Cake is a lie?

Siitä asti, kun sain kuulla Tukholman keskustaan avatusta Portal-teemaisesta kahvilasta, olen suunnitellut risteilyä Itämeren yli. Kokoonpano siitä, ketä on milloinkin ollut lähdössä mukaan, on vaihdellut, mutta matkan kohde oli selkeä.

Ja niin tuli viimein se hetki maaliskuun puolessa välissä, kun olimme porukalla risteilleet, maihinnousseet, ja suunnistaneet tiemme perille. Viimeiset hetket haeskellessa kahvilan sisäänkäyntiä katukuvasta vaihtuivat vähän varkain jo suoraan sisään kävelyyn, kun löysinkin oikean oven vahingossa ja kertayrittämällä.

Matkaseura ei voinut uskoa tilannetta todeksi koskettamatta.

Sisällä en osannut alkuun muuta kuin tuijottaa haltioituneena. Päässä ei liikkunut yhtään ajatusta moneen sekuntiin. Lopulta liikkui: "asasdfahjkdgsalGJKD TÄSSÄ SE NYT ON!!!!" tai jotain sinne päin. Päästin epämääräisen kimeän innostumisäänen ja hymyilin niin että pelkäsin suupielten repeävän. Siinä se nyt oli. Portal-kahvila. Tavallisesta torstaista tuli juuri mitä huikein parhaushetki ja parhausretki.

Kahvilassa ei ollut ketään muuta kuin meidän, ööö, 9-henkinen seurueemme (osa näkyy oikeanpuoleisessa kuvassa. Ja ei, en ole tiskin takana, vaan "baaritiskillä" istumapaikoilla, josta näkymä oli aika tasan tämä, mikä muodostuu yllä olevat kuvat yhdistämällä). Istumapaikkoja oli kolmelle. :D Kahvilan henkilökunta katsoi meitä aluksi hieman epäuskoisina, mutta yhteinen sävel löytyi suunnilleen saman tien kun avasimme suumme ja aloimme "OMGOMGOMG this is so cool!"-vuodatuksemme.

Henkilökunta oli ihanan nörttiä. Kertoivat, että kävijäkunta ei ole suurensuuri, ja että vakkareistakaan kaikki eivät tunne tai tunnista teemaa (olivat selvästi hyvillään, että me tunnettiin, tunnistettiin ja matkustettiin sen vuoksi). Pahoittelivat sitä, etteivät tänään olleet virallisissa oransseissa haalareissa, vaan omissa kuteissaan. Viralliset kamppeet taisivat olla pesussa tai jotain (joo, en kuunnellut ihan hirveän tarkkaan kokoaikaa, kun oli niin paljon kaikkee mitä ihastella).

 

Ja kun kerta oli mahdollista, niin tietysti piti esitellä mun maailman hienointa juomapulloa, joka sai kaikilta läsnäolijoilta osakseen riemastunutta hyväksyntää (kuvasta tarkkasilmäinen voi myös bongata mun "ranskalainen manikyyri, mutta glitterillä"-kynnet), vaikka suurin osa porukastamme ei mitään hirmuisia faneja ollutkaan. Onneksi minä ja Antti oltiin senkin edestä.

Lol, ketkäs kaks riemuidioottia on ehkä hypessään hiukan omalla tasollaan?

Kuitenkin varsinainen helmi paljastui meille vasta tutkiessamme tarjolla olevia herkkuja. Oli vähän vaikka mitä makeaa leivonnaista, mutta EI KAKKUA! Antin kanssa päädyimme ravistelemaan tämän oivalluksen tehtyämme toisiamme kiihtyneinä, ja kahvilan henkilökunta nauroi. Tämä oli selvästi suunniteltu juttu! Ja minä hupsu menin jo uskomaan, että kakku ei olisikaan valetta...

Lohtu-brownie ja teetä.

Kaikenkaikkiaan olin kahvilaan oikein tyytyväinen: sisustus toisteli uskonnollisesti niitä visuaalisia elementtejä, mitä Portal 2:n alussa on, olematta mauton tai... jotenkin liikaa. Tee oli hyvää ja valikoima laaja. Leivokset olivat maukkauta ja nätin näköisiä. Hintatasoltaan täysin verrokki muihin Tukholman kahviloihin nähden. *nyöks nyöks* Käyn uudestaan, jos on vielä olemassa, kun seuraavan kerran menen Tukholmaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

CAKE IS A LIE!

CAKE IS A LIE!

CAKE IS A LIE!

CAKE IS A LIE!

CAKE IS A LIE!

Vai onko sittenkään...?

Muuto(kse)n tuulia

Olen kadonnut jonnekin larppaamisen, sivuaineen aineopintojen pääsykokeesen luvun ja muuton syövereihin. Piti olla rauhallinen ja leppoisa toukokuu, no... Ilmoittauduin viime viikonlopun larppiin ajatuksella että kun ei toukokuussa paljoa muuta menoa olekaan ja siitä se sitten lähti. Toiseen larppiin lähdin varapelaajaksi, koska riemastuin ajatuksesta päästä jälleen kerran varapelaamaan vampyyrimorsianta. Teininä tein sitä muutamaankin otteeseen. Muutto sinänsä oli jo aiemmin tiedossa, mutta kuvittelin pakkaavani tavarat varastoon ja majailevani Ouvan nurkissa kunnes saadaan kihlattuni kanssa asunto. Tämän hetkisen tiedon mukaan kahden viikon päästä olen jo muuttanut. Että se siitä rauhallisesta ja leppoisasta toukokuusta.

Ragnarök-:n1 uudelleenpelautus oli hauska kokemus kun olen kuullut pelisarjasta niin paljon, mutta se pelattiin aikana jolloin 1) asuin Kuopiossa 2) en tuntenut kauheasti sitä porukkaa, joka siinä pelasi. Pääsin pelaamaan antiikin ajan lähettilästä, jonka suuri agenda oli murskata patriarkaatti. Kuvassa Nyxia Aleksandrialainen näkee tulevaisuuden, jossa miehet ovat alla ja naiset päällä! Peli ei siis ehkä ollut ihan kaikkein vakavin ja olikin mukava tapa viettää kaunis lauantai.

Kuvan on ottanut Satu K. Propit lainattu ystävältä, jonka kanssa olemme kätevästi todella samankokoiset.

Muutto vie resursseja tällä hetkellä aika paljon. Konkreettisesti olen tehnyt vasta vähän, mutta ajatustyötä senkin edestä. Vaatekaapin karsimisen sentään tein jo. Eiliset paljon jäätelöä sisältäneet läksiäiset oli hyvä takaraja operaatiolle, sillä sain siellä tyrkättyä jo jonkin verran vaatetta eteenpäin uusiin koteihin. Seuraavaksi pitäisi yrittää kuvata edes osa jäljelle jääneistä ja laittaa jotain kautta tarjolle. Osan olen jo henkisesti varautunut viemään UFF:lle. Karsimisoperaation alkuvaiheessa oli iskeä epätoivo, koska sain vaivoin laatikon pohjan peittymään ja ylemmässä kuvassa onkin se kasa, joka jäi jäljelle. Onneksi tiesin rekkitilaa tarvitsevien vaatteiden kanssa niin todennäköisesti käyvän ja hyllyt täyttivät laatikon lopulta kokonaan. Hyllyt olivat ennen niin täynnä, että pinot osuivat ylempiin hyllyihin. Ei ollut kovin kätevää se. Sain samalla pakattua myös talvivaatteet pois, joten rekilläkin on hetkellisesti enemmän tilaa. Täytyy myös myöntää, että suurinosa rekiltä poistuneista vaatteista teki jo paluun kaappiini.

Muuton lisäksi valmistaudun Pyhävuorten perillisten kolmanteen pelautukseen. Ouvalta lainatun platinablondinperuukin ansiosta totesin hehkuvani neitseellistä viattomuutta kilometrien säteelle ja ajattelin hyödyntää sen täysin. Odotan innolla ihmissuhdedraamaa ja suuria tunteita!

Minttusuklaapalat

Mitä syntyy, kun ohjetta leivontaryhmän kokeiltavaksi haettiin rajauksilla "suklainen", "helppo ja nopea", sekä "ehkä jotain vähän niinku mokkapalat"? No...

Minttusuklaapalat (pellillinen)

Taikina

• 200 g voita 
• 2 dl maitoa 
• 5 dl vehnäjauhoja 
• 1 dl kaakaojauhetta 
• 3 tl leivinjauhetta
• 2 tl vaniljasokeria 
• 4 munaa 
• 2 dl sokeria 
• 2 dl Marianne crush -rouhetta 

Kuorrutus

• 100 g voita 
• 1 dl tomusokeria 
• 1 prk (á 200 g) minttusuklaarahkaa
• 2 rkl kaakaojauhetta

Pinnalle

• n. 50 g tummaa suklaata 

Valmistus

• Sulata voi. Lisää voisulaan kylmä maito. 
• Yhdistä vehnäjauhot, kaakao- ja leivinjauhe. 
• Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokerit paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi. 
• Sekoita muna-sokerivaahtoon voi-maitoseos, jauhoseos sihdin läpi sekä karkkirouhe. Sekoita tasaiseksi. 
• Kaada pellille leivinpaperille. 
• Paista uunin keskitasossa 200*C n. 15 min. 
• Kuorrutus: Sulata voi kattilassa, sekoita joukkoon tomusokeri ja kaakaojauhe. Anna jäähtyä. Lisää rahka. Sekoita tasaiseksi. 
• Levitä kuorrutus jäähtyneelle leivospohjalle.
• Koristele raastamalla suklaata pinnalle. 

Ota kuva ennen kuin hunnilauma puputtaa viimeisenkin palan.

Auringonpaistetta leipomassa

Hups, on jo toukokuu. Eli ihan kohta on kesä ja toivottavasti lämmintä ja aurinkoista. Ja sitä odotellessa osastolla leivottiin tänä perjantaina todellinen aurinkokakku.

Appelsiinikakku

Taikina

• 200 g voita 
• 2 ½ dl sokeria 
• 3 ½ dl vehnäjauhoja 
• 4 tl leivinjauhetta 
• 2 tl jauhettua inkivääriä 
• 3 munaa 
• 1 prk (á 200 g) appelsiinirahkaa
• 1 appelsiini 
• 1 sitruunan kuori raastettuna

Sitrussiirappi

• 50 g voita 
• 1 ½ dl sokeria 
• 2 dl appelsiinitäysmehua
• 1 sitruunan mehu 

Pinnalle

•  1 appelsiini

Valmistus

• Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. 
• Sekoita kuivat aineet keskenään. 
• Lisää munat voi-sokerivaahtoon yksi kerrallaan samalla sekoittaen. Lisää tämän jälkeen rahka ja kuivat aineet. 
• Sekoita hyvin, mutta älä vaivaa. 
• Kaada taikina leivinpaperilla pohjustettuun irtopohjavuokaan (halkaisija n. 23 cm). 
• Pese appelsiini kuorineen hyvin.
• Viipaloi appelsiini (edelleen kuoret mukana).
• Asettele taikinan pinnalle appelsiiniviipaleet
• Paista uunin alimmalla tasolla 175*C n. 1h 20 min, tai kunnes kakku on kypsä (hammastikku on kaveri). Peitä leivinpaperilla paiston puolivälissä, ettei pinta tummu liikaa. 
• Valmistele sitrussiirappi: Mittaa ainekset kattilaan ja anna kiehua n. 15 min, kunnes seos hiukan sakenee. Kaada kuumaa siirappi hiljalleen kakun päälle ja anna imeytyä. 
• Kakku on parhaimmillaan, kun se on saanut tekeytyä useamman tunnin.
• Ota kakku ulos vuuasta ja irrottele leivinpaperi vasta juuri ennen kuin nostat herkun tarjolle.

No nyt on aurinkoa! ^_^

Appelsiinin kuoret ovat pehmenneet ja syötävissä.

When life gives you lemons... osa 2.

 Voi apua, Vappu on YLIHUOMENNA! Eli huomenna kaikki juo (simaa) ja pitäs olla munkkeja ja tippiksii ja vaikka mitä! Mutta ei ole. Osastolla ei tänä vuonna leivottu mitään vappuista eikä tehty edes simaa. enkä tehnyt kotonakaan. Perinteisten juttujen sijaa tehtiin jotain ihanaa, sirtuunaista ja raikasta.

Sitruunainen kääretorttu

Taikina

• 4 munaa 
• 1 ½ dl sokeria 
• ½ dl perunajauhoja 
• ¾ dl vehnäjauhoja 
• 1 tl leivinjauhetta
• 2 tl vaniljasokeria 

Täyte

• 2 prk (à 200 g) sitruunarahkaa
• ½ dl sokeria 
• 2 tl vaniljasokeria 
• 2 dl vispikermaa

•  ne loput lemon curdyt, mitkä viimeksi jäi yli

Valmistusohje

• Vaahdota munat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi. 
• Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi vaahtoon varovasti sekoittaen. 
• Levitä taikina leivinpaperille pellille. 
• Paista 200 *C keskitasolla n. 10 min. 
• Kumoa kypsä pohja sokerilla sirotellulle leivinpaperille. Irrota pohjapaperi ja anna jäähtyä. 
•  Valmista täyte vatkaamalla rahkan joukkoon sokerit. Lisää viimeisenä joukkoon vaahdotettu kerma. 
• Levitä pohjan päälle kaikki loppu lemon curdy. Tähän päälle levitä puolet tekemästäsi täytteestä. 
• Kääri rullaksi leivinpaperin avulla. 
• Levitä loppu täyte tortun päälle. Koristele SÄTEILYNVIHREILLÄ (<3) strösseleillä.

Nautiskele teekupposen kanssa. 

Pelinjohtajan yöpala

Oho, olenpas ollut taas pitkittyneesti hiljaa. Onneksi Hailie on pitänyt teille seuraa sillä aikaa kun minä järjestin larpin (josta teen ihan erillisen oman kirjoituksensa tässä lähipäivinä - lupaan ja vannon). Peli itsessään oli lauantaina ja sunnuntaina, mutta pelinjohtotiimillä oli kova kuhina päällä jo hyvän aikaa etukäteen ja kaikki huipentui tietenkin perjantain ja lauantain välisenä yönä vahingossa koko yön kestäväksi venyneeseen "kirjansidontalinjastoon". Noh, onneksi perjantai oli ollut myös leivontapäivä, joten saimme töiden ohessa napostella herkkuja.

Kaneliset omenamuffinssit

Taikina

• 200 g voita 
• 2 ½ dl sokeria 
• 2 munaa 
• 6 dl vehnäjauhoja 
• 2 tl leivinjauhetta 
• 3 tl kanelia 
• 2 tl kuivattua inkiväärijauhetta
• 2 tl vaniljasokeria
• ripaus suolaa 
• 2 ½ dl maitoa 

Täyte

• 2 hapanta omenaa 
• 2 rkl fariinisokeria 
• 3 tl kanelia
• "ruiskaus" sitruunamehua 

Valmistus

• Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat joukkoon yksitellen. 
• Yhdistä kuivat aineet keskenään. 
• Lisää jauhot taikinaan vuorotellen maidon kanssa. 
• Kuori omenat ja poista siemenkodat. Leikkaa n. sormenpään kokoisiksi paloiksi.
• Sekoita omenoihin fariinisokeri, sitruuna ja kaneli. 
• Täytä muffinssivuoat taikinalla, ja painele omenanpalasia vuokiin syvälle taikinan sisään. TAI! Laita muutama omenanpala vuuan pohjalle ja laita taikina päälle. (Tein pellillisen kummallakin tavalla, molemmat toimivia ja herkullisia.) 
• Paista 200*C keskitasolla n. 20 min.
• Hyviä sekä juuri uunista tulleina, että seuraavana yönä. :D

Viimeinkin: Osoitekirja!

