Pääsiäisen värit

Sairastin pääsiäisen, joten en lähtenyt sukuloimaan. Meillä oli Ouvan kanssa muita suunnitelmia kiirastorstaille, mutta oloni huononi sen verran, että jätettiin väliin. Sen sijaan oli hyvä idea leikkiä värinpoiston kanssa! Aina välillä tuntuu siltä, että meidän keskenämme leikkimisellä tulee olemaan vielä joskus tuhoisia seurauksia.

Hiusten värjäyksestä tuli kahden päivän projekti, joka ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mutta hauskaa oli.

 1. Värinpoiston jälkeen kaunis keltainen, joka ei tosin ollut yhtään värini. Ei enää ikinä lämpimiä sävyjä. (Tuo liila on siis aiempaa väriä, johon ei koskettu)
2. Vihertävän sinistä, vaaleanpunaisesta väristä ei jälkeäkään. (Plus hipstertukka!)
3. Tässä kohtaa näytti ihan lupaavalta...
4. ... mutta ei ihan toiminut vaikka aika lähelle päästiin!

Neljännen jälkeen todettiin, että jotain pitää tehdä ja pastellisävyt eivät selvästikään riitä. Kaivettiin Ouvan värit esiin ja arvottiin hetki mitä tehdään. Päädyttiin hänen matkaltaan tuoman fuksian ja minun Bubblegum bluen jämien yhdistämiseen. Todettiin myös, että jälkimmäisen sinisyys on hyvin läpilyövää vaikka olikin ihan hailakka sävy - tai sitten minulla on hiuksissani sinipigmenttiä siinä missä muilla punapigmenttiä.

Kirkkaampi uusi väri, punaisempi vanhaa. Saatiin jokin suht tasainen väri aikaiseksi! Ei se ihan pastelli-liila ollut, mutta sentäs selkeästi jotain. Tuo myös vaalenee joka pesussa, joten eiköhän muutaman pesun päästä ole myös se pastelli-liila tavoitettuna. Olen kyllä pitänyt tästä väristä lopulta hurjasti. Se on myös kerännyt valtaisasti kehuja ihan odottamattomilta tahoilta, tänään viimeksi keski-ikäiseltä naapurilta. Pitkäperjantaina meinasi jossain kohti iskeä epätoivo, mutta nyt vaan huvittaa. Mutta jos ei enää tuotaisi värinpoistoa lähelle hiuksiani.

Täydellisen internetin löytäminen

Eräs päivä noin puolitoista kuukautta takaperin selailin tumblrin dashboardia, kunnes eteen tuli kuva, jonka ansiosta sanoin Ouvalle: "minun tumblr-seikkailuni taisivat olla tässä". No, ei se ihan niin mennyt, kauniista kuvista on vaikea irtautua. Tänään huomasin, että minulla on uusi seuraaja. Osoittautui samaksi ihmiseksi kenen innostusta aiheuttanut kuva on. Blogi täynnä samantyyppisiä kuvia! Olen viime aikoina myös ollut paljon feministikuplassa, jossa keskustelut ovat järkeviä ja toisia kunnioittavia niin alan tulla siihen tulokseen, että täydellinen internet on olemassa.

http://toesonlace.tumblr.com

 

Ballerinalolita! Suomalainen sellainen vieläpä, ilmeni kun tumbrlin kautta eksyin blogiin. Olen keikkunut lolitan partaalla viimeiset kymmenen vuotta, aina välillä sieltä pukeutumiseeni ammentaen. Balettia olen ihaillut etäältä oikeastaan aina, mielettömän kaunista. Ja nyt sitten löytyi ihminen, joka nämä kaksi kaunista asiaa yhdistää. Tiedän missä kulutan aamupäivän herättyäni ihan liian aikaisin.

Tosiaan, häneltä löytyy tumbrlin lisäksi ihan blogi, jossa on enemmän kuvia hänestä: Toes on lace.

"Kynsihoitola" ÄITI

Tuli piipahdettu äidin lihapatojen äärellä, ja hyvin syömisen, pitkään nukkumisen ja pikkuveljen kiusaamisen lisäksi mamma innostui laittamaan mun kynnet kuntoon. Eihän tässä muuten mitään, mutta tätä ajatusta siivittivät kaksi kuningasideaa.

1) Askarteluhile korvaa glitterkynsilakan ihan hyvin.

2) No jos kello on nyt 22:30, niin onhan se melko myöhä... Mutta kuinka kauan tähän hommaan muka voi mennä?

"Työpiste" eli keittiön pöytä muuntautumassa kynsisalongiksi.

Varustearsenaali: helmiäislakka, hilepurkki, päällyslakka sekä erilaisia viiloja.

Lämpimässä vedessä liottamisen jälkeen oli aika työnnellä
kynsinauhat paikoilleen. Auts auts.

Ja vielä:
1) O.P.I. helmiäislakkaa ohut kerros pohjalle.
2) Ripaus hopeahilettä joka kynnelle.
3) Useita kerroksi pikakuivattavaa päällyslakkaa. Ja vielä lisää.

Viimein vuorokauden vaihtuessa homma oli ohi: repaleiset kynsinauhani oli lioteltu, rasvattu ja työnnetty paikoilleen, kynnet viilattu muotoon, askarteluhilettä jokapaikassa ja kaikki 6 kerrosta päällyslakkaa suurin piirtein kuivuneet peittämään metallihileen terävät särmät. Oliko sen arvoista? No oli!

BLING BLING!

Plus tietysti, että tuli vietettyä äiti-tytär-aikaa. Ja äiti opetteli käyttämään älypuhelinta kuvien  nappailun merkeissä. 

Vaarallisia paikkoja

Kahvilassa tenttiin lukeminen voi osoittautua yllättävän vaaralliseksi puuhaksi. Suurin riski ei suinkaan ole vahingot joita kaatuva tee voi aiheuttaa, vaan mahdollinen hairahtuminen viereiseen kirjakauppaan.

Kaivopihan Roberts on ennenkin hairahduttanut, sieltä bongasin The vintage tea party bookin.

Toisaalta, luin tenttiin ja olen neljä kirjaa rikkaampi niin ei se nyt aivan huonokaan idea voinut olla. Lisäksi Suomalaisessa kirjakaupassa oli pokkaritarjous ja käytin lahjakortin niin en lopulta maksanut kirjoista montaa euroa. The Dressmakeria menin hakemaan, mutta suomenkielisiin tartuin ensin. Kaksi luettu ja Hetken hohtava valo on kesken. Eiköhän näistä kaikista tule vielä sanottua jotain, sillä jotain ainakin Little Been tarina ja Vesipuutarhat koskettivat. Katsotaan kun palaan minievakostani kotiin ja saan miljoonan eri tapahtuman viikonlopun pois alta. Saatan myös jo nyt aavistaa mihin syksyn järjestönakkiin olen itseäni tunkemassa vaikka tiedän ettei kannattaisi, mutta innostaa silti!

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa niin syy evakolleni. Vaatekaapin sisältö sängyllä ja vähän pöydällä.

"Outside of a dog, a book is man's best friend...

... Inside of a dog, it's too dark to read."

Lilyssä MinnaM on laittanut kirjahaasteen pyörimään, ja se rupesi kutkuttamaan.

1. Kuka on lempikirjailijasi?
Diana Wynne Jones, Ursula K. LeGuin, Kaari Utrio, J.K. Rowling, Terry Pratchett, Anu Sinisalo... Fantasiaa, sci-fiä, historiallista.

2. Minkä kirjan / mitä kirjoja olet lukenut moneen kertaan?
Vaikka ja mitä varsinkin edellisiltä kirjailijoilta, mutta mm. Pilvikartaston, Otorin klaanin tarina -sarjan ja Neil Gaimanin Coraline & Other Stories kokoelman. Derkinhovin musta ruhtinas on mainittava erikseen, koska olen saanut sen yli kymmenen vuotta sitten ja lukenut vähintään kerran vuodessa uusiksi. Kutkuttaa aina.

3. Mikä on suhteesi pokkareihin? Ovatko ne kertakäyttötavaraa vai kirjahyllykelpoista materiaalia siinä missä kovakantiset opuksetkin?
Ihanan kevyitä laukkuun. Eivät tosiaan ole kertakäyttöisiä, ja kuten lempibloggarini Eeva Kolu sanoi niin ei sanoje merkitys riipu kannen materiaalista.

4. Mitä kirjoja lainaat, mitä ostat omiksi?
Luen niin paljon ja hyllytilani on valitettavan rajallinen, joten lähinnä lainaan kaiken. Omaksi päätyy kirjoja lähinnä lahjoina, perintönä (Utrioni ovat pääasiassa isomummini jäämistöstä) tai silloin kun lukeminen loppuu reissussa. Ostan myös pitkäaikaisia lemppareita.

5. Mitä kirjaa luet juuri nyt?
Aikamatkustajan vaimoa. Olen alkuvuoden lähinnä käynyt kirjahyllyäni lävitse (ellei äiti tai poikaystävä ole tyrkännyt kirjaa käteen) kun en vain saa itseäni kirjastoon - vaikka lähin olisi käytännössä katsoen tien toisella puolella.

6. Mitä sinulla on lukulistalla?
John Greenin tuotantoa, Sielun pitkä pimeä teehetki, First law -trilogia, Tuulen nimi fantasiateoksen jatko-osat (vaikuttaa muuten mahtavalta uudelta fantasiasarjalta!) jne. Lista jatkuu vain. Voisi siis senkin takia eksyä sinne kirjastoon.

7. Mikä kirja on viimeksi jäänyt kesken? Miksi?
Hyvin harvoin jää mitään muuta kuin tenttikirjoja kesken. Luen kuitenkin sen verran nopsaan, että vaikka juoni junnaisi niin äkkiä siitä karikosta, tai koko kirjasta, pääsee eroon. Olen myös sen verran utelias, että jää häiritsemään jos en tiedä mitä tapahtuisi. Ainoa kirja, jonka muistan jääneen kesken oli nimeltään syntymämerkki. Vaikutti todella mielenkiintoiselta, edettiin sukupolvi sukupolvelta menneisyyteen, mutta jotenkin vanhempiensa koneelle runkkaamista varten tunkeutuva 6-vuotias oli vähän liikaa. Ja muutenkin siis se, miten sen pojan ajatusmaailma oli kuvattu, tuo vain jäi mieleen. Jos kyseessä olisi ollut 16-vuotias olisin luultavasti jatkanut. Ehkä.

8. Kuinka olet järjestänyt kirjahyllysi?
Pokkarit, Potterit, Fantasia ja Utrio ovat omissa koloissaan ja ne ovat vielä sitten kokojärjestyksessä.

9. Jaa yksi lukumuistosi! Mitä kirjaa luit, missä ja milloin? Miksi juuri tuosta lukukokemuksesta on jäänyt erityinen muisto?
Luen aina ja kaikkialla... Hmm. Ala-asteella meillä oli niin sanotut pulpettikirjat, eli kirja, jota sai lukea kun oli saanut tehtävät tehtyä (pisteet opettajalle tästä!). Joskus välitunnin lopuksi aloin lukea ja uppouduin melkoisen hyvin kirjan maailmaan. Seuraavaksi tajuan, että koko muu luokka seisoo ja tuijottaa minua. Opettaja on selvästi toistanut nimeni jo muutamaan kertaan ja kehoittaa laittamaan kirjan pois.

10. Haaveiletko itse kirjan kirjoittamisesta tai oletko kenties jo kirjoittanut kirjan?
Joskus teininä enemmän. Olen NaNoWriMoon osallistunut useampaan kertaan, joskus "voittanutkin", joten voisi sanoa, että olen kyllä. Ja tietenkin kaikki peruskouluaikaiset "kirjat".

Ideana olisi ollut oikeasti haastaa eteenpäin omilla kysymyksillä, mutta en moista jaksa. Sen sijaan voi vastata halutessaan näihin tai käydä katsomassa MinnaM:n omat kysymykset.

Suurien kysymysten päivä

Mieleeni alkoi lipsua liikaa kysymyksiä, joten päätin soveltaa Polka dots-Jonnan metodia, ja koota niistä postauksen.

Miksi työhakemusten kirjoittaminen on aina niin vaikeaa? 
Mitä itsestään voi sanoa? 
Onko kesällä pakko tehdä töitä kesällä? 
Miksi tuntuu ihan sunnuntailta?
Miksi heräsin perjantaina aamukolmelta?

Syyskuussa Rautatientorilla oli istutuksia.

Miksi on klisee kirjoittaa olevansa reipas ja tulevansa kaikkien kanssa toimeen?
Mitä pitää tehdä jos se on totta?
Onko larppauksen manininnasta enemmän haittaa vai hyötyä?
Miksi jaksoin joskus pitää kynteni aina siististi lakattuina?
Miten osasin samoihin aikoihin tehdä siistit kissansilmärajaukset osana aamutoimia?

Miksi on vaikeaa päättää haluaako lähteä aveciksi tupareihin vai ei?
Miksei peruskaava piirrä itse itseään?
Miksi on koko ajan harmaata ja kurjaa?
Miksen ole kymmenen minuutin kuluttua alkavissa tanssiaisissa?
Miksi suomalaisten mielestä on parempi ali- kuin ylipukeutua?

 

Oikeasti siis muistin kukkakuvat, mutta en voi sanoa unohtaneeni ne. Nyt ne toimivat hienosti kuvituskuvina.

Jotain vaaleanpunaisehkoa

Unohdan vähän koko ajan, että on ystävänpäivä. Onneksi some muistuttaa moisesta. Tarkoitukseni oli viettää antiromantiikka päivää, mutta saatettiin mokata asia jo aamu(yöllä) kun laiteltiin poikaystävän kanssa erilaisia e-cardeja toisillemme. Tosin sellaisilta sivustoilta kuin 21 Awkward Valentine's Day Cards ja Awkward Valentine's Day Cards II, joten ehkei toivo olekaan täysin menetetty. (Itse laitoin ensimmäiseltä sivulta ensimmäisen, tulee aina välillä kerrottua toiselle "olet ihan kiva".)

Mutta on sitä silti jotain vaaleanpunaista, -punaisehkoa... no, jotain oltava. Koska olen ollut hereillä aamukolmesta (sen takia aamu(yö)n keskusteluja) enkä kykene kirjoittamaan mitään järkevää lukemistani kirjoista niin on hyvä tekosyy laittaa kuvaa uudesta mekostani.

Kaunokainen on merkiltään Handrlondon ja ihailin tätä yksilöä jo syksyllä, mutta silloin totesin käyttäneeni tarpeeksi rahaa muissa merkeissä. Ollaan törmäilty usein, mutta sitkeästi olen vastustanut. Maanantaina ei sitten sujunut latina mihinkään suuntaan ja hops-asiat ahdistivat ja tämä mekko sattui olemaan näyteikkunassa. Marssin sisään ja ostin parempaan huomaan. Mekon kukat ovat juuri "minun violetteja", hiukset olivat viimeksi juuri niiden väriset, nykyinen taas on lähellä tummempaa violettia niissä. Hyvin fiftarivaikuitteinen mekko kello- ja tyllihelmoineen sekä istuvine vyötäröineen. Ja jos se nyt kerran huuteli minulle puoli vuotta niin ei se mikään hukkaostos ole. Saisi siis luvan tulla kesähäitä niin pääsisi esittelemään. Vaikkakin suunnittelen kyllä tuosta myös arkimekkoa, koska erilliset juhlavaatteet ovat aika harvinaisia minulla.

Vielä vähän lähikuvaa pääntiestä. Kaunis sweetheart-malliltaan ja on tosiaan halterneck, mikä ei nyt ole ihan se käytännöllisin malli, mutta kovin kaunis silti. Voi olla, että allekirjoittaneen voi nähdä viipottamassa maanantaina pitkin yliopiston käytäviä tässä kaunokaisessa.

Ouva saattoi olla ihan oikeassa siinä, että parin vuoden päästä olen teekuppitodellisuudessani. Vähän vaihtuu mallit ja värit, mutta idea on sama. Ei hullumpi tulevaisuudenkuva.