NVCR

Oopsy, ostin vielä yhden mukin. Mutta tällä kertaa vetoan ihan oikeasti artistien tukemiseen; yleisöön vetamiseen käytettiin audioaikaa useamman episodin alussa ja kaikkea. Joten työssä käyvänä aikuisena ihmisenä päätin kantaa korteni kekoon ja saada vastalahjaksi (aka "ostaa") tämän kohtuuttoman päheän Night Vale Community Radio-mukin.

Meillä oli Novan kanssa ihan liian jännittävää tätä kuvaa
kasaan sählätessä. Tulos: "taiteellinen".

Ja koska tuo toisen puolen silmä-symboli ei vaan oikein näy edes peilin kautta, niin siellä on siis olevinaan yhteisön tunnus:

commonplacebooks.com

Tämän mukin haltuuni haalinta oli muuten tavallista jännempää, sillä tuotetta myynyt TopatoCo ilmoitti 'murican ulkopuolelle lähetettäessä olevan semmoinen 8-15 % mahdollisuus, että paketti hukkuu matkalla, eikä koskaan löydy enää mihinkään (eli ei rahoja takaisin, mutta ei myöskään materialistista onnea). No, harkittu riski kannatti (...köh, asennoiduin menettämään rahani hyvän asian puolesta), sillä ilokseni parissa-kolmessa viikossa kuppi saapui perille. Jej!

Sohvaperunailua

Tämä ostostelukuva on pitänyt oikeastaan laittaa tänne jo kuukausia sitten. Kesäkuun alussa, itseasiassa. Silloin teimme miehekkeen kanssa puuduttavan ja läkähdyttävän automatkan Iisalmeen. Kuopiossa pysähdyimme kirjainhuoltsikalle syömään ja tankkaamaa. Mieleni teki makeaa, joten päätin piipahtaa marketin puolella. Hetken mielijohteesta kävelinkin lastenhyllyn ohi, ja HERRAMUNJEE STAR WARS-LEGOJA! Halusin ostaa kaikki, mutta mieheke kielsi. Mutta sain valita ja ostaa yhden, koska kesä ja hyvä mieli ja jäätelö.  Joten valkkasin Death Starin. ♥

Legojen lisäksi mukaan tarttui kolaremmejä (naamaarutistavan
 hyvää), Brave ja Nemoa Etsimässä. Oi onnea.

Ja koska tänään katsoin taas Meridan ja kuningattaren äiti/tytär-suhteen kasvukipuja tippa linssissä, niin ajattelin tämän viimeinkin tänne heittää. Kolaremmejä ei tällä kertaa kaverina ollut, mutta lettuja oli.

btchflcks.com

Oi kesä ja hymyilyttävät muistot. Nyt on niin oudon hyvä mieli taas, että melkein tekisi mieli purkaa tuo fighter-alus ja koota se uudestaan ihan näpertämisen ilosta. Melkein.

My cup of teehee

Asuttamassani kotitaloudessa on aivan älytön määrä kuppeja. Varinkin jos ottaa huomioon sen, kuinka mota niitä on omistamassa (kaksi) kaappitilasta nyt puhumattakaan. Moneen kertaan olen miehelle luvannut, etten enää hanki kuppeja, tai edes hyväksy niitä lahjaksi. Noh...

Mutku ne on niin squeeeableja! Ja isompiakin kuin perus
muumimukit. Paitsi tuo taaimmaisin. :P

Kettusettiin kuului lautanen, kulho ja kuppi. Hellyyttävän
kuvituksen lisäksi niissä tuo alareunassa näkyvä väriraita on
KUMINEN LIUKUESTE! Ihan järisyttävän hyvä idea
lasten (ja muiden toheloiden) astioihin! 

Saatoin ehkä sortua. Mutta kun Romantically Apocalyptic, Pikku Prinssi, ja ketut. Ja kettusetti ja Pikku Prinssi ovatvähän niin kuin matkamuistoja Pietarista (tästä matkasta tulee jonkilainen kirjoitus vähän myöhemmin). RA-muki taas oli artistin tukemista. Ja deviantART Shopin testaamista (yhtään en pepusta vetäisyt tätä syytä just ja tässä. Mutta dA:n eduksi on kyllä sanottava, että kaikki oli helppoa ja nopeaa. Kuppikin tuli pakattuna niin paksuun ja tiiviiseen styroksikuutioon, että kesti myös mämmikouratyyppisen portaita alas pudottamisen.).

Ruskeat paperipussit. ♥
Ja tuo teksti on jotain venäjää (for real), mutta kauniisti käsin
mustekynällä kirjoitettua. 

Saatoin myös ostaa lisää teetä. Mutta kun putiikki oli pieni, vanhanaikaistyylinen (mausteet, teet ja kaahvit olivat lasipurkeissa hyllyillä, oikea punnusvaaka, mustekynä kuitin kirjoittamiseen, vanha kassakone...) ja tuoksui huumaavalta. Aikani haisteltuani minulle esiteltyjen teepurkkien sisältöä (kielimuuri: kukaan ei ymmärtänyt ketään) päädyin valitsemaan nämä kaksi: toinen tuoksui lähinnä ruusulle, toinen oli muuten vain kukkainen. Molempia 3 oz ja lähdin saaliini kanssa tyytyväisenä jatkamaan metroasemien ihailua.

Onnelisuutta on: kirja, omena ja uuden teen koemaistelua
(hunajainen, kesäinen, kevyt) uudesta teekupista.

P.S. Mitäs mitäs? Olen muutama päivän poissa ja Hailie ottaa vallan. Mahtavaa!

"Enkä tarvitse uusia kenkiä, ainakaan mitään 'hauskoja'"

On varmasti tuttu tunne kun nettiä selaillessa tai katua kulkiessa vastaan tulee jotain erityisen ihastuttavaa, jotain, josta tietää ettei sitä tarvitse, mutta jonka luokse palaa sitten kuitenkin. Minulle kävi kesällä niin. Kahdesti. Kenkien kohdalla.

Ensimmäinen ostokseen asti vievä kerta oli kun viattomasti pyörin lounastauon lopulla kenkäkaupoissa etsimässä matalia kesätossuja edellisten hajottua. Päädyin Dinskon alennushyllyille ja sieltä ne löytyvät: matalat, mustat tossut, jotka voi vaan sujauttaa jalkaan, kaiken lisäksi nahkaa ja hinta joitain kymppejä. Ostokset eivät vaan jääneet siihen kun näin kukkakengät. Eihän ilman sellaisia voi olla! Tässä vaiheessa päätin unohtaa blogissakin näkyneet kukkasandaalit H&M:ltä ja ostin kangasavokkaat.

"Orastavaa väsymyskiukkua hoidettu suunnittelemattolla kenkäshoppailulla" kerroin fb:ssa näistä kauneuksista.

Sitä ennen olin jo päätynyt Zalandon sivuille. En tiedä yhtään miksi. Rakastuin erääseen karkkivihreään kenkäpariin, mutta totesin viisaasti: "Ihan uteliaisuudesta nettikaupoissa pyöriminen voi aiheuttaa sen, että tekisi mieli vähän nyyhkiä kun avokkaat eivät vaan ole vaihtoehto. (Enkä tarvitse uusia kenkiä, ainakaan mitään 'hauskoja', joten nyt voisi lopettaa.)" Kyllähän minä taisin vältellä niiden tilausta useamman viikon, mutta en vain päässyt niistä eroon!

Vihreät kengät, joiden värisävyn pelkäsin olevan jotain kamalaa, mutta ovat herkullisen karkkivihreät. Sydämet ovat reikäkoristelua, valkoiset rusetit ovat ihanat ja rosoinen päkiän pohja tuo kivaa rouheutta niin näistä kengistä ei saa välittömästi diabetesta. Ovat mukavat jalassa ja pysyvät jopa matkassa kun laitoin tuommoiset rumat kätevät kantapäätyynyt lisäksi.

Täytyy tosin sanoa, että Dolly Don laatikko oli sen verran ällösöpö, ja vielä kun sieltä paljastui nämä kengät, olin hetken aikaa sokerihumalassa. Kuvassa ei valitettavasti näy pastellisävyistä raidoitusta laatikon kyljissä.

Jos joku muuten sattuisi ihmettelemään miten ykskaks olen näin aktiivinen niin vastaus on helppo: tentit lähestyvät.

Matkalla nörttiyden ytimeen

Seikkailin kirjastoni käytävillä etsimässä Anu Holopaisen kirjoja ja olin jostain syystä saanut kirjastotädiltä vinkiksi nuorten hyllyn. En löytänyt Holopaista, mutta löysin jotain, jota en voinut paljoa vastustaa (vaikka taisin kulkea ensin ohi):

 

Kuva: Karisto

Arpakuutioita, selvästikin joku historiallishenkinen mekko ja nimenä "Matkalla nörttiyden ytimeen". Ohi ei voinut mennä, varsinkaan kun lähipäivinä oli tiedossa lähtö mökille. Lisäksi kirjan takakannessa on teksti: "Rohkea kirja Jessien elämän käännekohdasta, suurista pettymyksistä, itsensä löytämisestä, hienoista hameista, Dungeons & Dragonsista ja ihanista isoveljistä!" Toinen syy minkä takia en voinut vastustaa.

Matkalla Nörttiyden ytimeen (Into the Wild Nerd Yonder) on Julie Halpernin kirja. Kirjan päähenkilö Jessie on menossa High Schoolin toiselle luokalle. Normaalisti hän on rakastanut ensimmäistä koulupäivää, mutta tänä vuonna kaikki on toisin: hänen parhaat ystävänsä ovat päättäneet ryhtyä punkkareiksi luikerrallekseen hänen isoveljensä porukan pariin. Hän itse on koulua rakastava matikkanero ja harrastaa lisäksi ompelua eikä oikein ymmärrä ystäviensä suunnan muutosta, ja joutuu siis etsimään uutta porukkaa.

Tämä on selvästi nuorten kirja, mutta se ei missään tapauksessa ole väärin, koska tämä on myös hyvä sellainen. Kirjassa ei ole Sweet valley highn tapaan kuvan kauniita blondeja, joiden ulkonäön kuvailuun keskitytään naurettavan paljon vaan ihan oikean tuntuisia nuoria. Nuoria, jotka ihastuvat väärin ihmisiin, tekevät tyhmiä päätöksiä, pettyvät, löytävät uusia ystäviä, miettivät "onhan toi kiva, mut onko se nyt kuitenkin liian nolo?" Kirjan luki samalla mökkireissulla myös feylana ja molemmat olimme innoissamme. Juuri noin! Tuolta se tuntui, juuri tuollaisia sitä mietti. Ennen kaikkea kyseessä on kirja, joka antaa luvan olla erilainen - tai sitten ihan tavallinen, mitä se tarkoittaakaan. Bonuksena ensikertalaisen kokemus larpista!

Jos kaipaat nopeaa lukemista, suosittelen. Suosittelen myös ojentamaan kirjan oikeaan ikäluokkaan kuuluvalle nuorelle, voi vaikka avartaa hieman maailmaa.

Naimabileet

Olimme Ouvan kanssa molemmat vieraina Naimabileissä, joissa juhlistettiin löyhällä elokuvat/20-luku teemalla yhtä hyvin kaunista paria. Olen edelleen täysin hurmaantunut parista tehdystä elokuvasta ja sen julisteesta. Morsiamen pitsipaljettimekko oli ihastuttava (samaten morsian) ja sulhanen tietty hurmaava. Myös öljyttynä. Joku totesikin: "Fotogeenisin pariskunta ikinä."

Saatte vain uskoa mitä kirjoitan, sillä me keskityttiin leikkimään hipstereitä:

Ouva kuvasi taiteellisesti meidän drinkit
valitsemallani kuvauspaikalla.

Todettiin, että kun nyt kerran "ollaan noloja hipstereitä" niin tehdään edes kunnolla. Ouvan miettiessä mahdollsimman rönttöistä kuvauspaikkaa muistin samantien tuon lavuaarin. Huvituttiin siis suuresti drinkeistämme: Ouvalla on keko alkoholia boolissa imeneitä marjoja, minulla sievästi jonossa mustikoita mustaherukoita.

Ei ole muuten onnistuneen hipsterikuvan saaminen niin
helppoa kuin voisi kuvitella. Tähän sivustakatsoja sattui
vangtsemaan onnistumisen riemua, kun drinkkikuva
 oli viimeinkin tarpeeksi taiteelinen ja tärähtänyt
olematta epäselvä.
Kuvannut Mikko R.

 Lisäksi Ouva halusi ikuistaa yhdet ihanat sukkahousut.

Elokuvat/20-luku-henkisyyttä kuvasti myös illan "virallisen" soittolistan biisit, joina kuultiin mm. Someday My Prince Will Come, Liikkuvan linnan -オープニング-人生のメリーゴーランド (häävalissina), Comptine d'Un Autre Été, ja Skyfall. Epävirallisemman listan tahdissa olikin sitten hyvä tampata raivokkaasti jalat kipeiksi tuollaisen herkistelyn jälkeen. Ja tanssia Macarenaa porukalla.

Kaiken kaikkiaan hyvät kekkalot. Hur pur ja rakkautta. Ja huonoa läppää.

"Näin paljon lunta ei ollu ees viime talvena!" ja muita huonoja
kokaiinivitsejä. Kansajuhlijat myös erityisesti pyysivät tuota
"musta palkki silmien päällä"-sensuuria.
Kuvannut Mikko R.

P.S. Se, joka pystyy tunistamaan kaikki Ouvan tekstit tästä kirjoituksesta, saa ihan oikeasti keksin.

Syyssunnuntai

Kävin ensimmäistä kertaa lähikirkossani. Ihastuin välittömästi kiiruhtaessani lehtien peittämän pihan poikki. Vanha punainen puurakennus, joka taitaa olla peräisin vuosisadan vaihteen tienoilta, näytti upealta ruskan keskellä. Ja niin on myös koko Helsinki viehättänyt viime viikkoina. Perjantaina niin paljon, etten voinut vastustaa kiusausta vaan kävelin osan matkaa kotiin Töölönlahden rantaa pitkin. Jos olisi ollut vähemmän tavaraa ja paremmin kävelyyn soveltuvat kengät olisin saattanut etsiä reitin Keskuspuiston kautta kotiin.

Ihana syksy, ihanat vanhat rakennukset, ihana valo, ihanat lehtikasat!

Laukkukaksoset

Koska meillä molemmilla on erehtymätön tyylitaju samansuuntainen maku ainakin joissain asioissa, käytiin erään kerran seuraavanlainen keskustelu:
Ouva heitti tavaroitaan auton takapenkille kun oltiin palaamassa reissusta, en voinut olla huomaamatta tavaroiden joukossa laukkua, joka ei ollut mukana menomatkalla.
H: "Mistäs tuo on ilmestynyt?"
O: "Eikö olekin kiva? Äiti osti sen mulle äskön."
H: "On se, kummitäti osti mulle samanlaisen eilen.

Väri on Marimekon mukaan nimeltään syklaani. Koskaan kuullutkaan. Ei ole oikeasti noin violetti kuin kuvassa vaan ehkä vähän pinkimpään suuntaan olematta silti pinkki. Tässä voi myös huomata taipumustani ihastua näihin pinkin ja violetin sekoituksiin. Kummitätini muuten sanoi minulle, etten saa mustaa tai ruskeaa, mutta tämän voi kyllä ostaa. Nyt olen kiitollinen, koska onhan tuo tosi paljon kivempi ja ainakin omansa tunnistaa.

