Ensinnäkin se peli! Ensimmäisessä pelissä Lahti Roller Derbyn A-joukkue Bay City Rollers kohtasi irlantilaisen Limerick Roller Girlsit. Kyseessä oli ensimmäinen peli, jota pääsin kunnolla seuraamaan, joten menihän se aika vähän ihmetellessä. Serkkunikaan eivät osanneet hirveästi peliä avata, mutta tarpeeksi, jotta seuraamisesta sai jotakin irti. Millaista roller derby sitten oli? Ainakin vauhdikasta. Melko väkivaltaisen ja fyysisen oloista, mutta ei mitenkään huonolla tavalla. Pelaamassa ollut serkku veti hienosti jammerina ja myöhemmin sainkin kuulla, että pistehirmu sai Most Valuable Player palkinnon. Jee! Hienoa oli seurata peliä muutenkin ja kuulemma seuraavalla kerralla tajuaa jo enemmän. Lisäksi poikaystävä myöhästyi harmittavasti, mutta sinänsä sopivasti junasta, niin sain katsottua koko pelin rauhassa loppuun. Toista ottelua en valitettavasti sitten ehtinytkään katsomaan.
Ja koska puhelimen kamera ei oikein pysynyt luistelijoiden perässä niin minulla on tallessa vain hyvin suttuista materiaalia.
Heinolassa oli mukavaa. Kahvittelun jälkeen käytiin vielä poikaystävän kanssa iltakävelyllä, missä sain potea jälleen kerran vähän talokateutta, minua kiellettiin kiipeämästä puuhun "koska sulla on valkoinen mekko ja se ei olisi siveää" (kysymykseen "mistä lähtien oot ollut mun siveydenvartija?" sain nopeasti vastaukseksi "seurustelun alusta", tietty) ja nauttia ilta-auringosta.
Sitten alkoi seikkailu! Tai no. Käytiin ensin katsomassa Heinolan kirkkoa. Sitten alkoi seikkailu! Suunnattiin auto vanhalle Lahdentielle, missä totesin haluavani Vääksyyn (kun oltiin ehkä puhuttu ettei tarvitsisi suorinta tietä ajaa). Parrakas kaveriasia kaivoi puhelimen esiin ja kaivoi meille reitin. Oltiin Vääksyssä joskus kympin aikaan, minua ei ihan uskottu kun muistelin missä Vääksyn kanava olisi, tehtiin pieni kieppi ja päädyttiin lopulta sinne kanavalle asti. Lopulta siellä meni noin tunti kun vaellettiin siinä kanavan ympäristössä mm. luontopolulla itikoiden syötävinä, seurattiin kanavan täyttö ja tyhjennys ja ihailtiin vähän taloja. Sain myös vähän hyvitystä puussa kiipeily kiellosta, kun bongattuani liukumäen kysyin "saanko edes laskea mäkeä?" ja poikaystävä tyytyi vain katsomaan pitkään ja toteamaan ettei sano mitään. Hypellessäni liukumäelle takaani saattoi kuulua huvittuneesti mumistuna: "yli kaksikymppinen tyttöystäväni haluaa laskea liukumäkeä..."
Tuonne pitää päästä seikkailemaan jatkossakin. Hurjan kaunista ja tuolleen vähän myöhemmin kesäiltanakin sai olla melkoisen rauhassa eikä aurinko paahtanut niskaan. Olen myös mielettömän kateellinen alimman kuvan saunarakennuksesta. Hauskaa oli myös se, että tuossa on tuommoinen tyyni lampimainen asia, jossa kasvaa ulpukoita, mutta selän kääntämällä näkyviin sai kosken. Oli myös melko kummallista kun tuonne suuntaan katsoessaan seisoi veden kanssa lähes samalla tasolla. Ei ole normaalia sellainen.
Vääksystä jatkettiin vielä vähän matkaa t-risteyksestä Jämsän suuntaan ja päädyttiin Lammille. Saatettiin siis ottaa joku "tuo saattaa viedä vähän enemmän oikeaan suuntaan" tie. Ja onneksi niin tehtiin, koska päädyttiin Lammin keskiaikaiselle harmaakivikirkolle. Poikaystävää ei tarvinnut suostutella pysähtymään, koska "tuonne muuten mennään" sai vastaukseksi päättäväisen "juu"n.
Vaikuttavahan se on. Poikaystävää hieman häiritsi tosin pioni-intoiluni kun yritti lukea sankarihaudan tekstejä... Mutta kun pionit. Siinäkin saatiin jonkin verran aikaa kulutettua ja lähtiessä olikin jo lähes pimeää. Lammilta otettiin vihdoin tie kohti Helsinkiä, mutta sekin oli kiemurtava tie, jonka varrella ei oikeastaan mitään ollut, joten passasi hyvin. Välipysähdys randomilla uimarannalla, koska voi, seuraava huoltoasemalla parhaimmalla syömälläni kasvispitsalla, koska kello oli sen verran paljon ettei kauppaankaan oikein enää päässyt - puhumattakaan siitä, että ruoan eteen olisi pitänyt tehdä jotain kotona.
Mielettömän hyvä reissu. Kesä on seikkailuja varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti