perjantai 30. marraskuuta 2012

Hametytön selviytymisopas talveen

Tässä kun katselen lumisadetta ja lueskelen ihmisten lumimyräkkä päivityksiä facebookista, puolen litran teemuki käden ulottuvilla, totesin olevan ihan hyvä aika jakaa vinkkini siitä kuinka selviän talven yli ilman housuja.

Minähän en ole käyttänyt housuja kuin hyvin satunnaisesti viimeisen seitsemän vuoden ajan. Ostin farkut kahdeksan vuotta sitten, jäivät pieniksi ja seuraavat ostin tänä syksynä - ja olen käyttänyt kerran. Useimmiten jalassani näkee lähemmäs kymmenen vuotta vanhat "herrainhousut" H&M:ltä ja nekin ovat lähinnä kotihousut. Niin joo, erehdyin kesällä ostamaan reisarit, mutta ne ovat lähinnä larp-käyttöön. Joten, olen kulkenut läpi talvien hameessa. Myös asuessani Kuopiossa. Sitä on kauhisteltu, mutta olen aika vakuuttunut pukeutuvani lämpimämmin kuin ns. perusfarkkutytöt. Ja hei, hameiden kanssa on pärjätty vuosisatoja! Kyse on vain siitä mitä sen hameen lisäksi on päällä. Vähän myös siitä millainen hame on, mutta kyllä sitä onnellisesti on minissäkin oltu.

Itselleni ihan ehdoton on pitkä villakangastakki. Ja kun sanon pitkä, tarkoitan myös sitä. Tällä hetkellä kuljen vuonna 2006 H&M:ltä ostamassani puoleen pohkeeseen ulottuvassa, alunperin A-linjaisessa, mutta myöhemmin itse kaventamassani, takissa. Tässä alkaa olla edessä siirtyminen samasta puodista neljä vuotta sitten löytämääni nilkkapituiseen ja paksumpaan. Ensin mainittu on ruskea, valkoisilla hihansuilla ja helmalla. Jälkimmäinen musta, jonka kauluksen saa kahdella tavalla ja paljon klassisemman mallinen. Muistutan myös tarkistamaan mitä materiaalia takki on, villakangastakin kangas saattaakin olla jotain ihan muuta. Omissani on villaa 90% ja 60%. Oikea villa näkyy hinnassa (ellei tee kirppislöytöjä), mutta mieluummin maksan toistasataa euroa takista, joka kestää vuosia ja jossa tarkenee.

Valitettavasti kummastakaan takista ei ole kuvaa, koska en ole vieläkään ratkaissut miten moiset hoitaisin. Pikkusisko ei toimi ja yliopistolla ei kerkiä tyrkätä kameraa ystävän käteen.

Omien takkieni sijaan voitte ihailla Asoksen viime talven ihanuutta, joka, imo, on liian lyhyt ollakseen oikeasti hyvä talvitakiksi

Seuraavana listallani oli pitkään säärystimet. Jos sattuu olemaan varrettomat tai matalavartiset kengät niin pelastavat palelevat nilkat, suoriksi vedettyinä lämmittävät pohkeita. En itse pahemmin välitä säärystimistäni suorina, joten suosin myös polvisukkia. Käyvät myös sellaisten kenkien kanssa joiden kaveriksi ei säärystimiä saa. Ja polvisukkiakin löytyy vaikka mistä materiaaleista. Oma lempparipaikkani sekä säärystimien että polvisukkien metsästykseen on Lindex. Tosin, nykyään välttelen ko. puljun sukkaosastoa, koska sieltä tarttuu aina jotain mukaan ja laatikkotila loppuu! Ja miksi kappaleen alussa sanon "oli pitkään": joka sään kenkäni taisivat kuolla tällä viikolla, joten ei enää ole samalla tavalla käyttöä säärystimille. Niillä tosin saa myös vähän pitkitettyä lämpimimpien säiden kenkien käyttöä jos ainoa este käytön tiellä on vaikkapa nilkkojen palelu.

