Uunituore polkkatukka

HAAAA kerrankin saan aikaiseksi päivittää tänne hiusten muutoksesta lähes reaaliajassa. Kävimme siis Hailien kanssa tänään Turussa Kirsin hoivissa (parturi-kampaamo TITU). Lähdettiin aamulla klo 6:30 että oltiin klo 9 istua nököttämässä vierekkäisissä kampaamotuoleissa. Visaa vingutettiin klo 14, minkä jälkeen mentiin kolmestaan syömään ja nyt ihan just äsken tulin kotiin ja kello on 19! Eli semmonen 10 tunin päivä muuttumisleikissä.

Kuvat puhukoon puolestaan, tällä kertaa on lähtötilanteestakin muistettu näpsiä!

Juuuuurikasvu. Värit ois vielä ollu ihan ok.
Ja bonuksena: mun kynnet.

Hailien entinen lila, nyt lähes siniharmaa.

 

Vaalennustökötit vaikuttaa. Aika sci-fi tyyli.

Vaalennettu ja valmis saksittavaksi.

Välimuoto: platinablondi polkka.

Kelmun alla tuoreita värejä.

VALMIS! Ja taas bonuskynnet.

Ja pssst, salaisuus: polkan alla sivut ja niska on
3 mm:n rajoittimella ajetut ja kans crazysti värjätyt. Ahihi!

Ja mulla on jopa jakaa ispiraatiot tähän tyyliin, koska kerrankin idea oli mun eikä artistin itsensä.

Väri-inspis. Lähde.

Ja malli-inspis. Ramonan hiukset on kestosuosikki. <3

Tee-robotti

Miten niin en oo jo intoillut tänne mun "uudesta" teesihdistä?!? (Oli se uusi silloin syksyllä....)

Se on niin soma! Ja hauska, sen koko vartalo aukee, eli tohon saa koko korkeudelta teetä. Ja noi kädet nousee ja laskee että roboa saa syvemmälle ja matalammalle kuppiin ja monen kokoiseen suuaukkoon killumaan. Ja ja ja!!!! >_< Oon melkein tyytyväinen siihen, että unohdin tee-kuulani Otavan Opiston keittiöön, kun olin siellä X-Conissa. (Mut vaan melkein, sillä tee-kuula on kieltämättä robottia kätevämpi, joten ehkä pitää seuraavan kerran sopivassa liikkeessä käydessä ostaa uusi.)

Kirsikankukkia tähtitaivaalla

Ostin tuossa syksyllä H&M:n miesten osastolta itselleni jättikokoisen t-paidan, joka näytti mielestäni aivan tähtitaivaalta: tummansininen jossa valkoisia, keltaisia, turkooseja... pienen pieniä mutta silti monen kokoisia nypylöitä. (Tietenkään minulla ei ole tästä kuvaa.) Pehmeäkin kuin mikä. Ainoa ongelma oli rintatasku, joka asettui aivan dorkaan kohtaan tuohon just rinnan korkeimman kohdan alle lerpottamaan. Näytti siltä, että tissi oli todella taskussa.

No eihän se mitään, kun ratkojat on keksitty. Vai? Voi kun oliskin ollu noin helppoa, sillä vaikka miten varovasti ratkoin, oli taskun reunan paksumpi tikki liian tiuhaa ratkoa repäisemättä rinnukseen reikää. Hetken nieleskelin kiukkua kunnes keksin, että voisin leikellä taskun johonkin muotoon ja aplikoida syntyneet kuviot paikoiksi reikien päälle. Oli edessä viimeinen kysymys ennen toimeen tarttumista: tähtiä vai kirsikankukkia?

Kaapista olisi löytynyt kangasvärit molempiin, mutta totesin ettei tähtitaivaani enää tuiketta tarvitse. Joten ei kun hahmottelemaan leivinpaperille pelkistettyä sakuraa, ja sekoittamaan kangasväreistä hempeän pinkki pigmentti.

Löysin valkoisen ja punaisen kaveriksi PIMEÄSSÄ HOHTAVAA vaaleanpunaista. Parhaus!

Eli ensin leikkasin paikkakukat, ja koska kangasta oli vielä reilusti niin tein muutaman ekstrakukan harhauttamaan katsojaa noiden todellisesta tarkoituksesta. Sitten nuppareilla kiinni ja käsin tikkaamaan (koska ompelukone on sökö), ah kuinka HEL-VE-TIN ihanaa. -___-" Ja vasta ihan viimeiseksi sudin pensselilä pinkkiä maalia jokaiseen kukkaan (peitti kivasti ompeleetkin) ja viimeistelin aivan haaleanvaaleanpunaisella nuo keskustat. Silitysraudalla kiinnitys ja TA DAA!

Seuraavan about kaks viikkoo käytin vaan tätä paitaa kotona, vaikka loppua kohti se alkoikin olla jo vähän ällöö, mut ku oli niin nätti ja pehmee! ;D

Ja ei, ei tietenkään ole kuvaa päällä tai mitään. :P

"Oot kun karkki jota ei henno syödä."

Huis, meni joulu. Huis, meni vuoden vaihde. Huis, meni loppiainenkin. Ja huis huis huis, meni paljon herkkuja! Ja tuli lähinnä maattua sohvalla ja katsottua roska-hömppä-mitänäitänyton-telkkaria. Ja nukuttua paljon. Mutta niin kai vähän pitääkin, kun on monta hyvää röhnäys-pyhää putkeen. ^_^"

Mutta jotain luovaa ja (tavalaan) tuotavaain tuli tehtyä. Nimittäin sanottua pastellihattaralle pai pai ja tartuttua väripurkkeihin Hailien kanssa. (Itseasiassa kahdesti ja toisella kertaa jopa ihan yksin, sillä ekalla kerralla otsatukka ei ottanut väriä, ja piti vähän korjailla jälkeenpäin. :P ) Tuli samalla testattua tukkaan CrazyColorin uusi sinisen sävy Blue Jade. Juuriin laitettiin tummempaa ja vähän kans vihertävämpää Peacock Blue'ta, joka on kestolemppareita. Ja otsikseen lätkyttelin sitten itsekseni aikanaan Kanadasta häämatkalta tuomaani RAW:n Fuchsia Fatalea. Pinkkiä laitoin myös otsiksen viereisiin vähän pidempiin hiuksiin, ettei väriero olisi niin jyrkkä, ja sain aikaan toivomani violetin kaistaleen.

Hii, olen tästä reuhkasta aika hurjan ylpeä. <3

(Tääkin väri on tosin ollut jo joulukuun tokavikasta päässä, joten ihan hyvin on voitu Hailien kaa aloittaa suunnitella helmikuulle taas reissua Turkuun Kirsin käsittelyyn... :D )

Joulukakku

Aatonaatto. Nyt jo. Huisia, huomenna on jouluaatto ja vietämme sitä ensimmäistä kertaa miehen kanssa ihan kahdestaan. Aikaisempina vuosina olemme aina ystävien kanssa kokoontuneet viettämään "anti-joulua", mutta tänä vuonna päätimme olla emännöimättä/isännöimättä joulupakolaisten retriittiä. Jännää.

Osastolla joulu näkyy ruuan muuttumisena jouluisempaan suuntaan (jotta varmasti olisi mitta tännä viimeistään Tapanina :D ) ja leipomisena, vaikkei ole ryhmäpäiväkään. Seuraavan reseptin kakku on supervaivaton kaikkien käytettyjen puolivalmisteiden takia, mutta jos haluaa itse maustaa rahkansa ja tehdä taikinat, niin mikäs siinä. (Pienellä googlettamisella paikansin alkuperän ilmeisesti Valion sivuille, mutta kopioin sen nyt tähänkin.)

Karpaloinen kerroskakku:

Pohja:

• 250 g piparkakkutaikinaa 

Täyte: 

• 400 g turkkilaista jogurttia 
• 2 munaa 
• 1 dl sokeria 
• 2 tl vaniljasokeria 
• 400 g maustettua rahkaa luumu-kaneli 
• 1/2 tl kardemummaa 
• 200 g pakastekarpaloita 
• 1 1/2 rkl perunajauhoja 

Koristeluun piparkakkuja.

Valmistusohje:

• Pingota leivinpaperi irtopohjavuokaan (Ø 22 cm) reunaosan ja pohjan väliin. 
• Kauli palloksi muotoiltu taikina levyksi ja painele se vuoan pohjalle ja reunoille, n. 3 cm:n korkeuteen. 
• Sekoita jogurtti, munat, sokeri ja vaniljasokeri tasaiseksi seokseksi. 
• Ota 2 1/2 dl seosta sivuun. 
• Yhdistä loppuun jogurttiseokseen rahka ja kardemumma. 
• Sekoita jäiset karpalot ja 1 rkl perunajauhoa erillisessä kulhossa. Ripottele loppu (1/2 rkl) perunajauho piparitaikinapohjan päälle. 
• Kaada rahkaseos kakkuvuokaan. Ripottele päälle karpalot. 
• Valuta päälle jogurttiseos, pyri peittämään karpalot. 
• Paista uunin alimmalla tasolla 175 asteessa 1 h 5 min tai kunnes kypsä. 
• Anna jäähtyä. Irrota kakun reunat ohuella lastalla tai veitsellä ennen irtoreunan avaamista. 
• Koristele piparkakuilla.
• Anna kakun vetäytyä jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoilua.

Tietenkään en tajunnut ottaa valmiista kakusta kuvaa. :p Mutta hyvää oli.

