Muistan edelleen ensimmäisen reissuni kirjastoautoon äitin kanssa ensimmäisellä luokalla. Valikoin huolella monta Puppe-kirjaa ja pettymys oli kova kun en saanutkaan lainata pelkästään täytetyllä lapulla vaan kirjastokortin sai vasta seuraavalla kerralla. En ole varma osasinko lukea jo silloin sillä minulla ei ole mitään muistikuvaa lukemaan opettelusta, mutta sillä ei ollut väliä kun kotona meille kuitenkin luettiin.
Olen aina ollut intohimoinen lukija, parhaimmillaan tahti on ylittänyt sata kirjaa vuodessa. Kirjoista ei välttämättä jää sillä tahdilla paljon muistiin, mutta kyllä ne parhaimmat jäävät mieleen ja palaan niiden pariin aina silloin tällöin.
Kävin pitkästä aikaa kirjastossa eilen (olen lukenut ystävältä lainattua A song of ice and fire sarjaa). Olin hakemassa tenttikirjoja, mutta kuten pinosta näkyy niitä ei tarttunut matkaan. Tämä myös kertoo suhteestani kirjoihin: olen aina ennemmin uppoutunut romaaneihin kuin koulukirjoihin. Sainpa joskus kirjastokiellonkin, koska en hoitanut läksyjäni muuten kunnolla. Vetkuttelin sitten jo lainaamieni kirjojen kanssa ja taisin jo silloin muun lukemisen puutteessa turvautua Aku Ankkoihin.
Tämän kertaisessa pinossa on päällimäisenä oma kirja, vanha lemppari. Pidän paljon historiasta ja Utrion historialliset (romantiikkahöpsötys)romaanit ovat olleen minun juttuni jo vuosia, vaikka usein päähenkilönaiset ovat ärsyttäviä ja miehet haavekuvia. Silti liimaudun niiden pariin ja ahmin sivun sivun perään ja lopussa huokaan onnellisena asioiden järjestyttyä. Olen tosin huomannut lukeneeni niin paljon Utriota, että parhaimmillaan olen uuden kirjan pääjuonet arvannut muutaman ensimmäisen sivun perusteella, siitä huolimatta ilahdun aina löytäessäni uuden tai lukemattoman kirjan joko kirjastosta tai antikvaariosta.
Pinossa on kolme kirjaa, jotka ovat olleet jo pitemmän aikaan "nämä pitää lukea" listallani jota päivitän sitä mukaa kun jokin tuntuu kiehtovalta. Ennen kuin kuolen, Neidonryöstä ja Että hän muistaisi saman. Sattuivat kaikki löytymään samalla kertaa tenttikirjojen sijaan, joten pidän tätä merkkinä siitä, että kerkiän lukea filosofiaa ja uskontotiedettä joskus myöhemminkin.
Vaino ja viettelys vain sattui silmään tuon kuvan takia ja lukaistuani nopeasti takakannesta sen sijoittuvan 1300-luvun Ranskaan ja kertovan mm. inkvisition toimista olin saman tien myyty. Mainitsematta on vielä Terry Pratchettin Posti kulkee. Kiekkomaailmaan sijoittuvat kirjat ovat myöskin suosikkeja vuosien takaa, nykyään lukisin niitä ennemmin englanniksi, mutta lähikirjastostani harvoin niitä löytyy.
Lukeminen on minulle ennen kaikkea elämäntapa, intohimo. Aloitan aamuni lukemalla (kyllä, hampaitakin pestessä) ja illalla viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa laitan kirjan yöpöydälle. Koulumatkat ovat ikuisuuden pituisia ilman laukusta löytyvää romaania ja sukulaiset kyselevät onko kirja jäänyt matkasta jos en käperry saman tien sohvan nurkkaan lukemaan. Taidanpa palata Utrion pariin puistelemaan päätäni Blankan jääräpäisyydelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti