaa ittesi, leiki mukana. Sotilaat ettii mitä tahansa syytä ampua meidät." AAAAAH, ei pitänyt välittää kestään uudesta random-ihmisestä!!!1
Ja koko homma loppui tykistökeskitykseen ja ohjuksiin ja vaikka mihinkä, jotka oli toteutettu pyroilla ja äänillä ja metsä oli vain punaista savua ja konekiväärien rätkettä!
Eihän se täydellistä ollut (ei tod.!), mutta koska tämä blogi on paikka intoilulle ja positiivisiin asioihin keskittymiselle, niin päätän nyt jättää menemättä niihin juttuihin. Useampi muu on kuitenkin jo sanonut niistä kirjoittavansa.
Näiden kahden keseisimmän ihmissuhteen lisäksi hahmoni onnistui aikomuksistaan huolimatta kiintymään paikalla olleeseen naiseen, joka kuvitteli puhuvansa kuolleena syntyneelle pojalleen. Jokin siinä vain herätti sympatiaa ja ymmärrystä: joskus on parempi harhojen kanssa, kuin kohdata ne aiheuttaneet traumat. Ja voi kun toinen olikin palasina ja sitä sai suojella maailmalta ja sotilailta keittelemällä teetä ja kuiskailemalla "Kasaa ittesi, leiki mukana. Sotilaat ettii mitä tahansa syytä ampua meidät." AAAAAH, ei pitänyt välittää kestään uudesta random-ihmisestä!!!1
Ja koko homma loppui tykistökeskitykseen ja ohjuksiin ja vaikka mihinkä, jotka oli toteutettu pyroilla ja äänillä ja metsä oli vain punaista savua ja konekiväärien rätkettä!
 |
| "Me selvitään tästä. Mä rakastan sua." "Niin mäkin sua. Älä kuole." Kuvannut Helena H. |
Eihän se täydellistä ollut (ei tod.!), mutta koska tämä blogi on paikka intoilulle ja positiivisiin asioihin keskittymiselle, niin päätän nyt jättää menemättä niihin juttuihin. Useampi muu on kuitenkin jo sanonut niistä kirjoittavansa.
perjantai 20. syyskuuta 2013
Pre-feels!
Soinut repeatilla koko viikon. Ja satunnaisemmin jo pari viikkoa. Voi Valerie ja kuinka toimimaton ihmislapsi oletkaan. Larpista syvällisemmin (ja todella palavilla tunteilla) avautumista luvassa viikonlopun jälkeen.
maanantai 16. syyskuuta 2013
Vainoharha
Kävin kavereiden kanssa leffassa tsekkaamassa Paranoian. Spoilereita luvassa heti kuvan jälkeen.
Mulle luvattiin toimintaa, trilleri, paranoiaa, yritysvakoilua, "isoveli valvoo"-fiilistelyä. Leffan alku vaikuttikin lupaavalta: flikkeröivä ja tilttaileva kuva, juokseva ja taakseen hermostuneesti vilkuileva päähenkilö, tunnelmallinen musiikki, yölliset Ison Omenan kujat. Mutta. Tämä jälkeen oikea fiilis katosi ja vaikka ajoittain tapahtuikin oikeiden asioiden väläyttelyä (varjoja vilahtamassa kulman taakse, kääntyileviä valvontakameroita, päähenkilö tuhoamassa luksus-asuntonsa piilotettujen kameroiden varalta...), enimmäkseen asiat, joilla leffaa mainostettiin ja joita nimenkin perusteella haluaisi nähdä, vain ohitetaan puolivillaisesti ja sysätään syrjään "paljon tärkeämmän ja kiinnostavamman tarinan tieltä". Joo, sen pakollisen rakkaustarinan. (Joka btw vitutti minua enemmän kuin taas moni kökkö leffasiirappi vähään aikaan. Ei, kukaan menestyvä ja tervejärkinen ihmisyksilö ei palaa sellaisen mulkvistin käsivarsille, joka on ensin varastanut, huijannut ja käyttänyt hyväksi. Ja toisekseen: VITTU Hollywood, lopeta miehille sen paskan uskottelu, että yhteiskunta ois jotenkin niille kauniin naispalkinnon velkaa!)