Joskus on toki niin kylmä ettei voi pelkästään päällisvaatteilla ja nilkkojen suojaamisella tarjeta. Siinä vaiheessa tulee peliin erilaiset paksummat sukkahousut, sukkanauhasukat ja jälkimmäisten kaverina jopa villahousut, tai vaikka ihan sukkahousujenkin kanssa jos takamus on herkästi palelevaa sorttia. Monen sorttisia villasekoiteasioita löytyy, harmillinen puoli on tietysti se, että väri- ja kuviovalikoima on varsin suppea. Onneksi ulkomailta löytyy tähän apua esimerkiksi Stockings HQ:lta (ja muista vastaavista putiikeista voi vihjata, erityisesti jos löytyy muutakin kuin makuuhuonekäyttöön tarkoitettua sukkaa). Paras löytöni tältä osastolta talvipukeutumiseen on kuitenkin ollut viime talvena. Luulin ostavani Lindexiltä villasekoitepolvisukat ja kotona huomasinkin niissä riittävän pituutta ihan sukkanauhojen nipsuihin asti. Ei pölhömpi vahinko! Villasekoite on tosin kaikessa reiteen ulottuvassa itselleni vähän huono materiaali, koska olen lievästi allerginen villalle, mutta laitan joko ohuet sukat/sukkahousut alle tai sitten vaan totuttelen, olen siitä onnellisessa asemassa että moinen on mahdollista.

Sitten itse hameet. Kuten totesin, olen ollut ihan tyytyväisenä myös minissä liikenteessä talvella, mutta se on vaatinut paksut sukkahousut ja hyvän takin eikä pakkasta tai ulkona oloa varmastikaan ole ollut paljon. Mikään ei estä pukemasta hameita kerroksittain ja niin kannattaakin tehdä, jos sisätiloissa alkaa liika kangas ahdistaa voi ylimääräiset käydä riisumassa naistenhuoneessa ja laittaa vaikka kangaskassiin kunnes on taas aika astua ulos. Kuitenkin talven tuiskut (tänään on muuten Antti-tuisku sotkenut liikennettä, kertoo Ylen uutiset) ovat oivaa aikaa villakangashameille. Näitä löytää kirppareilta jos vaan malttaa etsiskellä ja esimerkiksi UFF:n dirndl-päiviltä löysin yhden harmaan yksilön kympillä. Silti ensimmäinen kosketukseni moisten ihanuuksien pariin oli, jälleen kerran, H&M:llä. Sininen ihanuus suorastaan hyppäsi silmiin: korkea vyötärökaistale, ylhäältä laskostettu, yltää yli polvien ja on siinä vielä taskutkin. Puhumattakaan siitä, että villaakin on yli viisikymmentä prosenttia. Ja nytkin ko. liikkeen nettisivuilla on muutama houkuttavuus... Jos vihjaisisin tästä joulupukille hankkisikohan äkkiä jotta a) ei ehdi loppumaan b) kerkiää pukin konttiin?

Maison Martin Margiela by HM

Siinä ne minun tärkeimpäni. Kunhan olen kotona päivänvalon aikaan ja niin, että kamerassa on akkua luvassa kenkiä.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Vertikaalisesti rajoittuneita

Kaksi mahtavuusasiaa. Molemmat koskevat vähän pienempiä sankareita.

1. Mulla on lippu Hobitin ensi-iltaan. Jyväskylään. Samanhenkisessä seurassa vieläpä, joten ihan kunnon fanitus-meininkiä tiedossa - pukeutumista ja hypetystä ja hengausta ja jälkeenpäin jauhamista. ♥ Ystävä vielä ihanasti jonotti liput, että saatiin koko porukalle hyvät paikat ja vierekkäin. Itsekin olisin halunnut jonottamiseen osallistua, mutta tältä etäisyydeltä ei ihan pysty. :D Ja ihan oikeasti jonottamisessa oli vielä sekin hyvä puoli, ettei tarvinnut tapella kaatuilevien ja jumittavien Finnkinon sivujen kanssa.

2. Ponien eilisessä jaksossa (jonka siis juuri sain katsottua, kun piti odottaa, että joku lataa sen nettiin, ja sitten että oma yhteyteni saa sen vuorostaan ladattua näkyviin) oli paras laulu toistaiseki varmaan missään lastenohjelmassa. Tai ehkä missään sarjassa ylipäänsä. Videoineen kaikkineen oli ihan uskomattoman tykki! Ja vielä osui aiheena niin lähelle ja arkaan paikkaan, että melkein itkin riipaisevan hienouden äärellä.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Color me beautiful

Pitkä hiljaiselo intoilun saralla ihan siksi, että netin nopeudet ovat olleet peräsuolen puolelta ja bloggerin lataaminen näin ollen mahdotonta. Mutta onpahan ollut aikaa tehdä muutamia jemmapostauksia (leffoista ja kirjoista) tulevan varalle. Nyt kuitenkin ihan tuoretta riemunkiljuntaa, sillä eilen päivällisreissulla mukaan tarttui kadunvarresta kaksi hiusväriä. Pinkki ja kiivin vihreä. Kestotavaraa. Olen taivaassa. ♥


Kuvat hämäävät, oikeasti vihreä ei ole noin harmaa tai tunkkainen, ja paketit ovat samankokoisia sekä glitterkimmeltäviä. (Tämän siitä saa, kun ei jaksa itse ottaa kuvia, vaan päättää kaivaa nestistä.)

Yhteensä maksoivat 115 bahtia, ja jos 1 euro on 40 bahtia, niin jokainen voi itse räknäillä kuinka hyvät kaupat tein. Ja pigmenttiäkin vaikuttaisi olevan aika ihanasti. Ainakin pakkauksen väritaulukon mukaan myös aasialaisten mustiin/tummanruskeisiin hiuksiin olisi saatavissa ihan selkeä värimuutos - puhumattakaan länsimaalaisten vaaleammasta hiusmateriaalista. 

Ei mitään ihan pieniä lupailekaan, olen utelias näkemää tämän todenperäisyyden.

Se, mikä vähän harmittaa, on se tosiseikka, että pinkki paketti oli ainoa laatuaan ja vihreitäkin oli enää kaksi. Kaikki muut värit olivat loppuneet, enkä voinut siis hamstailla kaikkia ihanuuksia. Kun olisikin ollut hyllyssä niitä kolmea erilaista violettia, sitruunankeltaista, tai edes jompaa kumpaa ihanuus-sinisistä. Mutta alkavalla viikolla aion pitää silmäni tarkemmin auki hiustuotehyllyjen luona nyt, kun tiedän, että tämmöisiä on olemassa ja saatavilla. Ja jos jotain löytyy, niin KYLLÄ ostan. Ruskeat hiukset saavat riittää heti, kun palaan kotiin.

Täydellisen ihana sähkönsininen! Tämän metsästys jatkuu.

torstai 15. marraskuuta 2012

Vähemmän söpöä fanityttöilyä

On taas vähän tämmöinen "verta ja suolenpätkiä"-kausi menossa. Katson väkivaltaisia pätkiä leffoista, haaveilen softaamisesta ja värikuulasotailusta, näen post-apokalyptisiä ja hyvin verisiä unia, pelaan räiskintäpelejä... Ilmeisesti supersöpöilevälle höttöisyyskaudelle on nyt menossa joku tasapainottava hetki, ettei ala ällöttää itseään. Oh well, ei se mitään, nääkin jutut on siistejä ja intoiluttavia.


Siis... pelaamista. Olen pelannut muutaman omistamani FPS:n viimein loppuun ja aloittanut jo läpi päästyjä uudestaan tavoitteena kerätä vielä niistä puuttuvat "suoritukset". Ehkä olen vähän hassu, mutta jos en saa jotain suoritusta kerättyä, alkaa se vainoamaan ja ärsyttämään minua. Ja on kivaa pelata pelejä uudestaan, enää ei pelota kävellä kulman ympäri. Yhden demonkin kokeilin. Kyseessä oli siis...

XCOM: Enemy Unknown
Sotilaita vetämässä alieneita dunkkuun. Kerätään expaa kehittämään taistelutaitoja, rahaa ja muita resursseja edistämään kehitys- ja tutkiustyötä, sekä ruumiita ja tavaroita tutkittavaksi. Vähän niin kuin shakkia, mutta nappuloiden määrä on eri. Minä liikutan omiani, sitten vastustaja liikuttaa omiaan. Näköyhteyteen päästessä ammutaan. Osumaa otettaessa toivotaan, ettei kuolla tai että ehtii vielä parantamaan ennen kuiviin vuotamista/seuraavaa osumaa. Aluksi meinasi turhautuminen iskeä, kun liikkuminen pelkästään hiiren avulla tuntui vaikealta, mutta sitten siihen tottui. Samoin kuin aseiden ja toimintojen selaamiseen normaaleilla liikkumanäppäimillä. Kiipeäminen paikkoihin ON vaikeaa, joten en tee sitä, vaikka se taktisesti olisikin fiksua. Melko raskas konevanhukseni pyörittää, välillä kuva jäätää tai puhe menee miten sattuu, mutta enimmäkseen ei. Ihan kivaa, mutta en sitten kuitenkaan tiedä – vähän turhan monta liikkuvaa osaa tämmöiselle ”TAPANTAPANTAPANAMMUNLYÖNSAATANA!”-tyyppiselle pelaajalle.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Vaaliähky

Tässä muutaman viime vuoden aikana on ollut useammat vaalit kotimaassa (eduskunta, pressa ja kunnallis), mutta myös päästy seuraamaan jenkkilän presidenttivääntöä. Kiinnostus alkoi pikkuhiljaa mennä, puudutti aina plärätä lausuntoja, linjauksia, haastatteluita ynnä muuta sellaista ja aina pohtia, että ketähän sitä äänestäisi - tai edes jollain tasolla kannattaisi. Tyhjiä lupauksia, oman paremmuuden todistelua, rahasta ruikuttamista... Ja kuitenkaan en halunnut jättää äänestämättä tai tehdä sitä kevyin perustein. Halusin tuntea sen pahan, jonka läpi menemistä olin tukemassa. Ja toivoa, etteivät ne valheet sittenkään olisi valheita. Haluan uskoa muutokseen ja parempaan huomiseen. Tai ainakin siihen, ettei enää kovin paljon huonommaksi menisi.

icanhascheezburger.com

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Ihq ja Evita

En olisi koskaan uskonut iskeväni käpäliäni mihinkään, missä lukee IHQ. Kirjainyhdistelmä vaan tuo ihan kauhealla tavalla mieleen yläasteen ja kohtalon johon olisin voinut liukua ilman potterismia.

Onneksi asiat menivät toisin, tutustuin mm. Ouvaan ja olen nyt kertomassa teille mihin eilen "käyn ostamassa vain tarpeelliset asiat" kauppareissulla törmäsin.

Teehen. Vaahtokarkkiteehen. Joku voisi tietty tässä vaiheessa kysyä miten eksyin teehyllylle, mutta syytän ihmisvirran pyöryttävää vaikutusta ja harhautumista vaikka varmasti olin vakaasti suuntaamassa kassoja kohti. Ja no, ainahan uudet tee-tuttavuudet ovat tarpeellisten listalla, ainakin jossain pään syövereissä.

Kyseessä on Nordqvistin Easy sarjaan kuuluva tee ja sen sivuilla sanotaan yksinkertaisesti "musta lehtitee maustettuna vaahtokarkin aromilla", mitä tuo jälkimmäinen sitten ikinä onkaan. Easy on suunnattu nuorille, mitä tietoa ei sitten löytynyt mitenkään maahantuontifirman sivuilta vaan piti googletella. No, ehkä nuo lyhenteet kertovatkin kohdeyleisöstä ja edelleen huvittaa miten tuohon repsahdin, mutta vaahtokarkkitee! Jäätelöteetä ei meidän Citymarketissa ollut tarjolla, voi olla että M8:kin olisi tarttunut mukaan. Toisaalta, mitä ihmettä on jäätelön aromi? Kuulostaa vielä oudommalta kuin vaahtokarkkiaromi.

Siinä se IHQ kaveeraa tyynesti Indiscan teeämpärin kaverina.



Tee tuoksuu jopa aavistuksen vaahtokarkkimaiselle, maku ei niinkään sitä vastaa. Ihan perus karkkitee, olen pitänyt enemmän erilaisista suklaa ja toffee versioista, mutta en pahaksikaan sanoisi. Olen siis mielikuvien uhri, uudestaan en välttämättä ostaisi. Silti minua vähän hymyilyttää kun mietin tuota vaaleanpunavalkoista IHQ-logoa ja sitä, että sellainen nyt tosiaan löytyy teehyllystäni.

Toinen eilen ilahduttanut asia oli kulttuurielämys äitin ja siskon kanssa. Käytiin katsomassa Järvenpään kaupunginteatterin musikaali Evita. Tuota on tehty vuosi ja se kyllä näkyi lopputuloksessa. Täytyy vain ihailla harrastelijaporukan omistautuneisuutta. Läpisävelletty musikaali koreografioineen kuulostaa hurjalta koitokselta ja musikaalia onkin kuvattu Järvenpään teatterin hurjaksi riskinotoksi, ja kannattaneeksi sellaiseksi. Itse nautin kovasti ja elin mukana, mitä nyt tiettyjen mieshahmojen tarkkailulta kerkesin. Lisäbonusta siitä, että bongasin lavalta useammankin tutun, jännä olo kun jossain vaiheessa ensimmäistä näytöstä tuli sellainen ahaa -elämys useammankin tyypin kohdalla.

