Joskus lähinnä blogin korkokenkäpuoleen keskittyvä osapuolikin löytää itsensä hukkuneena johonkin peliin. Viime syksynä eksyin Trinen kauniiseen maailmaan (miksen muuten kirjoittanut silloin mitään?) ja jatko-osan vuoro oli alkuvuodesta. Nyt samainen nörttipoika, joka niiden pariin ohjasi, mainitsi vähän ohimennen The Book of Unwritten Talesin todeten "Book of unwritten tales vaikuttaa siltä että voisit siitä ehkä pitääkin, tosin se on aika wanha eikä siis niin kaunis. Point and click humoristinen fantasiaseikkailu." Vähän pengoin ja törmäsin mm. traileriin. Sen ja toisen pätkän katsottuani totesin, että mikäs siinä. Kokeillaan pois.
The Book of Unwritten Tales on saksalaisen King Artin käsialaa. Saksalainen versio on julkaistu jo huhtikuussa 2009, englanniksi peli tuli lokakuussa 2011. Erityisesti Saksassa peli on saanut valtaisasti kehuja, eikä minun mielestäni todellakaan täysin turhaan.
Unwritten Tales sijoittuu, luultavasti vähemmän yllättäen, fantasiamaailmaan. Fantasiamaailmaan, jota en voi olla hivenen vertaamatta Pratchettiin, koska se irvailee samantyyppisesti erilaisille kliseille, viittaa sinne sun tänne eikä siis ota itseään turhan vakavasti. Itse huomasin viitteitä ainakin Taruun sormusten herrasta, Star Warsiin, Linnunradan käsikirjaan liftareille ja Doctor Whohon. Eräässä kohtaa irvailtiin RPG-peleille, erityisesti ilmeisesti WoW:lle ja päähahmo ihmetteli miten kukaan voi haluta pelata roolipelejä... Tässä maailmassa todellisuutta paetaan ihanan byrokraattiseen yhteiskuntaan, jossa verolomakkeet on palautettava ajoissa ja jonottaminen on se juttu. Enemmänkin viittauksia oli, kaikkea en muista ja varmasti jäi vielä paljon huomaamattakin.
Pelissä on lopulta neljä eri pelattavaa hahmoa, joista aina tehtävästä riippuen voi pelata 1-3. On kuolevaisiin juuri perinteisen ylimielisesti suhtautuva haltia. Menninkäinen, joka ei oikein osaa teknisiä asioita, mutta haaveilee maagikon urasta sekä seksistinen ihmiskapteeni, johon alkuinhon jälkeen tykästyin. Ja tietenkin Critter. Ihastuttava otus, jota ei voi kuvailla yhtään mitenkään, mutta joka edelleen saa naurunhyrähdyksen aikaiseksi.
Ensimmäisiä reaktioita pelin aikana oli "miten niin ei ole kaunis?!" On kyllä, ja ilmeisesti osa taustoista on piirretty käsin. Ihanaa. Peli on jopa niin kaunis, ettei aina meinaa löytää kaikkea tarvittavaa taustan seasta. Onnekseni hoksasin jossain vaiheessa, että välilyöntiä painamalla saa näkyviin hotspotit. Muuten olisi eräällä helposti turhautuvalla pelaajalla voinut jäädä pelaaminen vähemmälle. Mukavasti vaikeustaso nousi pelin edetessä ja hahmojen esittelyyn keskittyvän alun jälkeen oli hauska päästä pelaamaan useampaa hahmoa käyttäen. Se toi heti lisäsyvyyttä peliin minulle.
Pidin siis pelistä kovasti ja eilisiltana yllätyin ja petyin kun se loppuikin jo. Tuota kaunista ja hauskuuttavaa peliä olisi ilomielin pelannut vielä hieman lisää. Kritiikkiä olen huono esittämään, mutta alusta asti minua ärsytti haltian vaatetus. Tai oikeastaan sen puute. Onhan se kiva kun animoijat ovat keskittyneet myös takamukseen, mutta. Olisin mieluusti ottanut Naten paidattomana ja lihaksikkaana tasapainon vuoksi jos kerran naishahmon on oltava vähäpukeinen.
