Hepeneitä.

Taannoinen ostoskierros Ouvan ja kahden muun neidon kanssa ei oikein tuottanut tuloksia, joten laitoin tilauksen Brittein saarille. Bravissimo toimitti nätisti tuotteet perille, mitä nyt toiset liivit ovat liian isot - huolimatta samasta merkistä ja mallista, ainoa ero on väri. Otapa näistä taas selvää. Mutta pääasia, että edes toiset istuvat hyvin. Kävin myös pyörähtämässä KappAhlissa uusimassa alushousuosastoa ja mukaan tarttui vahingossa muutakin kuin perusmustia.

Hieman pitsiä, pilkkuja ja sinisiä kukkia. Käytännöllistä ja mukavaa, mutta myös nättiä. Juuri niin kuin haluan suurimman osan vaatteistani olevan. (Liivit Freyan Deco Delightit, alushousut KappAhlista.)

Viimein kehyksissä.

Juhlistin marraskuussa syntymäpäivääni jälleen kerran tyttöjen kesken teekestien muodossa. Ouva pyysi paikalle tultuaan pääsyä tietokoneelle, jotta voisi näyttää syntymäpäivälahjani. Kun viimein pääsin katsomaan ruutua menin henkisesti pieniksi palasiksi ja hihkuin Ouvaa rutistaen. Saatoin myös pomppia niin, että nutturani oli hajota. Kyseessä oli siis ihan varta vasten minulle taiteilijalla teetetty kuva minusta. Lahjaan kuului, että sain siitä fyysisen kopion ja omaksi tehtäväkseni jäi hankkia kehykset. Se on hieman jäänyt kun en ole vain löytänyt mieleisiäni tai pystynyt hirveästi niistä maksamaan. Eilen muistin viimein käydä Tigerissa (kyllä, siinä Tiimariakin kummemmassa krääsäkaupassa) ja nappasin mukaani kolmen euron kehykset. Eivät ole ihan sitä mitä halusin, mutta parhaat vastaantulleista ja pääasia on, että sain kuvan viimein seinälle!

Nyt jotenkin tuntuu, että huoneessani on minulle omistettu alttari. Muchan taiteella koristeltu entinen keksipurkki, siskolta saamani vihreä possu ja keijukaiskynttilälyhty, viinipullo rannekorutelineenä, oma kuva, kahdet upeat korkokengät, erinäisiä kirjoja ja vihkoja ja lisää kynttilälyhtyjä. Ei se kai väärin ole.

Tekijä Bridgioto.

Kiitos Ouva tästä mitä ihanimmasta synttärilahjasta! Olen edelleen ihan otettu. Ja huvitun siitä, että yksi parannusehdotuksista ensimmäiseen kuvaan oli korkeampien korkojen vaatimus.

Kiire (ja hienovaraista lesoilua)

Oh hoh, kesä on jo elokuussa asti. Kylläpäs omakotitalon remontti ja oman puutarhan ylläpito töissä käymisen ohessa vie ihmisen aikaa ja energiaa. Onneksi onnentunne tilan omistamisesta vielä jaksaa lyödä väsymystä päähän.

Nummelan Rautiassa alkavat jo tunnistaa meidät, kun haetaan milloin mitäkin.
Ja rönttäfarkut alkavat olla jo aika artsy-punk-uskottavat. :D

Kartonkia ja erikeepperiä

Meillä oli taas Ouvan kanssa askartelutuokio. Sovittiin jo viime syksynä pukuilevamme, mutta se jäi kun ei Fanfestiin kumpikaan päästy. Jotenkin päädyttiin sitten ajatukseen, että toteutetaan ideamme Ropeconissa ja se vaati vaivaa yhden perjantain, kahden kartongin ja erikeepperin verran (saatettiin tosin käydä välissä uimassa).

Aluksi lähdettiin hahmottelemaan kruunun ääriviivoja kaksinkertaiselle kartongille. Kaarien tekoon käytettiin apuna lautasia, koska symmetria on kiva asia.

 Jossain kohtaa lisäiltiin kartonkia niin, että keskikohdassa oli yhteensä vissiin kahdeksan kerrosta ja muualla neljä tai kolme. Tukevoitti kivasti. Käsiteltiin kerrokset erikeepperin ja veden seoksella niin saatiin kiva kiilto.

Timantti askarreltiin glitterliimoilla ja -lakoilla. Ja kruunusta tuli varsin mainio, ja ainakin paljon hienompi kuin yhdessäkään tutoriaalissa jonka löysin. Kiinnityssysteeminä toimi klemmarit, tosin, kyllähän tuo olisi saattanut pysyä ilmankin kun liimaantui kiinni.

Mitä me siis oikeastaan tehtiin? No valmistettiin princess Bubblegumin kruunu. Minä olin Ropeconissa purkkaprinsessa, Ouva vampyyrikuningatar Marceline.

DinaValentine

Heinäkuun Kawaii Box

Jo pidemmän aikaa olen halunnut antaa lahjan. Kerran kuussa. Itselleni. Itselle lahjojen hankkimisessa on vain yksi ongelma: yllättymisen ihanuus jää puuttumaan.

Aina silloin tällöin kävin ehkäilemässä kerran kuussa tilaajilleen yllätyspaketin lähettävien palveluiden sivuilla (ja niitähän sitten riittää). Aina oli kuitenkin joku ongelma, minkä vuoksi jäi aina aikeeksi se varsinainen tilauksen tekeminen. Suurimmassa osassa ongelma oli, etten niiden tarjoamia meikki-, kauneus- tai lifestyle-kamoja tarvinnut - saati kaivannut! Toinen lähes yhtä suuri ongelmatekijä oli palveluiden haluttomuus toimittaa Suomeen (mulkoilen erityisesti sinua, LootCrate).

Mutta sitten, kiitos taipumukseni anime-teineilyyn, löytyi mitä lupaavin ehdokas juuri minulle: Kawaii Box. Sisältää söpöjä hilavitkuttimia ja silkesälää Japanin ja Korean taikamaista. Ei liian kallis. Toimittaa tänne pohjoiseen. ＼(*T▽T*)／ Ja nyt ensimmäinen saapui. Antaa kuvien (ja kuvatekstien) kertoa kaikki oleellinen.

Posti toi odotetun paketin!

Uuu, vaaleanpunaista ja rapisevaa. Ja kiitoskortti.

Kortin kääntöpuolen kirjoitus.

Laatikosta löytyi pinkki nallennaamapussi, pehmomansikka-avaimenperä, Rilakkuma-leipänen (ilmeisesti
kännykkäkoru), nuoli-tarralappuja, kännykän kuulokereikään laitettava rusetti, purkkaa, lyijytäutekynä,
kaksi mansikkapinniä,  macaron-pyyhekumi, tarra-arkki ja panda-pimennyssilmikko.

Pikkuiset pohtivat mansikan syömäkelpoisuutta.

Hölmöily-meitsie. Rawr, olen panda!
(Tälläistä puhelinrusettia olen salaa vähän halunnutkin. ^_^)

Heh, tuo kuvahan käy jo ihan loppukevennyksestä. :D Mutta kuukauden päästä saapuu uusi "lahja" minua ilostuttamaan ja arkea katkaisemaan. Jotkut tilaa lehtiä, joten mullakin on oikeus saada postin mukana säännöllisesti jotain kivaa ja odottua - eli muuta kuin laskuja. (Miksi muuten taas teen tätä? Itselleni vakuuttelua? Totta passiivissa mulla on oikeus tähän! Mutta vanhasta tavasta toimia on vaikeaa päästä eroon.)

J.K. ...ja heti kun selkänsä kääntää... ♥

"*meep* Tää on nyt mun, haittaakse?" Miten tämmöiseltä söpöläiseltä voi kieltää mitään? uwu

Kesän helppo ja nopea

Mekko siis, minä en taida olla kumpaakaan millään saralla. Käytiin viime viikolla tyttöjen kanssa shoppailemassa. Mitään en löytänyt, mutta Ouva otti asukuvia Stockmannin kahdeksannen kerroksen shampanjabaarissa, jossa eräs nälkäoikkuileva tyttönen joi smoothien.

Jostain syystä minulla on hirmuisen hyvä mekkotuuri H&M:llä. Kävin ihan vain Auroosan mukana ja jotenkin mukaan lähti kaksi mekkoa. Sen jälkeen olen lähes tulkoon asunut tässä mustassa pilkkumekossa. Se on helppo ja mukava, mutta myös yllättävän siisti kun on paksuhkoa trikoota. Tykkään myös hirmuisesti selän ristikosta, muuten olisi varmaan jäänytkin hyllyyn vaikka pilkkuja elämääni kaipasinkin. Myös kengät ovat H&M:lta, useamman vuoden takaa vain ja hattu on ostettu viime kesänä Anttilasta tai Haloselta ehkäpä.

Ja miten niin en löytänyt mitään! Kynsilakkoja Seppälästä. Toinen kaunis keltainen, toinen lakka sisältää tähtiä ja kuita ja hohtaa pimeässä. Ei siis mikään turha reissu.

Typeristä unelmista

Olen viimeaikoina pohtinut taas unelmia ja haluamisia ja näihin yllykkeisiin tarttumista. Pariisin jälkeen varsinkin oli semmoinen olo, että olinkohan nyt tosi tyhmä pentu, kun semmoisen määrän rahaa käytin, koska Pokémon. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että mitä sitten vaikka olisinkin ollut? Ketä se liikuttaa? Koska ei minua ainakaan: rahatilanne salli sen oikein mukavasti, oli aikaa ja reissu kasvatti onnellisuuttani.

Sama juttu pätee niin moneen muuhunkin asiaan elämässäni: lapsellisia printtipaitoja, pimeässä hohtavia glitterkynsilakkoja, piirrettyjä, mangaa, My Little Pony-figuja... Jopa mun hiusväri on "ei-niin-kovin-aikuinen". Ja vaikka olenkin näihin valintoihini ja saavutettuihin haluamisiin tyytyväinen, niin silti aina toisinaan motkotan itselleni. Joten vaientaaksweni tämän sisäisen itse-nuhtelun äänen sekä muistuttaakseni itseäni oikeudestani valita ihan miten lystään, ostin tämän. Ja kehystin seinälle. Nih!