No niin, tiedossa hyvin erilainen peliarvostelu, kuin mitä normaalisti teen. Yleensähän vain ilmoitan, että spoilerita luvassa ja sen jälkeen vähät välitän pilaanko jonkun kokemuksen vai en. Tällä kertaa en aio sanoa oikein mitään. Koska ihan jo pelkän pelin synopsiksen läpikäyminen spoilaisi liian paljon Kyseessä on peli, jonka ennakkoluuloitta ja -asetelmitta kokemista suosittelen jokaiselle. Juu, kauhupeli, mutta ihan todella jokaisen ajan arvoinen.
Kyseessä on Soma. S-O-M-A. Alkuperäisen Amnesian tekijöiden uusin taidonnäyte ja voi huh heijakkaa kun oli aikamoista kyytiä!
Umm, mitähän tästä voisi sanoa...? Audiovisuaalinen taidonnäyte, jossa yksityiskohtiin asti ulottunut huomioiminen hivelee silmää ja korvaa. Tarinankerronnallinen nappisuoritus. Ratakiskoa ja hiekkalaatikkoa käsi kädessä. Kaikki elementit tuovat peliin jotain lisää minkään olematta liikaa. Lisäksi peli otti ensin askeleita ja lopulta loikkia alueelle, jota en itse ainakaan ole aikaisemmin yhdistänyt kauhupeleihin: [MAALAA TEKSTI, TAKANA SPOILERI!]
syvälliseen ja peruskysymyksien äärelle keskittyvään filosofiseen ja eettiseen pohdiskeluun. Oikeasti pohdiskeluun ja pelaajaan haastamiseen. [LOPPU.]
Ja jos et halua, jaksa tai ehdi tätä itse pelata, niin suosittelen sitten katsomaan, kun joku muu pelaa (itse katsoin erän herra A.K:n pelaamista tarjoten vastapalveluksena kirkumista ja muita asiaan kuuluvia suuria tunteita). Jos kukaan kavereista ei suostu, niin YouTubesta löytyy. Esimerkiksi Cry ja Aural Stimulation tarjoavat ihan kelpo kommentaarilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti