En oikeastaan (vielä, *köhKAKARAköh*) ymmärrä vuosien kertymisestä aiheutuvaa kriiseilyä. Minusta on ihanaa huomata, että selvisin taas vuoden. Tämäkin olemisentaso suoritettu, seuraava leveli uusilla haasteilla käyntiin. Okei, joo, myönnän, joskus haikailen mahdollisuutta olla taas 17-vuotias (koska vapaudet huipussaan ennen vastuiden rysähtämistä niskaan), mutta en mitenkään "vakavissani". Oikeastaan on hyvä näin.
Ainoa, mikä vähän haikeilututtaa ja on hassua, on etten enää olekaan aina ja ehdottomasti "porukan nuorin" (ah, ne ajat kun haastajia ei todellakaan ollut kumpaankaan suuntaan edes 3 vuoden säteellä). Kaikkea en voikaan enää piilottaa ja haalia juniori-statuksen alle, kaikkea ei pidetäkään enää vain hönttinä ja aika söpönä pentuiluna. Aika paljon edelleen, mutta ei niin paljon.
Mutta nyt suuntaan innoissani tämän päivän seikkailujen kimppuun! Saatemusiikki: kaverin onnitteluiksi laittama "synttäriooppera".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti