Kevät pääsi jotenkin yllättämään täysin. Olen sen tuloa toki haistellut ja ihmetellyt jo jonkin aikaa, mutta viime päivinä se on iskenyt kunnolla tajuntaan: kevät! Luulen epäuskon johtuvan siitä, ettei missään kohtaa ollut kunnolla talvea ja sellainen epämääräinen harmaus ja märkyys kesti puolisen vuotta, onko enää muuta?
Vuodenaikojen vaihtumista on mielestäni ihaninta ihmetellä omilla kotikulmillaan tai muissa tutuissa paikoissa kun sen näkee ihan eri tavalla. Esimerkiksi kauppamatkallani yksi ihan normaalin näköinen puu onkin tällä hetkellä valtava vaaleanpunainen pilvi! Näitä valtavia vaaleanpunaisia pilviä näkee myös muualla asuinalueellani, ihanaa. Samaten kuin jotain pensasta, jossa on kirkkaan keltaiset kukat.
Itse asiassa viime keväinen kuva. En vieläkään tiedä mikä (koriste)puu tuo on. Kirsikaksi valtava.
Tänään sain Nörttipojan seurakseni Keskuspuistoon seikkailemaan. Minulla on vielä paljon puistoa samoamatta kun se on niin valtava ja pienilläkin polunvalinnoilla voi päätyä ihan ihme paikkoihin. Tämän ystäväni kanssa liikutaan myös yleensä niin, että valitaan kaikkein mielenkiintoisimman oloiset polut ja seikkaillaan fantasiametsissä. Eli ne pienimmät ja hämärimmät polut, tai jokin mistä pilkottaa mielenkiintoinen sillankaide, pitkospuut tai aurinkoinen kallio. Tuolleen sujahtaa helposti useampikin tunti.
Nähtiin matkallamme muun muassa polvenkorkuinen rusakko, Nörttipoika virvoitti kimalaisen ja tökittiin (leikillisesti) toisiamme. Pidettiin korvapuustitauko Maunulan ulkoilumajassa, ja ihan sen vieressä bongattiin valtaisa valkovuokkoesiintymä. Odotan myös innolla kieloaikaa, koska kielonalkuja oli ihan joka paikassa todella paljon. Metsässä seikkailu tekee hyvää niin monella tavalla, pitäisi useammankin saada itsensä Keskuspuistoon kun sinne ei ole nykyisestä asuinpaikastani edes kummoinen matka.
Kämppis oli kaksi viikkoa Japanissa ja nyt on asunnossa ympäriinsä kaikkea kivaa sieltä. Hänen tehdessään lähtöä totesin "Tuo jotain söpöä!" ja toiveeni toteutui.
Sormeni eivät ole Japanista, pupunen vain ei oikein tahdo pyöreällä muodollaan pysyä pystyssä.
Kotiin tullessa läppärini päällä odotti kaksi tuollaista pientä vihkoa pitsi- ja rusettikuvioituna kun annoin hieman vastaavaan reissuun mukaan. Varsinainen tuliaiseni oli tuo pieni pupu. Hän helisee vienosti ja on kännykkään ripustettavaa mallia. Hyvin kämppis muisti, että olen onnistunut tuhoamaan edelliseni. (Se jäi laatikon väliin keittiössä jotenkin, en ymmärrä.) Siinä se nyt roikuskelee ja kilisee. Hieman pitää opetella miten estää pitämästä hirmuista mekkalaa, mutta yhteiselo on lähtenyt hyvin sujumaan. Pienet asiat voivat ilahduttaa tavattomasti. Nyt maistelemaan Japanista tuotua teetä jos tämä flunssailu olisi niin kivempaa.
Pyh kuinka pettynyt olinkaan, kun nyt viikkoja myöhemmin tajusin, ettei lupaamani ja hienosti ajallaan ollut hiuspäivitykseni ollutkaan julkaistunut. Tai edes tallentunut mihinkään. Noh, uusi yritys paremmalla onnella. Paljon kuvia ja vähemmän löpinää, ollos hyvät.
Vanhan värin poisto.
Turkoosi lähti hienosti, mutta pinkki päätti jäädä hempeilemään
Pesujen jälkeen, mutta ennen leikkausta. (Vihreä. ♥)
TA-DAA!
Ei vaineskaan. :D Tässä todellinen lopputulos.
Ja vielä molemmilta puolista erikseen:
Vasen ja violetti...
... oikea ja turkoosinvihreä.
Keskellä siirtymävärinä sininen ja sivukaljut.
Olin (ja olen edelleenkin) näistä hiuksista ihan hurmaantunut, antaa mahdollisuudet niin monenlaiseen lookkiin jo ihan värienkin puolesta: jos kampaan hiukset vasemmalta oikean kaljun yli, niin olen violettihiuksinen, ja puolestaan oikealta vasemman kaljun yli kammatessa kuontalo näyttäytyy vihreänä. Keskijakaus ja vola - sinitukka. Plus että leikkaus on superkiva. :3 ♥
J.K. H&M:ltä miesten puoleta löyty tuo kolmen alimman kuvan karvahuppuhuppari ja on muuten aivan todella pehmeä ja lämmin ja mukava ja nin todellakin rahansa väärti!
Viime aikoina facebookkiini on tipahdellut vähän väliä mainintoja Helsinkiin vastikään avatusta Steam Hellsingistä, steampunk-teemaisesta baarista. Steampunk ei sinänsä ole ihan minun juttuni, mutta arvostan historiallisuutta twisteillä, joten on steampunkillakin paikka sydämessäni. Kavereiden paikasta laittamat kuvat olivat vakuuttavia ja paikassa tarjoillaan teedrinkkejä ja kurkkuvoileipiä. Olihan se mentävä testaamaan kun kaverit menivät sinne perinteisen Kaislan sijaan.
Sisustukseen oli kyllä panostettu. Ihailin erityisesti eriparisia sohvia ja nojatuoleja, vaikutti ainakin kovasti siltä, että joku on tonkinut erinäisiä kierrätysliikkeitä ja vastaavia. Myös lamput olivat keskenään erilaisia, mutta paikan tunnelmaan hyvin sopivia kattokruunuja ja muita vastaavia. Lisäksi joka paikassa oli erinäistä roipetta, josta ei oikein tiennyt mistä oli lähtöisin. Seinällä oli mm. moottoripyörä!
Paikan keski-ikä oli yllättävän korkea, oletettavasti tiistai-illasta johtuva. Olin itse ilmeisesti nuorimpia paikalla, vanhimmat olivat keski-ikäisiä tai jopa sen ylittäneitä. Hipsterprosentti oli melko korkea, mutta olivat erillisiä pieniä porukoita. Taustamusiikki oli hivenen liian kova mukavaan seurusteluun jopa oman pöydän kesken, mutta ei ainakaan tarvinnut murehtia kenenkään salakuuntelevan.
Missään ei ollut selkeää listaa siitä mitä on tarjolla, mistä tulee minulta iso miinus. Olen aina vähän ulalla siitä mitä haluaisin enkä haluaisi arpoa sitä henkilökunnan kanssa vaan tehdä jotain rajauksia jo ennen ihmiskontaktia. After werk -lista kyllä oli, mutta selvästi valikoima olisi ollut myös isompi. Mutta kohtuullinen cava-lasi neljällä eurolla, se oli mukavaa. Syötävää ei saa tilattua vaan kurkkuvoileipiä tarjoillaan pöytiin. Valitettavasti en osaa sanoa niistä mitään, koska tehokkaasti jäi meidän pöytä väliin molemmilla huomaamillamme tarjoilukierroksilla. Netistä ei löydy paljoa mitään muuta tietoa paikasta kuin osoite ja aukioloajat, mutta eiköhän tilanne korjaannu ajan kanssa.
Teeastiasto oli edellisen seurueen jäljiltä pöydässä.
Loppuarvio: Ihan mukava paikka, mutta jos haluan istua kavereiden kanssa iltaa, saatan edelleen suunnata ennemmin Kaislaan. Haluan tosin testata teen, joten annan paikalle myös toisen mahdollisuuden joku ilta. Ja taidan myös laittaa palautetta taustamusiikista, sillä en ollut ainoa seurueestamme joka sitä harmitteli.
Olen nyt viikon sisään käynyt kahdesti elokuvissa. Ensin tuon toisen kanssa treffipäivän yhteydessä, sen jälkeen tyttöporukalla.
Ensimmäinen elokuva oli Tim Burtonin ohjaama Big Eyes. Törmäsin sen traileriin jo jokin aika sitten Tumblrissa (missäs muuallakaan) enkä ihan vakuuttunut. Jotenkin traileriin oli valikoitunut elokuvan oudoimmat kohtaukset. Elokuva palautui mieleeni kun julisteet alkoivat näkyä katukuvassa. Pidän niiden visuaalisesta ilmeestä ja elokuvan ideasta, ja kun tuo toinenkin oli suostuvainen sen katsomaan niin päätin käyttää ilmaislippuni siihen.
Big Eyes kertoo tositarinan Margaretista, joka pakenee ensimmäisen aviomiehensä luota mukanaan lähinnä pieni tyttärensä, Jane, ja maalauksensa, joissa on isosilmäisiä ihmishahmoja. 50-luvun lopussa naiset eivät jättäneet miehiään ja eronnutta naista karsastettiin. Ei siis olekaan ihme, että tavatessaan hurmaavan taitelijan Walter Keanen Margaret hurmaantuu ja on pian naimisissa. Walter yrittää kaupata omaa taidettaan, ja siinä sivussa myös Margaretin tauluja. Lopulta Margaretin iso silmäiset taulut lyövät läpi - ja Walter sanoo niitä omikseen, selittäen ettei naisten tekemää taidetta osteta. Margaret joutuu valehtelemaan kaikille, jopa omalle tyttärelleen. Valheiden verkko kiristyy pikku hiljaa ja Margaret sotkeutuu siihen yhä tiiviimmin ja hän jää hyvin yksin. Lopulta Keanen pariskunta kohtaa oikeussalissa.
Pidin elokuvasta. Sen visuaalinen ilme oli juuri niin nautittava kuin Burtonilta voi odottaakin. Roolisuoritukset olivat kaikilta hyviä. Amy Adams oli ihastuttava Margaretin roolissa, naiivi, pelokas ja rakkautta haluava nainen, joka lopulta löytää sisukkuutta. Christoph Waltz hurmasi Walterina ja toi hyvin esiin miehen motiivit tilanteessa, joka oli monin tavoin väärin. Hetken aikaa erehdyin luulemaan nuoren Janen näyttelijää Narnian Lucyksi kunnes muistin miten kauan siitä elokuvasta jo on. Big Eyes on ilmeisesti Delaney Rayen ensimmäinen rooli mitä en olisi uskonut. Tarina kulki sujuvasti eteenpäin ja nautin erityisesti miten ajankulumisen huomasi vaatteiden ja hiusten tyylin muutoksissa. Myös tuo toinen piti elokuvasta vaikka myönsikin ettei olisi alunperin tullut lähteneeksi ellei olisi päässyt ilmaislipulla.
Toinen elokuva oli tietenkin Cinderella, Disneyn Tuhkimon filmatisointi. Ella (Lily James) elää onnellisena äitinsä ja isänsä kanssa kartanossa metsän laidassa, mutta hänen äitinsä kuolee. He elävät isänsä kanssa useamman vuoden keskenään kunnes isä pyytää lupaa tavoitella uudestaan onnea. Kartanoon asettuu äitipuoli leidi Tremaine (Cate Blanchett) ja hänen tyttärensä Anastasia ja Drizella sekä tietenkin Lucifer-kissa. Kuten kaikki tietävät, isäkin kuolee jolloin Ella jää asumaan uuden perheensä kanssa, olematta kuitenkaan perheenjäsen vaan palvelija.
Elokuva noudattelee pitkälti animaatiota, mutta ei kuitenkaan täysin. Ella ja prinssi (hurrrmaava Richard Madden) kohtaavat metsässä tytön laukatessa metsään ja kehotettuaan peuraa pakenemaan. Prinssi esiintyy linnan työntekijänä eikä Ellalla ole aavistustakaan kuka poika on. Prinssi haluaa tavata metsässä tapaamansa tytön uudelleen, joten hän suostuttelee kuninkaan kutsumaan kaikki valtakunnan neidot tanssiaisiin, joissa hänen olisi valittava morsiamensa. Äitipuoli ei kuitenkaan halua päästää Ellaa nolaamaan hänen tyttäriään tanssiaisissa, joten he repivät hänen pukunsa.
Miltei harmitti miten vähän haltijatarkummia näytettiin elokuvassa, sillä Helena Bonham Carter oli tietenkin ihastuttavan outo. Ainoa miinus tulee siitä mekosta, ei nyt oikein käytännöllisempään vaihto toteutunut mielestäni ja kangas näytti siltä, että tuntuu aivan hirveältä.
Cinderella oli juuri sellainen kevyt, kaunis ja romanttinen elokuva kuin siltä odotinkin. Ennalta-arvattava toki osin, mutta onneksi myös pienillä twisteillä. Enkä voinut muuta kuin ilahtua siitä miten paljon glitteriä Ellan tanssiaispuvussa, kampauksessa ja meikissä oli. Elokuvassa oli paljon kauniita asuja, mutta myös todella outoja. Hieman häiritsi se, että välillä tuntui olevan pyrkimystä kumartaa jonkin historiallisen suuntauksen suuntaan, mutta se ei todellakaan ollut yhtenäistä. Toisaalta taas äitipuolella oli selvä oma tyylinsä, joka sopi hahmolle todella hyvin. Myös elokuvan tanssikohtaukset olivat hivenen jänniä. Äitipuolesta on myös sanottava, että elokuva sai paljon lisäpisteitä siitä, että hänenkin motiivinsa tuotiin esiin. Katkeruus tekee helposti ihmisestä ilkeän.
Aikuisuutta on varmaankin se, että prinsessaelokuvan jälkeen voi mennä viinilasillisen äärelle puhumaan elokuvasta, siitä kuka olisi mikäkin Disney-prinsessa, miettiä lempi Disney-pahista ja pohtimaan hurmaavinta Disney-prinssiä.
Ummm.... hei? Juu, vähän pitkäks venähti tää mun hiljaiselo, mutta puhelin joutu huoltoon ja menetin kaikki sillä olleet kuvat juttuihin, läppäri lahios ja nykyinen sijainen ei kykene muuhun kuin IE:n ikivanhan version pyörittämiseen joten ei puhettakaan siitä että jaksais ladata koneella olevia kuvia juttujen piristykseksi, on ollu kiireistä eikä oo ollu kirjoitusinpiraatiota, ja ja ja SELI SELI! Mutta siis olen elossa ja vakaana tarkoituksena sekä hyvänä aikeena on jatkaa tämän blogin pitämistä myös täältä suunnasta (Hailie ihana jo itsestään antoikin kuulua).
Lupaankin nyt pyhästi että viimeistään viikon päästä täältä löytyy juttua mun hiuksista. *käsi sydämellä*
Olen edelleen ihan innoissani siitä, että tuli rohkaistua itsensä lähtemään opintomatkalle. Vähän jännitti lähteä Romaniaan kun mielikuvat ei ollut kovinkaan mairittelevia. Kuinka väärässä olinkaan! Taisi olla Brasovissa kun taksikuski joillekin matkalaisille valitti siitä kun mielikuva Romaniasta on likainen ja joka paikka on täynnä kerjäläisiä. Transilvania oli kaikkea muuta, Bukarestissa taas tuota puolta näkyi enemmän, mutta se taitaa olla isojen kaupunkien ongelma joka tapauksessa. Transilvania on maisemiltaan huikea ja erilaisia nähtävyyksiä tuntuu olevan joka kylässä alueen historian takia. Tuntui, että aina bussin ikkunasta ulos katsoessa näkyi kirkko, joka kolmannella linnoitus.
Tuliaiskorvakorut kämppikselle.
Heti Bukarestissa näkyi miten Romania on todella moniulotteinen maa. Ikkunasta katsoessa vuorotteli piikkilangalla suojatut talot ja vapaana laiduntavat lampaat. Enemmän maaseudulle suunnatessa liikenteen seassa näkyi myös hevoskärryjä, etenkin romanien käytössä. Vaikka Romanian romanit pukeutuvat ihan eri tavalla kuin Suomen romanit, erottuivat he silti romanialaisista.
Oma camé-medaljonki ja siskon tuliaiskoru. Ai miten niin ollaan tyylillisesti hyvin erilaisia.
Hintataso: Romanian hintataso oli Suomeen verrattuna varsin alhainen ja matkan aikana oli helppoa ajatella euron olevan noin neljä leuta. Pääsääntöisesti ravintolassa ei tarvinnut paljoa katsoa hintoja ja jos ruoan kanssa halusi viiniä niin sitäkään ei tarvinnut kovasti miettiä. Majapaikkojen yms. hintatasosta en valitettavasti osaa sanoa kun ne kuuluivat matkan hintaan, samoin kuin lennot, bussi ja aamupalat majoituspaikoissa. Mutta toki nekin samalla tavalla ovat alhaisempia kuin Suomessa. Valitettavasti ei taida olla tallessa kuitteja tms. mistä voisin antaa esimerkkejä. Muistaakseni kuitenkin pääsymaksut olivat usein noin kymmenen lein luokkaa, 2,5 euroa museosta/kirkosta/muusta vastaavasta ei ole kovinkaan paljoa.
Romanian rahaa.
Leun setelit ovat varsin muovisia, joten niitä löytyi myös luostarikirkon lähteestä.
Ruoka: En syö punaista lihaa tai lintuja, mikä hieman huolestutti matkaan lähtiessä, mutta yllättävän hyvin sain ruokaa joka paikassa. Erityisesti paikallista ruokaa tarjoavissa ravintoloissa oli maittavaa kasvisruokaa ja joka paikassa sai jonkinlaista kalaa. Välillä oli tilanteita, joissa ravintolassa ei ollut englanninkielistä listaa, mutta sellaisen sai pyydettäessä tai paikalta löytyi joku kääntämään. Kun ruokaa ei jaksanut kovasti miettiä niin jostain löytyi aina pitseria tai pastapaikka. Ryhmämatkalla kannattaa ottaa huomioon se, että ruokailuissa menee aikaa ja paljon, jos kaikki ovat menossa samaan paikkaan. Pienemmällä porukalla taas tuntui huomaavan jonkinlaisen "turistipalvelun". Muutamaankin otteeseen kävi niin, että oltiin 2-3 hengen porukalla jossain ravintolassa, ja huomatiin, että meidän jälkeemme tilanneet paikalliset saivat ruokansa aiemmin. Harvoin onneksi oli kiire, mutta kyllä se kummastutti. Mutta useassa paikassa palvelu oli kuitenkin todella hyvää! Hieman hidasta vain aina välillä.
Vettä ei kannattanut ottaa hanasta vaan ostaa pullotettuna. Ravintolassa voi pyytää pullovettä ja usein kysyvät myös haluaako kuplilla vai ilman. Kaupassa puolen litran vesipullo maksoi parhaillaan leun, useimmiten kaksi, joten pullojen ostaminen ei tullut kalliiksi. Kierrätysmahdollisuudet vain eivät olleet Suomen tasoiset, mikä hieman harmitti.
Postikortit ja -merkit: Jokaisen isomman turistikohteen luona oli omat kojunsa, joista sai vähintään postikortteja, usein myös jotain muuta pientä. Romaniasta kannattaa ottaa huomioon se, että postimerkkejä saa vain postitoimistoista ja ne tuntuvat olevan kiven alla. Minultahan jäi postikortit postittamatta kun sen ainoan kerran kun tiesin mistä postitoimisto löytyisi jätin sen väliin ja loppumatkalla ei tullut vastaan. Bukarestissa yritin moista etsiä, mutta ne olivat ihan liian kaukana.
Suljettuna kämmenelle mahtuva ikoni: Mikael, Jeesus ja Gabriel.
Pieni puuristi.
Tuliaiset: Teiden varsilla oli paljon erilaisia markkinapaikkoja, joissa myytiin vaikka ja mitä, mm. kengurupalloja. Kaupungeissa ja kylissä oli lisäksi omat turistimyymälänsä. Parhaat löytöni tein kuitenkin Sighisoaran torilla mikä ei varmasti yllätä. Vaikka Sighisoara olikin turistikaupunki niin torilla liikkui myös paikallisia, joten tarjolla oli muutakin kuin turistiroinaa (joka paikassa muuten myytiin Dracula-aiheista tavaraa). Kiinnitin itse eniten huomiota koruihin, ikoneihin ja tekstiileihin sekä muihin käsitöihin, joiden hinnat olivat varsin kohtuullisia ja laatu tuntui hyvältä. Ikonit tietenkin ovat hyvin tehtyjä, koska niitä ei tehdä turisteille vaan ne ovat osa uskonnonharjoitusta. Vähän harmittaa etten tutustunut Branissa paremmin tekstiileihin, mutta muutama matkatoveri osti ihastuttavan huivin.
Branin linnan edustalla.
Summa summarum: Jos kiinnostaa erilaiset kirkot ja muiden uskontokuntien rakennukset, linnoitukset ja historia niin suuntaa Transilvaniaan. Lisänä huimat maisemat laaksoine ja vuorineen. Elokuussa joka paikka oli ihanan vehreä ja selvästi oli vielä kesä, kuitenkaan lämpötila ei noussut liian korkealle. Meillä oli lisäksi hyvä tuuri kun sade tms. ei haitannut matkasuunnitelmia ollenkaan. Kannatti selvästi matkata teologiporukalla. Voin suositella jokaista kohdetta jossa kävimme, ehkä sitä Bukarestia lukuunottamatta. Isot kiitokset siis matkanjärjestäjille ja vastuuopettajalle sekä tietenkin matkaseuralle. Oli hieno reissu!
Introvertin vinkit ryhmämatkalle: Ryhmämatkan aikana myös ne kaikkein sosiaalisimmat ihmiset tarvitsevat jossain vaiheessa omaa aikaa (näin kävi meilläkin), ja jos tiedät olevasi omaa rauhaa ja tilaa kaipaava niin kannattaa ottaa se huomioon. Minun matkani teki siedettäväksi muutama ihan simppeli asia. Istuin pääsääntöisesti bussissa yksin. Saatoin jutella vähän etu- tai takapenkille jos tuntui siltä, mutta sai silti olla omassa rauhassa. Bussimatkoilla myös luin ja/tai kuuntelin musiikkia. Iltaisin palasin usein illallisen jälkeen suoraan hotelliin enkä jäänyt sen enempiä pyörimään kaupungille, joten sain olla rauhassa ennen huonekaverini paluuta. Kirjoitin joka ilta päiväkirjaa jo ihan matkakertomuksen vuoksi, mutta myös järjestääkseni päätäni ja rauhoittuakseni. Lempivinkkini on se, että löydä porukasta toinen introvertti ihminen ja lähde hänen kanssaan kahdestaan lounaalle, ylipäänsä kannattaa välillä mennä pienemmällä porukalla syömään. Ja jos liitytte illalla puolivahingossa loppuun seurueeseen ja molemmilla menee hermo nopeasti niihin porukan äänekkäimpiin (pus!) niin on helppo livetä yhdessä takaisin hotellille.