Aluksi olin vähän hämmentynyt tästä uudistuneesta Marimekon Olkalaukusta. Minulla on klassinen Olkalaukku mustana ja siinähän on vetoketju läpässä, kaksi taskua edessä ja itse laukku on vain yksi iso tila. No, tässä sitten onkin enemmän taskuja! Takaosassa on kaksi taskua lisää ja sisäpuolelta löytyy vetoketjutasku, jonka edessä on vielä kaksi taskua. Eli lokeroita piisaa. Käytettyäni laukkua useamman kuukauden, ja nyt jo hetken yliopistollakin, niin suurimmalla osalla taskuista on omat käyttötarkoituksensa: avaimet + bussikortti yhdessä, kännykkä + pinnipussi + nenäliinat, silmälasikotelo + aurinkolasit, iPodille ja purkkapussille taas on omat lokeronsa. Ainoastaan takaosan taskut ovat käyttämättä, en ihan niiden tarkoitusta ole vielä keksinyt, mutta sillekin voi tulla vielä aika.

Fanitytön arkea on...

...ihan tosi oudot unet. Niin kertakaikkisen vinoutuneet puolitodellisuuskudelmat, ettei siinä jännän äärellä voi kuin olla hämmentynyt.

secondaryideas.tumblr.com

Mutta toisaalta kun ottaa huomioon, että kuinka... kyseenalaisen materiaalin *köh-fanart-ja-ficit-köh* äärellä vietän kohtuuttoman suuren osan valveillaoloajastani, niin onkos tuo ihmekään, jos alitajuntakin välillä ottaa kierroksia. Ja joskus se voi jatkua vaikka monta viikkoa putkeen. Eiks niin? Ihan normaalia. Onhan?

Rauhallisen reunan uusinta

Joudun ottamaan vähän sanomisiani takaisin. "Kaksdeenä, tietenkin." Oh, vähänpä minä mistään tiesin. Koska minut houkuteltii mukaan katsomaan Pacific Rim 3D-versiona ja whoppidoo kun se oli pupillit räjäyttävä ja kaunis! Toimi. Ei aiheuttanut migreeniä, yksityiskohdat eivät hämärtyneet (vaan päin vastoin korostuivat).

Ja olin muuten vähintään yhtä lieskoissa tällä toisella katsomiskerralla, kuin ensimmäiselläkin. Oikeastaa ne hyvät jutut oli vieläkin parempia ja niissä pystyi ihan vellomaan jo kun niitä odotti, ja huonot jututkin oli jo kertaalleen koettuja, joten ei ylläripettymyksiä. (Ja sitä rakkaustarinaa vihasin vieläkin pontevammin kuin ekalla kerralla. Teki mieli lähteä leffasta sen kriittisen muutaman minuuttin ennen loppua.)

Jos elokuvan visuaalinen ilme olisi yhtään enempää anime, niin...
asahdeaf.tumblr.com/

Muovia

Lyhytfilmi siitä, jos olisitkin muovailuvahaa... Ihan vaan siksi, koska minusta kaikkien pitää nähdä tämä.

All hail the mighty Glow Cloud!

Jup, aina vaan syvempiin vesiin fandomeiden sokkeloissa mennään. Tällä kertaa: Welcome to Night Vale.

ysecondsoul.tumblr.com

secondaryideas.tumblr.com

secondaryideas.tumblr.com

WTF-hetket yhditettynä LSD-trippailun ja pilvenpolton rakkauslapseen luettuna Cecilin pehmeän tummalla, rauhallisella äänellä. Tätä voisin kuunnella vaikka koko yön. (Oh wait, I just did.)

Jos jatkaun outoilu-reittiä vielä kovin paljon pidemmälle, nin seuraavana alkavat olla vuorossa Homestuck ja Hannibal. Koska Adventure Time meni jo.