Korkokenkiä ja muuta nörtteilyä: Jälkijättöinen kesäkuun viimeinen viikonloppu

Viikko sitten ihmettelin valoilmiötä nimeltä aurinko, laitoin pitkästä aikaa aurinkorasvaa ja totesin, etten vaan saa sateenkaaren väreissä olevaa paitaa järkevästi päälle. Vaihdoin päälle kukkamekon, päähän kukallinen hiuspanta ja huuliin pinkkiä. Oli aika suunnata Helsinki Pride 2014 kulkueeseen.

Senaatintorilla oli vaikka kuinka porukkaa ja Tuomiokirkon portaat olivat täynnä jo heti kahdeltatoista. En kauheasti yllättynyt kun illalla luin, että oli isoin kulkue koskaan ja enemmän kuin tuplasi viime vuotisesta. Että terveisiä vaan lakivaliokuntaan... Tunnelma on pride kulkueessa ollut aina loistava. Tänä vuonna portailla tanssi porukkaa, kuvassa valkopaitaisia. Sateenkaariliput liehuivat ja ihmiset olivat hyvällä tuulella. Ainoa miinus omalla kohdallani oli se, etten tajunnut ajoissa vaatteidenvaihdon seurauksena avaramman pääntien tarkoittavan aurinkorasvan lisäystä. Nyt minulla on siis aurinkotatuointina pääntie. No, en palanut tänä vuonna huhti- tai edes toukokuussa kertaakaan, joten tavoitteet on täytetty. Puistojuhlaan asti en eksynyt kun olin lupautunut muualle, mutta kulkueesta nautin täysin siemauksin loistavassa seurassa.

Saippuakuplia! Auroosa kuvasi.

Sunnuntaina matka jatkui Turkuun Keskiaikamarkkinoille kuten Ouva jo paremmissa ajoin kertoikin. Sateesta huolimatta tunnelma autossa oli katossa, huolimatta siitä, että taisin jo menomatkalla pariin kertaan huikata takapenkille, etten vaan halua kuulla. Myös "partaisempi kaveriasiani" (kiitos Ouva tästä termistä, naureskelen tälle edelleen ja poikaystävä ei osannut suhtautua) tuntui viihtyvän vaikka autossa olikin hänen lisäkseen neljä kikattavaa tyttöä, erityisesti paluumatkalla.

Markkinat oli varsin mukavat. Turkulaisia ei näkynyt, mutta pk-seutulaisia senkin edestä ja oma kohokohtani oli kun ykskaks näkökenttääni ajautui yksi parhaista ystävistäni. Kirmasin kumisaappaat lonksuen halaamaan ja hänen toinen puoliskonsa ehdotti omalleni, että hekin vähän kiljuisivat ja rutistaisivat toisiaan. Eivät kummasti toteuttaneet kun ensi kertaa tapasivat. Näin jälkikäteen katsoen menin markkinoille ilmeisesti vain syömään ja tapaamaan ihmisiä. Itse markkinoilta ostin vain muikkuja ja sain kämppikseltä haukun karkkiomenasta kun en allergian takia viitsinyt omaa ostaa. Käytiin isommalla porukalla syömässä Lone Starissa, josta saa nykyään kasvisvaihtoehtojakin, ja jälkkäriksi käsityömarkkinoiden puolelta suklaakuorrutettuja mansikoita.

Lone Starin kasvisburgeri ja ihania ranskalaisia, joita en
jaksanut harmikseni syödä loppuun. Jo hampurilaisen katoaminen
sai ihmiset kysymään mihin se oikein meni.

Onnellisia mansikkatyttöjä.

Kotimatkalla kuski kysyi ykskaks "käydäänkö Kasvihuoneilmiössä?" Saattoi olla ettei Unityttö tiennyt mistä oli kyse, mutta kunhan selitettiin niin hänkin innostui ajatuksesta. En ollut itsekään käynyt koskaan, joten innostuin ajatuksesta. Päädyttiin siis vajaaksi tunniksi sinne seikkailemaan ja ihastelemaan mitä kaikkea sieltä löytyikään. Itsehän olisin halunnut mm. lasipurkkeja, taulunkehyksiä, kellon, nuottitelineen ja kampauspöydän. En päätynyt ostamaan mitään sitten lopulta, mutta Ouva löysi juttuja. Vähän jännittää mitä tarttuu mukaan kun käydään tänään poikaystävän kanssa uudelleen siellä. Ainakin niitä lasipurkkeja. Ja ehkä taulunkehykset. Kampauspöytä jää valitettavasti odottamaan toista omistajaa, koska yli neljäsataa euroa kirpaisisi aika pahasti eikä sille olisi tilaakaan. Kasvihuoneilmiö on vanhan turuntien varressa, joten siellä kannattaa ehdottomasti poiketa liikkuessaan Turku-Helsinki väliä! On joka päivä auki ilta kahdeksaan. Tietyömaan takia kylttejä seuraamalla ei pääse sinne, mutta voihan sitä vähän seikkailla välillä.