En itse välitä piparkakuista muuten kuin taikinana, mutta tässä pohja ei muuttunukaan keksimäiseksi, vaan pysyi pehmeänä ja... taikinamaisena (kuinka ilahduttavaa). Lisäksi kaikki makukerrokset tasapainottivat toisiaan mukavasti, lopputulos oli raikas ja makea, kevyt ja täyteläinen, sekä tarjosi monenlaista suutuntumaa. Suosittelen.

Tiikeripalat

Perjantai on osaston toimintakalenterissa leivontapäivä, ja tällä kertaa oli joku löytänyt kokeiltavaksi vähän erilaiset "mokkapalat". Ei aavistustakaan mistä oli ohjeen repäissyt eikä itsekään enää muistanut, mutta jaan sen nyt joka tappauksessa tässä. Oli hyvää ja ainain riittävän makeaa. :D

Tiikeripalat (pellillinen)

Pohja:
- 3 munaa
- 4,5 dl sokeria
- 7 dl vehnäjauhoja
- 2 rkl vanilliinisokeria
- 2,5 dl maitoa tai vettä
- 2 rkl leivinjauhetta
- 200 g voita
- 4-5 rkl kaakaojauhetta

Kuorrute:
- 2 dl kermaa
- 2 dl fariinisokeria
- 100 g valkosuklaata

Toimintaohje:
- Sulata voi ja jätä jäähtymään.
- Vatkaa vaahdoksi munat ja sokeri.
- Sekoita keskenään jauhot, vanilliinisokeri ja leivinjauhe.
- Lisää jauhoseos ja neste vuorotellen muna-sokerivaahtoon. Lisää lopuksi voi.
- Ota taikinasta 1/2 tai 1/3 toiseen kulhoon (riippuen siitä kuinka paljon suklaista pohjaan haluaa) ja lisää siihen kaakaojauhe.
- Levitä pellille leivinpaperin päälle puolet vaaleasta taikinasta. Valuta vaalean taikinan päälle tummia taikinaraitoja. Lusikoi vielä loppu vaalea taikina päälle.
- Paista keskitasolla 200*C 15-20min.
- Laita kerma ja fariinisokeri kattilaan. Kiehauta ja anna kiehua pienellä lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes sakenee (20-30min).
- Levitä kinuski jäähtyneen pohjan päälle.
- Sulata valkosuklaa ja liruta raidoiksi kaiken päälle.

Vähän kämänen kuva ja palat lytyssä, mut onpahan jotain.
(Tässä siis osani saaliista kotiinkuljetuksen jälkeen. :P )

Potter-fanin onnen päivä

Siitä on jo vaikka kuinka paljon aikaa kun saimme kuulla, että Fantastic Beasts and Where to Find Them on elokuvan pohjana. Tänään julkaistiin "announcement trailer", miten se ikinä suomentuukaan. Eihän se näytä tai kerro paljon mitään, mutta silti se on kurkistus siitä mitä on tulossa. Elokuva on spin off, joka sijoittuu kaiken lisäksi New Yorkiin, mutta yhtälailla se on paluu taikamaailmaan.

En kummemmin välittänyt Potter-elokuvista, mutta ne ovat silti tehneet eläväksi minulle ja monelle muulle tärkeän maailman. Fantastic Beastin trailerissa on paljon elementtejä, jotka muistuttavat aiemmista elokuvista. Mm. musiikki on kovin tuttua. Muistan edelleen miten tuntui siltä kuin jokin vaihe elämästä olisi ohitse kun poistuttiin Ouvan kanssa elokuvasalista viimeisen elokuvan jälkeen. Innostuinkin siis aikalailla kuullessani tästä elokuvasta. Muiden hypetessä SW:tä minä taidan vilkaista uudelleen trailerin.



Täältä voi lukea lisää trailerista ja elokuvasta.

Tästä tulikin mieleeni. Palautin tänä syksynä kandini. Työni otsikko on Poika joka elää - saatanan lähettiläs? Arvot Harry Potter -sarjassa katolisen kirkon ja evankelikaalisen liikkeen näkökulmasta. Työ on tehty teologisen tiedekunnan kirkkohistorian osastolle, tarkemmin kirjahistorian alle. Jouduin vaihtamaan näkökulmaa aika radikaalisti alkuperäisestäni, mutta olin joka tapauksessa todella innostunut tekemään työtä. Hautauduin erilaisiin lehtiartikkeleihin ja seuloin mielipiteitä Pottereista. Olin jotenkin aika skeptinen sen suhteen miten vaihtunut arvostelija ottaa työni vastaan, mutta huoli oli ihan turha. Palaute työstä oli todella hyvää ja arvosana korkein mahdollinen. Kaikkea sitä. Tiedän luvanneeni joillekin, että voivat lukea kandin kunhan se on valmis. En enää muista vaan kenelle, mutta pdf:n saa pyytämällä.