Joku on ehkä saattanut huomata, että viimeisen... ööö... monen monituisen kuukauden ajan julkaistujen kirjoituksien tekijä on ollut lähinnä Hailie eikä meitsi ollenkaan. Tämä on johtunut siitä, ettei minulla ole useampaan vuoteen ollut lainkaan tietokonetta. Noh, asia korjaantui viimein mikä tarkoittaa sitä, että tämäkin suupaltti aktivoituu päivittämisessä. Whoo, aaltoja? ... Ees vähän? Ai ei. :P
Ja ajattelin viimeinkin julkaista kuvat korkkareista, jotka olivat kokeneet kovia ja joiden tuunaamisen tein melkein tasan vuosi sitten. :D Mutta parempi kai myöhään kuin ei silloinkaan.
Kyseisiin kenkiin liittyy nyyhkytarina: naisihminen osti iiiiiihanan överit Iron Fistin lima- ja silmämunakuvioidut korkkarit. Valitettavasti koko oli väärä, mutta ennen kuin epäonninen ostaja ehti palauttaa paketin sattui hänen koiranpentunsa löytämään sen ja... noh, niin... Tuloksena olivat palautuskelvottomat kengät: toisesta pinkki koristerusetti irti, ja molempien korot jyrsitty pienille hampaanjäljille. Yhden epäonni on kuitenkin usein jonkun toisen onni, joten tämä antelias sielu päätti laittaa nettiin ilmoituksen: halukas voisi saada nämä kärsineet kaunokaiset itselleen postien hinnalla. Ja arvatkaas, onko 39 just eikä melkein mun koko? ^__^
Risathan kengät auttamatta olivat eikä korkoja enää saisi tasaisen mustiksi millään. Mutta kuten joku viisas joskus on opettanut: "Jos epäröit, ylilyö. Jos et voi piilottaa, korosta." Joten tartuin claire's-superöveriglitterkynsilakkaani, ja sudin polempiin korkoihin reilun kerroksen moniväristä kimallusta.
TA-DAH!
Vertailussa muodonmuutoksen lopputulos ja lähtötilanne. Hampaanjäljet ei näy kuvassa lainkaan, vähän sääli.
Olen pitkästä aikaa eksynyt tietokonepelien maailmaan. Parisuhteeni partainen osapuoli meni ja esitteli minulle Humble Bundlen, olen siitä toki tuolta toiselta aiemmin kuullut, mutta en ole mennyt itse tutustumaan enempää aiemmin. Sivusto tarjoaa viikottain paketin pelejä eri teemoilla ja peruspaketista saa maksaa juuri niin paljon kuin haluaa. Enemmän maksamalla saa enemmän pelejä ja on myös mahdollista määritellä esimerkiksi minkä verran rahoista menee minkäkin pelin tekijöille.
Minulle peleissä yksi tärkeä tekijä on kaunis ulkonäkö, joten bundle johon sorruin oli sopivasti nimeltään Eye Candy 3. Tuo toinen halusi näyttää minulle siinä olevan Tengamin trailerin. Ihastuin välittömästi! Tutustuin myös muutamaan muuhun bundlessa olleeseen peliin, mutta ainakaan vielä mikään niistä ei ihan vakuuttanut.
Tengamissa seikkaillaan kauniissa pop up-kirjassa, joten pelihahmokin on kaksiulotteinen. Maailma inspiroituu perinteisestä japanilaisesta taiteesta ja se näkyy ja kuuluu. Peli on kliksuttelua ja tässä ei mätkitä. Pulmat ratkaistaan päättelemällä ja taittelemalla kirjan osia eri tavoin. Välillä meinasi mennä hermo kun yritin asioita liian vaikeasti, mutta jossain vaiheessa oikeakin ratkaisu löytyi. Pelissä saa myös halutessaan vihjeitä, jotka helpottivat minua paljon. Joku enemmän ongelmanratkaisukeskeisiä pelejä pelannut ei niitä varmastikaan käytä, itse en olisi varmaan päässyt läpi ilman. Tengami ei ole kuin muutaman tunnin peli, joten ei välttämättä kannata taistella kovin kauan jos peliä ei saa toimimaan Steamin kautta... *köh* Ja vika siis on mitä ilmeisemmin minun koneessani, ei meinaa läppärissä riittää aina tehot.