Olen aina rakastanut erilaisia vihkoja, muistilappuja ja ylipäänsä käsinkirjoittamista. Pidän edelleen tiiviisti paperikalenteria ja täyteen kirjoitettuja päiväkirjoja löytyy useampi. Olen kaivannut useaan otteeseen puhelinluetteloa vaikkakin nykypäivänä numerot eivät ihan niin helposti häviä kokonaan kuin vielä 3310:n aikoihin. On siis täysin loogista, että nähdessäni Ouvan Kanadasta mukanaan tuoman Spiderman-osoitekirjan tajusin, että minäkin haluan! Osoitekirjoja vaan myydään ihan tosi huonosti missään tai jos myydään niin ne on tosi simppeleitä ja no, tylsiä. Olen selannut ebayta ja vastaavia aivan liikaa, mutta oikein mikään ei ole tyydyttänyt.

Kunnes eräs samaan nörttinaisryhmään kuuluva henkilö kertoi haluavansa osoitekirjan ja laittoi linkin haluamaansa. Aivan ihana kukkakuosi! Vanhahtavat sivut! Ja niitä kuoseja oli vielä useaa erilaista, kaikki eivät edes olleet kukkakuoseja. Nauli voitti minut heti puolelleen. Kyseessä on saksalainen kahden sisaruksen käsinsitomia kirjoja myyvä liike. Päällyspaperit ovat huonekaluverhoiluun käytettäviä italialaisia papereita, joiden kuosit ovat värikylläisi ja kerta kaikkisen ihastuttavia.

Osoitekirjoja on saatavilla kahta kokoa. Iso on valtava, pöydälle tarkoitettu 232 sivuinen mammutti. Pienempi on hyvin pöytälaatikkoon tai laukkuun sujautettava ja sisältää 96 sivua. Halusin ehdottomasti pienemmän, mikä aiheutti hetken aikaa päänvaivaa kun haluamani kuosi oli etsyssä vain isossa koossa. Onneksi on mahdollisuus tiedustella tilaustyötä ilman lisähintaa ja selvisi että pieni kirja siitä onnistuu kyllä. Minulle ei olisi ollut katastrofi jos ei olisikaan onnistunut kun pallottelin pitkään saman kuosin kahden eri vaihtoehdon välillä. Ylipäänsä olin Naulin toimintaan todella tyytyväinen. Kysymykseeni vastattiin nopeasti ja ystävällisesti, tilauksen tilanteesta sai hyvin tietoa ja paketti tuli nopeasti perille.

Ehdottomasti lisäpisteitä sisarukset saavat siitä, että jo paketin avaaminen ilahdutti! Kirjan mukana tuli kaksi korttia, joista toisen takana oli käsinkirjoitetut terveiset, ja kaksi sydäntä eri päällyspaperia kuin valitsemani. Kirja oli myös pakattu nätisti paperiin.

Hihkuin jälleen kuin pieni lapsi avatessani pakettia. Se on vihreä ja ihana ja niin kaunis!

Sivut ovat nätisti kellertävät ja tilaa on mukavasti. Mahtuu osoite, puhelinnumero ja sähköposti ainakin, joten kaikki oleelliset yhteystiedot löytyvät helposti samasta paikasta.

Huvitti kun toinen sydämistä oli juuri se värivaihtoehto mitä mietin toisena vaihtoehtona. Punainenkin olisi ollut kaunis, mutta yleensä tällaisissa valintatilanteissa päädyn yleensä vihreään. Vaatteen kohdalla vaaka olisi saattanut kallistua ennemmin punaiseen. Vähän sääli ettei osoitekirjassa ole kohtaa, johon sydämen saisi kokonaisena. Sisäkansikin on samaa paperia, mutta se katkeaa aina kriittisellä kohdalla. Onneksi ei ole kyse kuin omasta pienestä päähänpistostani eikä mistään isosta. Kaiken kaikkiaan olen aivan ihastuksissani, jopa siinä määrin etten meinaa raaskia laittaa osoitteita ylös...