pimpelipom

Nyt jaan maanantain kunniaksi jotain ihan muuta kuin intoilututtavaa ja ihanaa, mutta koska ah nostalgia ja muistot ja vaikka mitä, niin leikitäänpäs yhtä leikkiä...

Kuvittele, että olet suljetussa muutaman huoneen kokoisessa tilassa. Väliovia ei ole. Tässä tilassa syöt, nukut, hengaat ja työskentelet. Ja taustalla soi koko ajan taukoamatta tasaisella voimakkuudella tämä:



Koko v*tun ajan. Tunnista toiseen. Sitä ei saa pois päältä, ääntä ei saa säädettyä, se on pidemmän päälle niin ärsyttävä ettei sitä voi edes vaan ignorata. Kokeilepa huvikses kotona. Ihan vaan vaikka tunnin verran. HC-itseensä uskojat voi ottaa vastaan vaikka 24 h haasteen. I dare you. I double dare you!

Kyseinen musiikillinen huipputuotoshan pyöri siis vuosia sitten pelatussa larpissa Terra Nova tiloissa taustamusiikkina (pelinjohtajat olivat tehneet tässä erittäin tietoisen valinnan) ja sai kaikenlaisia lempinimiä kuten "Tellus pimpelipom", "Tellus tilulilu", tai "ÄÄÄÄÄÄÄÄäääeeeiiiiii V*TTU enää tota mä tuun hulluks!!!!!"

Jaa mikä sai minut nyt vuosien jälkeen palaamaan tämän ääreen? Koska kaveri lähetti sen minulle ihan puhtaasti sitä tarkoitusta varten, että saisin puhelimen herätyskelloon raivostuttavimman mahdollisen ääne ja siten ekstramotivaatiota kammeta peittojen alta taas uutta päivää päin. Koesoitin aamuhälyn... huh kun nousi addrenaliinitasot ja alkoi raivostuttaa ihan kaikki. :D

Valon vähetessä

Syyskuu hiipii kohti loppuaan eikä valon ja lämmön vähenemistä ole vain voinut olla tämmöinen kesälapsi huomaamatta. Mikään määrä villavaatteita ei korvaa hellepäivän suloista paahdetta, eikä valaisinarmeija kesäauringon valoa. Mutta koska luonnon kiertoa ei voi (enkä edes haluaisi) estää, niin olen yrittänyt keskittyä asioihin, joilla saisin tuotua edes ajatuksen tasolla lämpöä ja valoa vuoden ehtoopuoleen. Toistaiseksi parhaan idean keksi mieheke: monivitamiinit.

En kai mä nyt ihan perusvitskuista innostuis. :D

Nalleja on purkissa kolmea väriä ja tietysti ne maistuvat keskenään erilaisilta. Ero ei olekaan ihan pieni: oranssi maistuu appelsiinille ja hieman porkkanalle (ylläri), punainen vadelmalle ja jollekin vähän kitkerälle (vähiten hyvä näistä kolmesta), ja tummin eli violetti mustaherukalle ja... ehkä seljanmarjalle. Oranssit oli oma suosikkini, mutta kaikki nallet kyllä maistuvat vähän liiankin hyvin.

Ihan uskomattoman ilahduttava idea saada monivitamiinien terveyshyöty nallekarkkien muodossa. Ihan erilaisella innolla muistaa aamuisin ottaa yhden ja itaisin yhden. Tai aamuisin kaksi ja päivällä yhden. Tai päivällä kolme. Tai... (Tämä on myöskin nallekarkkivitamiinien ongelma: Miten estää itseään syömästä niitä liikaa, kun suositeltu päiväannos on 2 gummia?)

Käsiiiiii!

Oli tylsää, halusin piirtää. En kuitenaan paperille eik mies enää antanut piirtää siihen. Joten piirsin sit omaan käteen. Ja nyt on karmee tatutointi-inspiroituminen... :D

Kynsikollaasi

Luvassa kynsiä (ylläri ylläri) ja kkköjä kuvanmukkauksia. Nauttikkaa!

Toukokuulta, mutta oon näistä ihan tosi ylpee. PITSIÄ!

Hempeetä ja koistekuvioita.

Strösseleitä! (A.k.a. jäätelökynnet.)

LIMAA ja GLITTERIÄ! >___<

Pari uutta tarttui mukaan Seppälästä:
Kirkas, jossa on keltaisi ja neo-keltaisia hileitä ja lastuja.
Kermanvaalea, jossa neo-pinkkiä ja neo-vihreää glitteriä.
Säteilynvihreä(!!!) neoöveri hopeaglitterillä.

Uudet kermanvaalea ja keltaglitterinen testissä. UvU

Ja lopuksi vielä hahmon superlaimeat tylsyyskynnet pelistä Täydellinen Ihminen:

So plain, much nude. :P

Bloggaajan paluu ja kimalluskorot

Joku on ehkä saattanut huomata, että viimeisen... ööö... monen monituisen kuukauden ajan julkaistujen kirjoituksien tekijä on ollut lähinnä Hailie eikä meitsi ollenkaan. Tämä on johtunut siitä, ettei minulla ole useampaan vuoteen ollut lainkaan tietokonetta. Noh, asia korjaantui viimein mikä tarkoittaa sitä, että tämäkin suupaltti aktivoituu päivittämisessä. Whoo, aaltoja? ... Ees vähän? Ai ei. :P

Ja ajattelin viimeinkin julkaista kuvat korkkareista, jotka olivat kokeneet kovia ja joiden tuunaamisen tein melkein tasan vuosi sitten. :D Mutta parempi kai myöhään kuin ei silloinkaan.

Kyseisiin kenkiin liittyy nyyhkytarina: naisihminen osti iiiiiihanan överit Iron Fistin lima- ja silmämunakuvioidut korkkarit. Valitettavasti koko oli väärä, mutta ennen kuin epäonninen ostaja ehti palauttaa paketin sattui hänen koiranpentunsa löytämään sen ja... noh, niin... Tuloksena olivat palautuskelvottomat kengät: toisesta pinkki koristerusetti irti, ja molempien korot jyrsitty pienille hampaanjäljille. Yhden epäonni on kuitenkin usein jonkun toisen onni, joten tämä antelias sielu päätti laittaa nettiin ilmoituksen: halukas voisi saada nämä kärsineet kaunokaiset itselleen postien hinnalla. Ja arvatkaas, onko 39 just eikä melkein mun koko? ^__^

Risathan kengät auttamatta olivat eikä korkoja enää saisi tasaisen mustiksi millään. Mutta kuten joku viisas joskus on opettanut: "Jos epäröit, ylilyö. Jos et voi piilottaa, korosta." Joten tartuin claire's-superöveriglitterkynsilakkaani, ja sudin polempiin korkoihin reilun kerroksen moniväristä kimallusta.

TA-DAH!

Vertailussa muodonmuutoksen lopputulos ja lähtötilanne. Hampaanjäljet ei näy kuvassa lainkaan, vähän sääli.

Silmäkarkkia pelimaailmasta

Olen pitkästä aikaa eksynyt tietokonepelien maailmaan. Parisuhteeni partainen osapuoli meni ja esitteli minulle Humble Bundlen, olen siitä toki tuolta toiselta aiemmin kuullut, mutta en ole mennyt itse tutustumaan enempää aiemmin. Sivusto tarjoaa viikottain paketin pelejä eri teemoilla ja peruspaketista saa maksaa juuri niin paljon kuin haluaa. Enemmän maksamalla saa enemmän pelejä ja on myös mahdollista määritellä esimerkiksi minkä verran rahoista menee minkäkin pelin tekijöille.

Minulle peleissä yksi tärkeä tekijä on kaunis ulkonäkö, joten bundle johon sorruin oli sopivasti nimeltään Eye Candy 3. Tuo toinen halusi näyttää minulle siinä olevan Tengamin trailerin. Ihastuin välittömästi! Tutustuin myös muutamaan muuhun bundlessa olleeseen peliin, mutta ainakaan vielä mikään niistä ei ihan vakuuttanut.




Tengamissa seikkaillaan kauniissa pop up-kirjassa, joten pelihahmokin on kaksiulotteinen. Maailma inspiroituu perinteisestä japanilaisesta taiteesta ja se näkyy ja kuuluu. Peli on kliksuttelua ja tässä ei mätkitä. Pulmat ratkaistaan päättelemällä ja taittelemalla kirjan osia eri tavoin. Välillä meinasi mennä hermo kun yritin asioita liian vaikeasti, mutta jossain vaiheessa oikeakin ratkaisu löytyi. Pelissä saa myös halutessaan vihjeitä, jotka helpottivat minua paljon. Joku enemmän ongelmanratkaisukeskeisiä pelejä pelannut ei niitä varmastikaan käytä, itse en olisi varmaan päässyt läpi ilman. Tengami ei ole kuin muutaman tunnin peli, joten ei välttämättä kannata taistella kovin kauan jos peliä ei saa toimimaan Steamin kautta... *köh* Ja vika siis on mitä ilmeisemmin minun koneessani, ei meinaa läppärissä riittää aina tehot.

Tengami on siis kaunis, japani-inspiroinut ongelmanratkaisupeli, jossa ei montaa tuntia mene. Olisin mielelläni seikkaillut kauniissa maailmassa enemmänkin, mutta pitänee palata sinne uudelleen sitten kun ei ole enää tuoreena mielessä.

Toinen peli, jonka olen juuri pelannut on Lumino City. Tästä tekisi mieli laittaa vain sydämiä ja huutomerkkejä! Olen selittänyt tästä vähän kaikille, jotka olen viime aikoina kohdannut, koska oh, se on niiin kaunis! Kaupunki on käsin rakennettu paperista! Ja vähän muustakin toki, siellä on mm. minivaloja ja moottoreita. Valmis kaupunki on yli kolme metriä korkea ja sitä on ollut tekemässä huikea joukko taitavia tekijöitä. Lumino City on myös voittanut monia palkintoja, mutta keskityn itse vaan hihkumaan kuinka kaunis se on. Ai, tuli jo selväksi? Jatketaan siis.

Lumino City jatkaa siitä mihin Lume jäi. En ole itse ensimmäistä osaa pelannut eikä se haitannut mitään, mitä nyt mietityttää saisikohan sen käsiinsä ja jaksaakohan koneparkani vielä senkin... Kaupungissa seikkailee tyttö nimeltään Lumi ja tapahtumat alkavat kun hänen isoisänsä siepataan ja Lumi lähtee pelastamaan häntä. Pelin edetessä isoisän tarina kuoriutuu vähän kerrallaan, sitä mukaa kun Lumi korjaa kaupungin sähköjä ja rattaita ja kulkee paikasta toiseen. Juu, korjaa sähköjä ja rattaita. Tässäkin pelissä tarvitaan siis päättelykykä ja vielä enemmän kärsivällisyyttä testailla asioita. Pääsin mm. tutustumaan reikäkortteihin ja sähkökytkentöihin tämän pelin kanssa. Jos ne ovat sinulle yhtä vieraita kuin minulle etkä tunnu saavan mistään kunnolla kiinni niin ei hätää, löydät varmasti apua jostain Let's play -videosta tai Walkthroughsta. Ja suosittelen kiinnittämään huomiota sitruunoihin. Sekä siihen, että sinulla on tarpeeksi muistia käytössä, minulla peli kaatui muutaman kerran sen takia.

Lumino City on kaunis ja todella yksityiskohtainen. Klikkailin koko ajan joka paikkaan ja yritin päästä kurkkimaan kaikkialle. Joskus vaeltelin ihan turhaan edes takaisin vain nähdäkseni vähän lisää. En ole ollut hetkeen aikaan mistään pelistä näin innoissani! Tämäkin loppui siis kesken, mutta vika taitaa oikeastaan olla siinä, että pelasin pitkään lähinnä eri Simssejä.

Niin tosiaan. Lumino City ei siis ole tuosta Eye Candy 3 bundlesta vaan viime viikon Leading Ladies 2 bundlesta. Siinä oli useampi kiinnostava peli, joihin ajattelin lähiaikoina tutustua. Katsotaan vaan tosiaan minkälaisia tyhjennysoperaatioita se vaan vaatii läppärilleni. Jos siis haluat tutustua erilaisiin peleihin halvalla, kannattaa tutustua Humble Bundleen. Jos et halua käyttää rahojasi vahingossa peleihin, pysy kaukana. Äläkä tilaa uutiskirjettä.

Vain kerran vuodessa on Ropecon-con-con

Yleensä heinäkuun loppuun sijoittunut Suomen suurin roolipelitapahtuma Ropecon on tänä vuonna poikkeuksellisesti 15-17.5, eli tänä viikonloppuna. Olemme Ouvan kanssa molemmat paikalla, itse asiassa liikutaan melko pitkälti yhdessä tänä vuonna kun kummallakaan ei kerrankin ole työvuoroja. Itse odotan historiallisia tansseja, ihmisten näkemistä, ehkä muutamaa luentoa ja Dipolin hyvästelyä. Ensi vuonna Ropecon muuttaa paikkaan, joka on vielä meille pulliaisille salaisuus. Toivottavasti nähdään conissa!

Viime heinäkuussa värjäsin hiukseni pinkiksi ja cossasin ensimmäistä kertaa elämässäni (Ouvan kanssa yhdessä, tietenkin). Princess Bubblegumina oli hauskaa ja pinkki oli yllättävän mukava hiusväri, mutta jätän sen Ouvalle. Tästä projektista oli hieman sneak peakia kesällä, mutta projektin raportointi jäi vähän vaiheeseen. Olkoon siis nyt tässä postauksessa kuvituksena.

Senni R. kuvasi Ropeconissa 2014.