Ei ollut lipujen hinnan tai tuhlatun ajan arvoinen. Mut nää posterit on hienoja.
 |
| dailybillboardblog.com |
Mulle luvattiin toimintaa, trilleri, paranoiaa, yritysvakoilua, "isoveli valvoo"-fiilistelyä. Leffan alku vaikuttikin lupaavalta: flikkeröivä ja tilttaileva kuva, juokseva ja taakseen hermostuneesti vilkuileva päähenkilö, tunnelmallinen musiikki, yölliset Ison Omenan kujat. Mutta. Tämä jälkeen oikea fiilis katosi ja vaikka ajoittain tapahtuikin oikeiden asioiden väläyttelyä (varjoja vilahtamassa kulman taakse, kääntyileviä valvontakameroita, päähenkilö tuhoamassa luksus-asuntonsa piilotettujen kameroiden varalta...), enimmäkseen asiat, joilla leffaa mainostettiin ja joita nimenkin perusteella haluaisi nähdä, vain ohitetaan puolivillaisesti ja sysätään syrjään "paljon tärkeämmän ja kiinnostavamman tarinan tieltä". Joo, sen pakollisen rakkaustarinan. (Joka btw vitutti minua enemmän kuin taas moni kökkö leffasiirappi vähään aikaan. Ei, kukaan menestyvä ja tervejärkinen ihmisyksilö ei palaa sellaisen mulkvistin käsivarsille, joka on ensin varastanut, huijannut ja käyttänyt hyväksi. Ja toisekseen: VITTU Hollywood, lopeta miehille sen paskan uskottelu, että yhteiskunta ois jotenkin niille kauniin naispalkinnon velkaa!)
Ei ollut lipujen hinnan tai tuhlatun ajan arvoinen. Mut nää posterit on hienoja.
 |
| dailybillboardblog.com |
lauantai 14. syyskuuta 2013
Ponimaailman tytöt
Me katsottiin se. Istuttiin alas lettupinon voimistamina ja päätettiin antaa sille mahdollisuus. Onhan kyseessä kuitenkin vuoden kohutuin elokuva. Jaa kuka ja mitä? No minä ja Hailie katsottiin "se ponileffa" Equestria Girls. Koska oli pakko, fandom on kuitenkin kuhissut ja kohissut siitä jo vaikka kuinka kauan: innostunut kuullessaan, että elokuva tehdään, kauhistunut saadessaan tietää sen kertovan ihmistytöistä, lytännyt koko leffan etukäteen nähdessään alustavaa animaatiojälkeä, hyväksynyt kohtalonsa ja päättänyt käydä katsomassa leffan... ja lopuksi oksentanut sateenkaaria ja manannut sitä, että "miksei vaan luotettu kirjoittajatiimin pätevyyteen". Ja koska kaikki kohdat viimeistä lukuun ottamatta tuntuivat omallakin kohdallani pitävän paikkansa, niin olin jo jonkin aikaa suunnitellut elokuvan katsastamista. Hailien sattuminen paikalle sopivalla hetkellä ja fiiliksellä oli vain onnellinen sattuma (meidän piti vain syödä lettuja).
Ja nyt luvassa SPOILEREITA (koska tästä leffasta spoilaantuminen on elämän ja kuoleman asia. ON!), kuvia, höpöhöpöä ja fanityttöääntelyn kertaamista.
Homma alkaa ihan perus poneiluna ja tuore prinsessa Twilight tuskailee siipien kanssa elämiseen tottumista. No, kruunuvarkautta ja maagista portaalia myöhemmin Twilyllä onkin huomattavasti jännittävämpiä uusia kehonulokkeita hämmästeltävinään. Turpakin kutistui pikkiriikkiseksi nystyksi suun yläpuolelle.
Siis ihan oikeasti: ihmiskropan käyttö vaatii opettelua! Kuinka äärettömän siistiä ja hienoa ja oivaltavaa!!!! Näiden hetkien aikana aina kiljumiskikatimme Hailien kanssa samalla ääneen surkutellen sankaritarta. "Eiiii, voi reppana, ei osaa kävellä/syödä/whatever!!!"