Tengami on siis kaunis, japani-inspiroinut ongelmanratkaisupeli, jossa ei montaa tuntia mene. Olisin mielelläni seikkaillut kauniissa maailmassa enemmänkin, mutta pitänee palata sinne uudelleen sitten kun ei ole enää tuoreena mielessä.
Toinen peli, jonka olen juuri pelannut on Lumino City. Tästä tekisi mieli laittaa vain sydämiä ja huutomerkkejä! Olen selittänyt tästä vähän kaikille, jotka olen viime aikoina kohdannut, koska oh, se on niiin kaunis! Kaupunki on käsin rakennettu paperista! Ja vähän muustakin toki, siellä on mm. minivaloja ja moottoreita. Valmis kaupunki on yli kolme metriä korkea ja sitä on ollut tekemässä huikea joukko taitavia tekijöitä. Lumino City on myös voittanut monia palkintoja, mutta keskityn itse vaan hihkumaan kuinka kaunis se on. Ai, tuli jo selväksi? Jatketaan siis.
Lumino City jatkaa siitä mihin Lume jäi. En ole itse ensimmäistä osaa pelannut eikä se haitannut mitään, mitä nyt mietityttää saisikohan sen käsiinsä ja jaksaakohan koneparkani vielä senkin... Kaupungissa seikkailee tyttö nimeltään Lumi ja tapahtumat alkavat kun hänen isoisänsä siepataan ja Lumi lähtee pelastamaan häntä. Pelin edetessä isoisän tarina kuoriutuu vähän kerrallaan, sitä mukaa kun Lumi korjaa kaupungin sähköjä ja rattaita ja kulkee paikasta toiseen. Juu, korjaa sähköjä ja rattaita. Tässäkin pelissä tarvitaan siis päättelykykä ja vielä enemmän kärsivällisyyttä testailla asioita. Pääsin mm. tutustumaan reikäkortteihin ja sähkökytkentöihin tämän pelin kanssa. Jos ne ovat sinulle yhtä vieraita kuin minulle etkä tunnu saavan mistään kunnolla kiinni niin ei hätää, löydät varmasti apua jostain Let's play -videosta tai Walkthroughsta. Ja suosittelen kiinnittämään huomiota sitruunoihin. Sekä siihen, että sinulla on tarpeeksi muistia käytössä, minulla peli kaatui muutaman kerran sen takia.
Lumino City on kaunis ja todella yksityiskohtainen. Klikkailin koko ajan joka paikkaan ja yritin päästä kurkkimaan kaikkialle. Joskus vaeltelin ihan turhaan edes takaisin vain nähdäkseni vähän lisää. En ole ollut hetkeen aikaan mistään pelistä näin innoissani! Tämäkin loppui siis kesken, mutta vika taitaa oikeastaan olla siinä, että pelasin pitkään lähinnä eri Simssejä.
Niin tosiaan. Lumino City ei siis ole tuosta Eye Candy 3 bundlesta vaan viime viikon Leading Ladies 2 bundlesta. Siinä oli useampi kiinnostava peli, joihin ajattelin lähiaikoina tutustua. Katsotaan vaan tosiaan minkälaisia tyhjennysoperaatioita se vaan vaatii läppärilleni. Jos siis haluat tutustua erilaisiin peleihin halvalla, kannattaa tutustua Humble Bundleen. Jos et halua käyttää rahojasi vahingossa peleihin, pysy kaukana. Äläkä tilaa uutiskirjettä.
Yleensä heinäkuun loppuun sijoittunut Suomen suurin roolipelitapahtuma Ropecon on tänä vuonna poikkeuksellisesti 15-17.5, eli tänä viikonloppuna. Olemme Ouvan kanssa molemmat paikalla, itse asiassa liikutaan melko pitkälti yhdessä tänä vuonna kun kummallakaan ei kerrankin ole työvuoroja. Itse odotan historiallisia tansseja, ihmisten näkemistä, ehkä muutamaa luentoa ja Dipolin hyvästelyä. Ensi vuonna Ropecon muuttaa paikkaan, joka on vielä meille pulliaisille salaisuus. Toivottavasti nähdään conissa!
Viime heinäkuussa värjäsin hiukseni pinkiksi ja cossasin ensimmäistä kertaa elämässäni (Ouvan kanssa yhdessä, tietenkin). Princess Bubblegumina oli hauskaa ja pinkki oli yllättävän mukava hiusväri, mutta jätän sen Ouvalle. Tästä projektista oli hieman sneak peakia kesällä, mutta projektin raportointi jäi vähän vaiheeseen. Olkoon siis nyt tässä postauksessa kuvituksena.
Tänään suuntasin ystävien kanssa Roihuvuoreen ihmettelemään kirsikankukkajuhlaa. En vielä eilen tiennyt olevani menossa, joten en ollut varautunut pikniköimään tai muutenkaan ulkoilemaan, mutta muistin sentään laittaa aurinkorasvaa kasvoille. Muut hoitivat viltti ja eväspuolen, sain myös kyydin Nnalta ja puolisoltaan, kämppiskin lähti mukaan, noin vartin varoitusajalla.
Ensitunnelma oli hivenen synkkä kun toimme mukanamme pilvet, mutta istuuduttiin silti jo aiemmin paikalle ehtineiden seuraan. Pian saimmekin niskaamme ensin vettä ja sen jälkeen rakeita. Onneksi useampi oli varautunut sateenvarjoin, joten pienellä tiivistyksellä rakeet torjuttiin. Oli jotenkin absurdin huvittavaa istua raekuurossa piknikillä. Samalla siinä oli jotain hyvin kotoista, vähän kuin 2010 vappuna kun satoi lunta. Aurinkokin näyttäytyi pian ja alue, jolla oltiin oli mukavasti väljentynyt.
Paikalla oli vähemmän yllättäen paljon väkeä, mutta sekaan mahtui hyvin. Ihmiset myös vaihtuivat tasaiseen tahtiin puistossa, luultavasti epävakaan sään takia, joten sekaan mahtui myös myöhemmät tulijat. Paikalta löytyi erilaisia ruokakojuja, japanilaista kulttuuria ja vierailijoiden joukossa oli paljon erilaisia koiria. Mukava kevään ensimmäinen piknik kun vapun vietin sisätiloissa.
Ilmeisesti eilen on ollut kirsikoiden kukinnan huippuhetki, mutta vielä ehtii käydä! Ja jos menee jonain muuna päivänä niin varmasti on väljempää. Vaaleanpunaisten pilvien puisto oli ihastuttava.
Kevät pääsi jotenkin yllättämään täysin. Olen sen tuloa toki haistellut ja ihmetellyt jo jonkin aikaa, mutta viime päivinä se on iskenyt kunnolla tajuntaan: kevät! Luulen epäuskon johtuvan siitä, ettei missään kohtaa ollut kunnolla talvea ja sellainen epämääräinen harmaus ja märkyys kesti puolisen vuotta, onko enää muuta?
Vuodenaikojen vaihtumista on mielestäni ihaninta ihmetellä omilla kotikulmillaan tai muissa tutuissa paikoissa kun sen näkee ihan eri tavalla. Esimerkiksi kauppamatkallani yksi ihan normaalin näköinen puu onkin tällä hetkellä valtava vaaleanpunainen pilvi! Näitä valtavia vaaleanpunaisia pilviä näkee myös muualla asuinalueellani, ihanaa. Samaten kuin jotain pensasta, jossa on kirkkaan keltaiset kukat.
Itse asiassa viime keväinen kuva. En vieläkään tiedä mikä (koriste)puu tuo on. Kirsikaksi valtava.
Tänään sain Nörttipojan seurakseni Keskuspuistoon seikkailemaan. Minulla on vielä paljon puistoa samoamatta kun se on niin valtava ja pienilläkin polunvalinnoilla voi päätyä ihan ihme paikkoihin. Tämän ystäväni kanssa liikutaan myös yleensä niin, että valitaan kaikkein mielenkiintoisimman oloiset polut ja seikkaillaan fantasiametsissä. Eli ne pienimmät ja hämärimmät polut, tai jokin mistä pilkottaa mielenkiintoinen sillankaide, pitkospuut tai aurinkoinen kallio. Tuolleen sujahtaa helposti useampikin tunti.
Nähtiin matkallamme muun muassa polvenkorkuinen rusakko, Nörttipoika virvoitti kimalaisen ja tökittiin (leikillisesti) toisiamme. Pidettiin korvapuustitauko Maunulan ulkoilumajassa, ja ihan sen vieressä bongattiin valtaisa valkovuokkoesiintymä. Odotan myös innolla kieloaikaa, koska kielonalkuja oli ihan joka paikassa todella paljon. Metsässä seikkailu tekee hyvää niin monella tavalla, pitäisi useammankin saada itsensä Keskuspuistoon kun sinne ei ole nykyisestä asuinpaikastani edes kummoinen matka.
Kämppis oli kaksi viikkoa Japanissa ja nyt on asunnossa ympäriinsä kaikkea kivaa sieltä. Hänen tehdessään lähtöä totesin "Tuo jotain söpöä!" ja toiveeni toteutui.
Sormeni eivät ole Japanista, pupunen vain ei oikein tahdo pyöreällä muodollaan pysyä pystyssä.
Kotiin tullessa läppärini päällä odotti kaksi tuollaista pientä vihkoa pitsi- ja rusettikuvioituna kun annoin hieman vastaavaan reissuun mukaan. Varsinainen tuliaiseni oli tuo pieni pupu. Hän helisee vienosti ja on kännykkään ripustettavaa mallia. Hyvin kämppis muisti, että olen onnistunut tuhoamaan edelliseni. (Se jäi laatikon väliin keittiössä jotenkin, en ymmärrä.) Siinä se nyt roikuskelee ja kilisee. Hieman pitää opetella miten estää pitämästä hirmuista mekkalaa, mutta yhteiselo on lähtenyt hyvin sujumaan. Pienet asiat voivat ilahduttaa tavattomasti. Nyt maistelemaan Japanista tuotua teetä jos tämä flunssailu olisi niin kivempaa.
Pyh kuinka pettynyt olinkaan, kun nyt viikkoja myöhemmin tajusin, ettei lupaamani ja hienosti ajallaan ollut hiuspäivitykseni ollutkaan julkaistunut. Tai edes tallentunut mihinkään. Noh, uusi yritys paremmalla onnella. Paljon kuvia ja vähemmän löpinää, ollos hyvät.
Vanhan värin poisto.
Turkoosi lähti hienosti, mutta pinkki päätti jäädä hempeilemään
Pesujen jälkeen, mutta ennen leikkausta. (Vihreä. ♥)
TA-DAA!
Ei vaineskaan. :D Tässä todellinen lopputulos.
Ja vielä molemmilta puolista erikseen:
Vasen ja violetti...
... oikea ja turkoosinvihreä.
Keskellä siirtymävärinä sininen ja sivukaljut.
Olin (ja olen edelleenkin) näistä hiuksista ihan hurmaantunut, antaa mahdollisuudet niin monenlaiseen lookkiin jo ihan värienkin puolesta: jos kampaan hiukset vasemmalta oikean kaljun yli, niin olen violettihiuksinen, ja puolestaan oikealta vasemman kaljun yli kammatessa kuontalo näyttäytyy vihreänä. Keskijakaus ja vola - sinitukka. Plus että leikkaus on superkiva. :3 ♥
J.K. H&M:ltä miesten puoleta löyty tuo kolmen alimman kuvan karvahuppuhuppari ja on muuten aivan todella pehmeä ja lämmin ja mukava ja nin todellakin rahansa väärti!
