Unohdan vähän koko ajan, että on ystävänpäivä. Onneksi some muistuttaa moisesta. Tarkoitukseni oli viettää antiromantiikka päivää, mutta saatettiin mokata asia jo aamu(yöllä) kun laiteltiin poikaystävän kanssa erilaisia e-cardeja toisillemme. Tosin sellaisilta sivustoilta kuin 21 Awkward Valentine's Day Cards ja Awkward Valentine's Day Cards II, joten ehkei toivo olekaan täysin menetetty. (Itse laitoin ensimmäiseltä sivulta ensimmäisen, tulee aina välillä kerrottua toiselle "olet ihan kiva".)
Mutta on sitä silti jotain vaaleanpunaista, -punaisehkoa... no, jotain oltava. Koska olen ollut hereillä aamukolmesta (sen takia aamu(yö)n keskusteluja) enkä kykene kirjoittamaan mitään järkevää lukemistani kirjoista niin on hyvä tekosyy laittaa kuvaa uudesta mekostani.
Kaunokainen on merkiltään Handrlondon ja ihailin tätä yksilöä jo syksyllä, mutta silloin totesin käyttäneeni tarpeeksi rahaa muissa merkeissä. Ollaan törmäilty usein, mutta sitkeästi olen vastustanut. Maanantaina ei sitten sujunut latina mihinkään suuntaan ja hops-asiat ahdistivat ja tämä mekko sattui olemaan näyteikkunassa. Marssin sisään ja ostin parempaan huomaan. Mekon kukat ovat juuri "minun violetteja", hiukset olivat viimeksi juuri niiden väriset, nykyinen taas on lähellä tummempaa violettia niissä. Hyvin fiftarivaikuitteinen mekko kello- ja tyllihelmoineen sekä istuvine vyötäröineen. Ja jos se nyt kerran huuteli minulle puoli vuotta niin ei se mikään hukkaostos ole. Saisi siis luvan tulla kesähäitä niin pääsisi esittelemään. Vaikkakin suunnittelen kyllä tuosta myös arkimekkoa, koska erilliset juhlavaatteet ovat aika harvinaisia minulla.
Vielä vähän lähikuvaa pääntiestä. Kaunis sweetheart-malliltaan ja on tosiaan halterneck, mikä ei nyt ole ihan se käytännöllisin malli, mutta kovin kaunis silti. Voi olla, että allekirjoittaneen voi nähdä viipottamassa maanantaina pitkin yliopiston käytäviä tässä kaunokaisessa.
Ouva saattoi olla ihan oikeassa siinä, että parin vuoden päästä olen teekuppitodellisuudessani. Vähän vaihtuu mallit ja värit, mutta idea on sama. Ei hullumpi tulevaisuudenkuva.
Sosiaalivammaisen feikkigiikin loma oli tehty lentämisestä, nyssäköiden kanssa odottamisesta,
iltapäivälle venyneistä aamuista ja runsaasta teen juomisesta.
Kävin siis myyttisen jousiampujasankarin (vinkki: Robin Hood) vähemmän myyttisessä... öh... sijaintikaupungissa (vinkki: Nottingham) to-ke-mittaisella irtiotolla arjesta lataamassa akkuja ja olemassa epäsosiaalinen paikallisten nörttien kanssa. Jatkuvan syömisen, dataamisen, hengaamisen ja yleisen vammailun väliin mahtuneilla luppominuuteilla oli myös aikaa muistaa nappailla pakollisia teennäisen hipstereitä ja siis totaalisenleimei lomakuvia. Ja hei - nyt ei tarvii kirjottaa niin paljoo, kun kuvat ja sanat ja silleen.
Paikallinen lätkäjoukkue otti lauantai-illan huumassa kuonoonsa.
(Olihan se yksi ottelu pakko käydä tsekkaamassa.)
Potteristin sydäntä vähän kutkutti vaihtaa junaa King's Crossilla. Sille Laiturille ei vaan millään kerennyt poikkeamaan. Ehkä ensi kerralla...
Seikkailijan kotiutuminen: lumi, sumu ja pakkanen. Hyvä olla taas kotona.
Miekin kävin viimeinkin katsomassa Hobitti 2:sen. Ja herramunjee kun pisti vihaksi. Oikeasti. Luvassa ranttasupostaus ilman mitaan mukahauskaa, intoiluttavaa tai vaaleanpunaista.
Ja ihan varmasti spoilaan. TUNKKINNE! poline-ab-rye.tumblr.com
En edes tiedä mistä aloittaa. Tynnyrit ja koko pako haltioiden luota (Bombur ja se naurettava semi-Disney tynnyripukkoilu erityisesti), Legolas (MIKSI sen pitää olla niin naurettavan täydellinen ihan_koko_ajan? Se nenäverenvuoto ol ikaiken huippu. "Look at me, I'm wounded. Boo hoo."), kääpiöiden uskomattoman helposti periksi antaminen ihan joka käänteessä, täysin pebasta vetäisty kaupungin korruptoitunut johto, Beornin hahmon suuntaan tehty puolihuolimaton roiskaisu, Kiliin osunut myrkkynuoli ja koko parantamissähellys, kääpiöiden oleminen järvikaupungissa (VARASTAVAT aseita? Oikeasti?), Thorinin ihan ihme mulkkuilu ihan ihme vaiheissa Bilboa kohtaan, kaikkien kääpiöiden yleisinä comic reliefieniä käyttö (teitte tämän jo Gimlille, voitteko lopettaa?!?), Legolas/Tauriel (graah!)...
Ja sitten tietysti se täysin turha, pakotettu, hiuksiarevityttävän karmiva Kili/Tauriel!
NO! Now go back to sleep. boorishwoman.tumblr.com
Edelleenkin verenpaine nousee, kun ajattelen koko homman geneeristä... vääryyttä. Ensinnäkin: kääpiö/haltia. Ei ei ei. Gimli ja Legolas oli juuri siksi niin mullistava "ihmis"suhde, koska se oli ennenkuulumatonta. Joten miksi ketussa sitä pitää nyt näin lähteä vesittämään? Toiseksi: koko tarina on kökkö ja kakka ja kukku. Kolmanneksi: koko tarina on kök-kak-kuk koska se ihan oikeasti on päälle liimattu: Hobitti 1 sai aikanaan nihkeän vastaanoton, nin tämä sivujuoni lisättiin jatko-osiin mukaan houkuttelemaan yleisöä. Ja tämä oli hyvä idea, koska...? Vastaus: EI OLLUT! Joo, eihän leffassa toki ihan älytöntä määrää naishahmoja oli, joten sinänsä teoriassa ehkä ihan ok idea tunkea mukaan haltioiden parasta naisosaamista. Mutta että tehtiinkin siitä sitten osa kahta eri rakkaustarinaa - joo, tosi tasa-arvoista ja hienoa.
Valitettavasti kaiken tämän painolasti on niin kammottava, että edes elokuvan ehdottomasti paras kohtaus (eli Bilbo tutkimassa aarrevuorta, olemassa ihastuttavan Puuskupuh ja sitten kasaamassa itsensä sitä Smaugin kanssa käytyä briljanttia dialogia varten ♥ ) ei millään riitä painamaan vaakakuppeja edes +/- 0 kohdille positiivisesta asteikosta puhumattakaan.
On se vaan ihanaa olla oikeassa! Inhokkiparitukseni Pottereista on viralisesti julistettu virheeksi. Saatoin kenties hieman ottaa voitontanssin askeleita (en tosin kamalasti piittaa tuosta uudestakaan virallisesta canon-linjauksesta, mutta on se kuitenkin pienempi paha).
secondaryideas.tumblr.com
Koska parittaminen on (ON) vakava asia, jossa tunteet purskahtelee ja toisella laivalla seilaavien fiilikset aika yhdentekv... no ei, kyl me kai joskus ollaan empaattisiakin. Ollaanhan?
Ouva onkin jo vähän esitellyt ostosreissujamme, joista ainakin viimeisin oli kyllä täysi vahinko. Kaksi on ollut tarkoituksellisia, eri asia onko mukaan tarttunut paljoakaan aiottua vai sitäkin enemmän jotain muuta... Pitäisi ryhdistäytyä itse, lopetin töissä, joten jossain vaiheessa (ja luultavammin ennemmin kuin myöhemmin) tili alkaa huutaa, ettei opintotuki riitä ikuisuuksiin. Se ei onneksi estä nauttimasta jo tapahtuneista hairahduksista.
Ensimmäinen ostoskerta Tavoite: Nimettömiä, ehkä Kakkugalleriassa käynti.
Toteutuma: Kaikki mitä oli tarkoituskin + Marimekon Kaunis kauris muki, josta olen haaveillut vuoden ajan ("Nyt hankin sen!")
Toinen ostoskerta Tavoite: Paljetti-tyllimekko
Toteuma: Iso pettymys kun paljetti-tyllimekko oli päällä yksinkertaisesti hirvittävä, teekuppikukallinen huppari, glitterperhospanta, omantyyliseni wife beater ja reisitaskuhousut, sekä korvaavan mekon bongaus. Sen kävin noutamassa seuraavana päivänä, mutta mustan glittertyllimekon kuvaus on aika haastavaa. Katsotaan jos olisin joskus jossain se päällä.