Koulun maskotti oli poni. Kuinka sopivaa. >___< (Ja Rainbow Dash on paras!!!! "Of course you lost, I'm awesome." ♥)
Pinkie Pie vähät välitää fysiikan laeista tai logiikasta oli kyseessä sitten ihmis- tai ponimuoto. Ja otti ilmapallon puhallettavaksi cutie markistaan!!!! *paljon ihastunutta kirkumista tähän*
Kaiken kaikkiaan elokuva oli ihastuttava. Kimeitä äännähdyksiä, nauramista, asdfasdadsfdh-räpistelyä ja muutenkin kaikke epämääräistä äänenmuodostusta sai tehdä reilun tunnin aikana niin paljon, että ääni meinasi lähteä. Mutta kun iiiääääeaaeeeeeeeeasdfadfgASDSDFD!!!!11 SE OLI HYVÄ! Vaikka demonit olikin vähän wtf ja yhdessä vaiheessa perinteinen high school-draama meinasi hermostuttaa, niin muuten: AH! Pahiskin oppi läksynsä, ystävyys voittaa, kaikki saavat olla erilaisia ja silti voivat tulla toimeen... NÄITÄ ASIOITA LAPSILLE PITÄÄ OPETTAA! Ja tässä se tehdään taas niin oikein! ♥
Ihastumis-sivujuonikin oli sympis, kikatuttava ja saa meidät kiljahtelemaan. Eräät tietyt leffat voisivat ottaa oppia (niin kuin vaikka Pacific Rim)...
PLUS: Elokuvan musiikit olivat tuttuun MLP:FIM-tapaan hyvin tehtyjä ja positiivista mielialaa lietsovia... vaikka osa olikin hämmentävästi dub-steppiä. :D
Hailie sanoo: asdfgh <3__<3 Eli Ouva sanoi kaiken oleellisen, joten minä tyydyn vain fanityttöilemään. Sen kiljumisen määrän jälkeen käy sääliksi viereisessä huoneessa ollutta ihmistä. Olin muuten todella skeptinen elokuvan suhteen, koska hei, ponit ihmisinä, ei vaan voi toimia. Ouvan sanoin, pitäisi vain luottaa Hasbroon.
Ja nyt luvassa SPOILEREITA (koska tästä leffasta spoilaantuminen on elämän ja kuoleman asia. ON!), kuvia, höpöhöpöä ja fanityttöääntelyn kertaamista.
 |
| forums.penny-arcade.com |
Homma alkaa ihan perus poneiluna ja tuore prinsessa Twilight tuskailee siipien kanssa elämiseen tottumista. No, kruunuvarkautta ja maagista portaalia myöhemmin Twilyllä onkin huomattavasti jännittävämpiä uusia kehonulokkeita hämmästeltävinään. Turpakin kutistui pikkiriikkiseksi nystyksi suun yläpuolelle.
 |
| equestriadaily.com |
 |
| mysteriousbrony.tumblr.com |
 |
| weheartit.com |
Siis ihan oikeasti: ihmiskropan käyttö vaatii opettelua! Kuinka äärettömän siistiä ja hienoa ja oivaltavaa!!!! Näiden hetkien aikana aina kiljumiskikatimme Hailien kanssa samalla ääneen surkutellen sankaritarta. "Eiiii, voi reppana, ei osaa kävellä/syödä/whatever!!!"
 |
| mysteriousbrony.tumblr.com |
Koulun maskotti oli poni. Kuinka sopivaa. >___< (Ja Rainbow Dash on paras!!!! "Of course you lost, I'm awesome." ♥)
 |
| thedailyoat.com |
Pinkie Pie vähät välitää fysiikan laeista tai logiikasta oli kyseessä sitten ihmis- tai ponimuoto. Ja otti ilmapallon puhallettavaksi cutie markistaan!!!! *paljon ihastunutta kirkumista tähän*
Kaiken kaikkiaan elokuva oli ihastuttava. Kimeitä äännähdyksiä, nauramista, asdfasdadsfdh-räpistelyä ja muutenkin kaikke epämääräistä äänenmuodostusta sai tehdä reilun tunnin aikana niin paljon, että ääni meinasi lähteä. Mutta kun iiiääääeaaeeeeeeeeasdfadfgASDSDFD!!!!11 SE OLI HYVÄ! Vaikka demonit olikin vähän wtf ja yhdessä vaiheessa perinteinen high school-draama meinasi hermostuttaa, niin muuten: AH! Pahiskin oppi läksynsä, ystävyys voittaa, kaikki saavat olla erilaisia ja silti voivat tulla toimeen... NÄITÄ ASIOITA LAPSILLE PITÄÄ OPETTAA! Ja tässä se tehdään taas niin oikein! ♥
Ihastumis-sivujuonikin oli sympis, kikatuttava ja saa meidät kiljahtelemaan. Eräät tietyt leffat voisivat ottaa oppia (niin kuin vaikka Pacific Rim)...
