Yksisarvisen murha eli hiusseikkailu Turussa

Pahoittelut tältäkin suunnalta hiljaiselosta. Loppukesä ja alkusyksy pyyhkäisivät mukanaan, olin putkeen lähes kaksi viikkoa poissa kotoa ja sen jälkeen olen käynyt täällä lähinnä nukkumassa. Onneksi alkaa helpottaa. Takataskussa on mm. Romanian matka, mutta siihen palataan myöhemmin. Nyt on jotain paljon värikkäämpää luvassa.

Vietettiin Ouvan kanssa yhdessä mennyttä viikonloppua. Perjantaina menin yökyläilemään, kerättiin tatteja, tehtiin ruokaa ja vietettiin tyttöjen iltaa. Mitä mainiointa aikaa. Eri asia on tietty miten fiksua on valvoa puolille öin katsoen Supernaturalia ja juoden kuoharia kun tietää, että on aikainen aamuherätys.

Lauantaiaamuna otettiin suunta kohti Turkua ja kampaamo TITUa, jossa kaveri työskentelee. Kummallakaan ei ollut kuin aavistus siitä mitä tuleman pitää, joten matka meni asiaa pohdiskellessa. Turussa ihmeteltiin parkkeerausta ja pölähdettiin kampaamoon.

Lähtötilanne oli molemmilla haalistunut väri pohjalla. Ouvalla on hiukset kasvanut aika reilusti edellisestä värikokeilusta ja on käsitellyt sitä sekä hopea- että syväpuhdistavalla shampoolla auttaakseen värin haalistumista. Itselläni on kotiblondaus, haalistunut kevyt väri, juurikasvua ja alatukassa puoli vuotta vanha Elumen. Hiuksissa oli pituutta reilusti, mutta sen verran huonokuntoista hamppua, että oli aika tehdä asialle jotain.

Heittäydyttiin Kirsin hellään (ja kihertelevään) huomaan jännäämään mikä on kohtalomme. Hauskasti Kirsi teki molempien hiuksia vuorotellen, joten sai seurata toisen hiusten laittamista samalla kun odotteli esimerkiksi väri päässä.

Itselläni oli hiusten lyhentämisen ja blondauksen pesun jälkeen hivenen epäuskoinen olo, kuva kertonee aika paljon fiiliksistä. Luotin kyllä Kirsiin, mutta en itseeni. Apua, pitkä tukka lähti jo! Mitä tästä tulee?

Päivän edetessä (sisälsi myös muita asiakkaita ja eväshetken) kuitenkin alkoi innostaa yhä enemmän. Väriä laittaessakin oli pieni epäilyksen hetki: ensin väri vaikutti liian punaiselta, sitten liian tummalta, mutta lopputulos oli just eikä melkein. Ouvan hiusten etenemistä oli myös ihana seurata. Naapurituolissa surisi hiustenajokone ja värit olivat kirjavammat.

Lopulta hihkuttiin sekä toistemme hiuksia että omiamme.

Ouvalle tuli ihana monivärinen karkkitukka! Ja sivusiilit!

Mulle taas tällainen "kirjastonhoitaja goes anime" polkka. Olen edelleen ihan fiiliksissä niskan lyhyemmästä tukasta (josta tietty voisi olla kuvamateriaalia). Takaisin violettiin! Tämä myös tuntuu nyt niin paljon paremmata kuin se ylikasvanut takkukasa, vaikka aluksi hirvittikin.

Tyytyväiset asiakkaat ennen poistumista & hipsterkaverikuva.

Hyvittelyä

Äh, onpas kuu jo pitkällä. Ja joo, tämä ei ole vieläkään mitään lupaamaani, mutta kattokaa mitä tein töissä! Siinä pidetään täst edes meidän nuorille menevät kortsut.

Varaus, kurkkaus ja pahoittelu

Un nun nun, kauniista ajatuksista ja hyvästä (*köh köh*) suunittelusta huolimatta en millään saa tämän kuun puolella julkaistuksi elokuun Kawaii Boxin läpikäyntiä. Byäää! Mutta se on tulossa. Samoin on tulossa myös glitter-diy-projekti, josta esimakuna alla oleva kuva. Ja kuvan taustakin on itseasiassa kurkistus tuleviin jukaisuihin, joten ehkä tämä kolminkertainen kurkistus tulevaisuuteen oman erehtyväisyyteni tunnustamisen lisäksi hyvittää sen, että oikean postauksen sijaan julkaisen vain "placeholderin"? Joohan?

 

Palataan taas syyskuussa astialle. Hailie saattaa palata jo ihan alkupäivinä (en tiiä, se on jännä nainen), mutta mie jatkan tietokoneetonta ja vapaa-ajatonta elämää vielä hieman pidemmälle. Kuitenkin: SOON!

Hepeneitä.

Taannoinen ostoskierros Ouvan ja kahden muun neidon kanssa ei oikein tuottanut tuloksia, joten laitoin tilauksen Brittein saarille. Bravissimo toimitti nätisti tuotteet perille, mitä nyt toiset liivit ovat liian isot - huolimatta samasta merkistä ja mallista, ainoa ero on väri. Otapa näistä taas selvää. Mutta pääasia, että edes toiset istuvat hyvin. Kävin myös pyörähtämässä KappAhlissa uusimassa alushousuosastoa ja mukaan tarttui vahingossa muutakin kuin perusmustia.

Hieman pitsiä, pilkkuja ja sinisiä kukkia. Käytännöllistä ja mukavaa, mutta myös nättiä. Juuri niin kuin haluan suurimman osan vaatteistani olevan. (Liivit Freyan Deco Delightit, alushousut KappAhlista.)

Viimein kehyksissä.

Juhlistin marraskuussa syntymäpäivääni jälleen kerran tyttöjen kesken teekestien muodossa. Ouva pyysi paikalle tultuaan pääsyä tietokoneelle, jotta voisi näyttää syntymäpäivälahjani. Kun viimein pääsin katsomaan ruutua menin henkisesti pieniksi palasiksi ja hihkuin Ouvaa rutistaen. Saatoin myös pomppia niin, että nutturani oli hajota. Kyseessä oli siis ihan varta vasten minulle taiteilijalla teetetty kuva minusta. Lahjaan kuului, että sain siitä fyysisen kopion ja omaksi tehtäväkseni jäi hankkia kehykset. Se on hieman jäänyt kun en ole vain löytänyt mieleisiäni tai pystynyt hirveästi niistä maksamaan. Eilen muistin viimein käydä Tigerissa (kyllä, siinä Tiimariakin kummemmassa krääsäkaupassa) ja nappasin mukaani kolmen euron kehykset. Eivät ole ihan sitä mitä halusin, mutta parhaat vastaantulleista ja pääasia on, että sain kuvan viimein seinälle!

Nyt jotenkin tuntuu, että huoneessani on minulle omistettu alttari. Muchan taiteella koristeltu entinen keksipurkki, siskolta saamani vihreä possu ja keijukaiskynttilälyhty, viinipullo rannekorutelineenä, oma kuva, kahdet upeat korkokengät, erinäisiä kirjoja ja vihkoja ja lisää kynttilälyhtyjä. Ei se kai väärin ole.

Tekijä Bridgioto.

Kiitos Ouva tästä mitä ihanimmasta synttärilahjasta! Olen edelleen ihan otettu. Ja huvitun siitä, että yksi parannusehdotuksista ensimmäiseen kuvaan oli korkeampien korkojen vaatimus.

Kiire (ja hienovaraista lesoilua)

Oh hoh, kesä on jo elokuussa asti. Kylläpäs omakotitalon remontti ja oman puutarhan ylläpito töissä käymisen ohessa vie ihmisen aikaa ja energiaa. Onneksi onnentunne tilan omistamisesta vielä jaksaa lyödä väsymystä päähän.

Nummelan Rautiassa alkavat jo tunnistaa meidät, kun haetaan milloin mitäkin.
Ja rönttäfarkut alkavat olla jo aika artsy-punk-uskottavat. :D

Kartonkia ja erikeepperiä

Meillä oli taas Ouvan kanssa askartelutuokio. Sovittiin jo viime syksynä pukuilevamme, mutta se jäi kun ei Fanfestiin kumpikaan päästy. Jotenkin päädyttiin sitten ajatukseen, että toteutetaan ideamme Ropeconissa ja se vaati vaivaa yhden perjantain, kahden kartongin ja erikeepperin verran (saatettiin tosin käydä välissä uimassa).

Aluksi lähdettiin hahmottelemaan kruunun ääriviivoja kaksinkertaiselle kartongille. Kaarien tekoon käytettiin apuna lautasia, koska symmetria on kiva asia.

 Jossain kohtaa lisäiltiin kartonkia niin, että keskikohdassa oli yhteensä vissiin kahdeksan kerrosta ja muualla neljä tai kolme. Tukevoitti kivasti. Käsiteltiin kerrokset erikeepperin ja veden seoksella niin saatiin kiva kiilto.

Timantti askarreltiin glitterliimoilla ja -lakoilla. Ja kruunusta tuli varsin mainio, ja ainakin paljon hienompi kuin yhdessäkään tutoriaalissa jonka löysin. Kiinnityssysteeminä toimi klemmarit, tosin, kyllähän tuo olisi saattanut pysyä ilmankin kun liimaantui kiinni.

Mitä me siis oikeastaan tehtiin? No valmistettiin princess Bubblegumin kruunu. Minä olin Ropeconissa purkkaprinsessa, Ouva vampyyrikuningatar Marceline.

DinaValentine