Kolmas ostoskertaElokuvareissu Tavoite: Katsoa Frozen. Toteuma: Katsotiin Frozen, minun ei pitänyt ostaa mitään, mutta Ouva löysi pöllönmallisen lämpötyynyn, joka tietenkin piti myös saada, ja minä ihanan pehmeän ja ison peurayöpaidan jollainen lähti molempien matkaan. Lisäksi ostin täydellisen sävyisen violetin mekon alusmekoksi.
Lopputulos: Kerta kerralta lähtee pahemmin lapasesta. Taidetaan pitäytyä tästä lähin Ouvan kanssa Supernaturalissa, ja sään mukaan joko pulkkamäkireissuissa tai pikniköinnissä.
Leffapäivä! Käytiin Hailien kanssa siis eilen viimein katsomassa Disneyn tuorein: Frozen (aplodeerataan kaikki taas bingille käännöksestä). Leffan lisäksi ohjelmassa oli kans vähän vahinkoshoppailua. Päänsäryt meinasivat pilata päivän (aivan kuten olivat pilanneet edellisen yönkin), mutta apteekin kautta kurvaaminen auttoi asiaa.
Spoilerit leffasta mahdollisia (jopa todennäköisiä), neilikoiden jälkeen puhun taas päivästä muuten.
Päällimmäisenä elokuvasta jäi mieleen se, kuinka päätähuimaavan KAUNIS se oli. Lumihiutaleita, jääkiteitä, pakkaskukkia, tykkylunta, kimallusta, puuteria, sinisen sävyjä lähes mustasta liki valkoiseen. Ja miten se onnistui esittämään talven molemmat kasvot: toisaalla kova, kylmä, pimeä, tappava, julma, pelottava, ja toisaalla kaunis, häikäisevä, leikkisä, suojeleva, piilottava. Tulee elävästi mieleen eräs kirjoittamani LARP-hahmo muutamia vuosia sitten pelattuun keijupeliin...
Toisekseen... ne laulut! Toimivat suomeksikin (koska mentiin vahingossa katsomaan dubattu versio, kun ei haluttu tinkiä 2D:stä), vaikka alkuperäiset onkin aina alkuperäisiä ja silleen. Onneksi on internet ja youtube. Mutta siis tosiaan, alun heijaaheijaa-joikaaminen ja jäälaulajien joukkolauluksi muuttuminen (jota ei ylläristi youtubesta löytynyt muuta kuin originaalina) toimivat suomeksi alkuperäistä paremmin, itkin kun Lumiukko tehtäisiinkö? loppui siihen oven takana istumiseen (ihan kun se MYRSKY ei olisi ollut tarpeeksi kamalaa TT__TT), ja sitten tietysti se supervoimaantumismuodonmuutoskasvamislaulu: Taakse jää. Suomeksi ja englanniksi ihokarvat nostattava ja kurkkua liikutuksesta kuristava. Vaikuttava. Bitch please-asenteikas. Ja mielestäni näitä kahta versiota on vaikea verrata keskenään, sillä niistä huokuva henki on kielten välillä "aavistuksen" erilainen. Englanniksi se on enemmän voimaannuttava ja suomeksi enemmän semmoinen... keskisormehtava. Sydämiä molemmille, paljon, enygays. ♥
Tarina itsessään oli melko perus Disney, sillä erotuksella, ettei se "tosirakkauden teko" sitten ollutkaan lopulta siihen rakkaustarinaan liittyväinen, vaan kulminoitui siskosten väliseksi rakkaudeksi. Herkkistä. Ja opetettiin kans, ettei muukalaisiin voi välttis luottaa (eikä ainakaan vaan syöksyä naimisiin ja sitten suuttua niille, jotka toimivat järjen ääninä).
Summa summarum: Suosittelenko? JOO! Duh!
Sitten siitä muusta päivästä. Shoppailua, joka lähti ihan siitä viattomasta ajatuksesta käydä hakemassa uusia nimettömiä vanhoja korvaamaan, mutta lähti sitten vähän lapasesta. Onneksi alet ja semmoiset, niin lovi lompakossa ei kasvanut suuren suureksi. Ja yllättäen päädyimme Hailien kanssa hankkimaan samoja asioita molemmille. Niin kuin himppasen hipsterit peura-jättiläispaidat (tsihihi-ihana, voi kääriytyä ja piiloutua), ja ihan äärihipsterit neulepöllölämpöpussit ruusuhajusteella. :D Nauroimme näille vielä bussissakin, ei loppunut vahinkosamistelu laukkukaksosuuteen. Mitähän seuraavaksi?
Peurapaita, lämpöpöllö, ruusuhiusklipsejä ja MLP-sarjiksen 3. numero.
(Ja nimettömiä ja lääkkeitä, mutta niitä ois tylsä kuvata.)