 |
| rumay-chian.tumblr.com |
PLUS: Elokuvan musiikit olivat tuttuun MLP:FIM-tapaan hyvin tehtyjä ja positiivista mielialaa lietsovia... vaikka osa olikin hämmentävästi dub-steppiä. :D
Hailie sanoo: asdfgh <3__<3 Eli Ouva sanoi kaiken oleellisen, joten minä tyydyn vain fanityttöilemään. Sen kiljumisen määrän jälkeen käy sääliksi viereisessä huoneessa ollutta ihmistä. Olin muuten todella skeptinen elokuvan suhteen, koska hei, ponit ihmisinä, ei vaan voi toimia. Ouvan sanoin, pitäisi vain luottaa Hasbroon.
perjantai 13. syyskuuta 2013
Fantastic Beasts and Where to Find Them
"Warner Bros. announced on
12th September 2013 that J.K. Rowling would be making her screenwriting
debut with 'Fantastic Beasts and Where to Find Them', the first in a
new film series which is part of their expanded creative partnership
with J.K. Rowling."
Olen samaan aikaan kauhuissani ja silti huomaan kyynelehtiväni täällä selatessani tumblria ja alkaessani ihan oikeasti tajuta, että lisää Potterversumia. Ei tähän vaan voi sanoa yhtään mitään!
JK Rowling: *touches her dark mark*
Potterheads: we assure you, my lady, we have never renounced the old ways
torstai 12. syyskuuta 2013
Kohti ääretöntä, ja sen yli!
Jahka vain ensin valmistumme koulusta... Jaa häh? No olin siis menneenä viikonloppuna Nebula 0256 Akatemia nimisessä LARPissa, joka oli kai kampanjan avausosa. Kyseessä oli siis kevyesti sci-fisteltyyn tulevaisuuteen aavistuksen muokatussa maailmassamme sijoittuva sisäoppilaitos huippulahjakkaille yksilöille. Koulussa kilpailu on kovaa: kaikki haluavat olla suosittuja, kauniita ja menestyviä... ja sitten päästä kans sinne avaruuteen, ku se ois siistiä.
Itse peli oli... hämmentävä kokemus. Etukäteen ei ollut juuri aikaa intoilla tai valmistautua, vaikka materiaalia, kontakteja ja PJ:n kanssa käytyjä keskustelujakin oli tarjolla. Ei vaan ollut Aikaa(TM), koska Oikea Elämä(TM) ja Työt(TM). Tämä ei kuitenkaan ollut se hämmentävyyden avaintekijä, vaan että hahmollani oli oikeasti ihan... kivaa. Tai siis että ei ollut suurta draamaa, hervotonta kakkamyrskyä osumassa tuulettimeen, tai pahemmin edes henkilökohtaisia kriisejä. Oli paras ystävä (niin kuin teineillä yleensä on), oli kaveriporukka jonka kanssa hyppiä narua (ja muutenkin oli tosi lämminhenkinen ja ymmärtäväinen tunnelma meidän kesken aina), oli hyviä numeroita koulusta. Tummempia sävyjä pastellinsävyiseen ja pehmeään arkeen toivat Se Entinen Bestis (jonka kanssa riidat jopa ratkesivat, joten lisää pastellinsävyjä luvassa?) ja hahmon kipuilu kilpailuasetelmiin tottumattomuuden kanssa (ja siitä seuraavaa ihan rakentavaa pers.kohtaista kehittymistä). Eli aika tosi tasaista ja "olipas kiva ensimmäinen koulupäivä"-oloista. Ainakin verrattuna kaikkien muiden SUUREEN DRAAMAAN. Joku kanssapelaaja jo totesikin pelin jälkeen tunnelmia kertaillessa nohevasti "Missä ihmeen pelissä sä olet ollut?" No en selvästi ainakaan samassa muiden kanssa. :D
Mistä sitten saa minun kaltaiseni "Paska on parasta ja kurjuus kivaa"-tyyppinen pelaaja tämmöisen pelin kohdalla revittyä fiiliksensä? Vastaus on yksinkertainen: koulupuvuista. Uniformuissa vaan on aina Sitä Jotain. Yksilöllisyyden polkeminen, ilmaisuvapauden rajoittaminen, muuttaminen yksilöistä joukon osaksi. Koulupuvut. ♥ (Ja meillä vielä oli ihan älyhienot koulun kangasmerkitkin kaikilla rintapielessä.)
P.S. Tekisi hirveästi mieli linkittää tähän myös hahmoni profiili (voi Carrie, senkin huuhaafyysikko) ja in-game kuvattu "päiväkirjavideo" (täyttä kultaa ja diippii shittii). Mutta en voi, koska kampanja ja spoilerit ja kanssapelaajat ja vaikka mitä.
 |
| "Sinut, huippulahjakas nuori, on juuri kutsuttu Hummingbird Tech Akatemiaan – oppilaitokseen, joka kouluttaa nuoria älykköjä vaativan avaruusmatkan miehistöksi." (Kaikki tarvittavat krediitit löytyvätkin jo kuvasta.) |
Itse peli oli... hämmentävä kokemus. Etukäteen ei ollut juuri aikaa intoilla tai valmistautua, vaikka materiaalia, kontakteja ja PJ:n kanssa käytyjä keskustelujakin oli tarjolla. Ei vaan ollut Aikaa(TM), koska Oikea Elämä(TM) ja Työt(TM). Tämä ei kuitenkaan ollut se hämmentävyyden avaintekijä, vaan että hahmollani oli oikeasti ihan... kivaa. Tai siis että ei ollut suurta draamaa, hervotonta kakkamyrskyä osumassa tuulettimeen, tai pahemmin edes henkilökohtaisia kriisejä. Oli paras ystävä (niin kuin teineillä yleensä on), oli kaveriporukka jonka kanssa hyppiä narua (ja muutenkin oli tosi lämminhenkinen ja ymmärtäväinen tunnelma meidän kesken aina), oli hyviä numeroita koulusta. Tummempia sävyjä pastellinsävyiseen ja pehmeään arkeen toivat Se Entinen Bestis (jonka kanssa riidat jopa ratkesivat, joten lisää pastellinsävyjä luvassa?) ja hahmon kipuilu kilpailuasetelmiin tottumattomuuden kanssa (ja siitä seuraavaa ihan rakentavaa pers.kohtaista kehittymistä). Eli aika tosi tasaista ja "olipas kiva ensimmäinen koulupäivä"-oloista. Ainakin verrattuna kaikkien muiden SUUREEN DRAAMAAN. Joku kanssapelaaja jo totesikin pelin jälkeen tunnelmia kertaillessa nohevasti "Missä ihmeen pelissä sä olet ollut?" No en selvästi ainakaan samassa muiden kanssa. :D
Mistä sitten saa minun kaltaiseni "Paska on parasta ja kurjuus kivaa"-tyyppinen pelaaja tämmöisen pelin kohdalla revittyä fiiliksensä? Vastaus on yksinkertainen: koulupuvuista. Uniformuissa vaan on aina Sitä Jotain. Yksilöllisyyden polkeminen, ilmaisuvapauden rajoittaminen, muuttaminen yksilöistä joukon osaksi. Koulupuvut. ♥ (Ja meillä vielä oli ihan älyhienot koulun kangasmerkitkin kaikilla rintapielessä.)
P.S. Tekisi hirveästi mieli linkittää tähän myös hahmoni profiili (voi Carrie, senkin huuhaafyysikko) ja in-game kuvattu "päiväkirjavideo" (täyttä kultaa ja diippii shittii). Mutta en voi, koska kampanja ja spoilerit ja kanssapelaajat ja vaikka mitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)