Järvenpään teatteri
Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille, joita musikaalit kiinnostaa ja sattuvat Järvenpäähän. Ei varmastikaan vastaa Broadway-elämystä, mutta se ei tarkoita, että tämä olisi huono. Pikemminkin pienemmän kynnyksen elämys. Ja hyvä niin, sellaisiakin tässä elämässä tarvitsee.

Saving crystal ponies

PONEJA!!!!!!!11 Kolmannen kauden tuplamittainen avausjakso! Gijaaaaa, olen niin innoissani! Vaikka aikaerosta johtuva odottelu oli tuskastuttavaa ja opulta jakson lataaminen kesti ikuisuuden, niin olenpa taas onnellinen, että olen löytänyt jotain näin mahtavaa seurattavaa. Ja tietysti kaikki se oheisfanityttöily: fanart, yhteisö, jatkon odottaminen spekulointi, yhdessä riemusta ratkeaminen... Se kaikki, mikä teki aikanaa Potteroinnista niin ylivoimaisen uskomatonta ja voimaannuttavaa. Ja nyt saan kokea sitä uudelleen.

grumbeerkopp.deviantart.com

Ja mikä avausjakso! Hengennostatusta, itseensä luottamista, uhrautuvuutta, ystävyyden ylistystä. Ei mitään supereeppistä, mutta toisen kauden megapäheän lopetuksen jälkeen tämä oli oikein sopiva alku uudelle seikkaululle

Vain yksi ikävä puoli tässä on: olen koukussa sarjaan, jota seuraan samaa tahtia jenkkien kanssa. Eli aina pitää odottaa viikko uutta jaksoa, ei voi ahmia monen tunnin maratoneina.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Elokuva, josta olen huomattavan vähän innoissani

Oli liikaa aikaa ja ohjelmistossa pyöri elokuva, jota en ollut vielä nähnyt ja joka oli alkamassa ihan justiinsa. Alex Cross. En suosittele kenellekään, sillä ei ollut edes 5 euron lippunsa arvoinen elämys. Telkkarista ilmaiseksi tämän ehkä nyt vielä voisikin katsoa, mutta että jotain mokomasta maksaisikin? Eip. Spoilereita tiedossa (ei sillä, että mikään olisi varsinaisesti yllättävää tai ennalta-arvaamatonta). 

mormonmovieguy.com

Johonkin never-heard-of-it-kirjasarjaan perustuva leffa. Päähenkilönä tummemman ihonväristä kansanluokkaa edustava poliisisetä, joka on myös psykologi ja toimii tiiminsä profiloijana. Perheellinen, rakastava, rauhallinen, älykäs. Uskollisena ystävänä ja kollegana nähdään vähän tyhmempi, äkkipikaisempi ja holtittomammin elävä valkoinen mies, joka panee tiimin kiintiönaista (ja muija tietysti kuolee pääpahiksen toimesta ja aiheuttaa henkistä ristiriitaa... tai joitain). Pomo painostaa tuloksiin ja on huolissaan politiikasta. Ihmisiä kuolee, rikosvyyhtiä selviellään, pahis todetaan palkkatappajaksi ja sekopääksi. On hankaluuksia ja tiukkoja tilanteita, tapahtuu hetkellinen ajatuminen lain väärälle puolelle (mutta se ei kiinnosta ketään, koska tavoite on hyvä), leikitään kissaa ja hiirtä hyvin klisheisheen tapaan. Läpä läpä läpä. Tusinatoimintaa, ei kerrassaan miltään aspektiltaan erityinen tai mieleenpainuva. Leikkaus on erityisesti vauhdikkaammissa kohtauksissa sekavaa, hahmoja ei vaivauduta rakentaaan tarpeeksi, juoni etenee töksähtelevästi... Ja mitään ei ole tarpeeksi: Profilointia on liian vähän, että se olisi uskttavaa tai kiinnostavaa. Toimintaa on liian vähän, jotta estettäisiin tylsistyminen. Mihinkään ei ole satsattu ja kaikki on kovin stereotyyppistä. Ja tietenkin loppu hyvin, kaikki hyvin.

maanantai 5. marraskuuta 2012

"Ympärillä samat naamat, ne naamat joista mä tykkään"

Olen viime aikoina innostunut sellaisista asioista joita on ollut vaikea tänne blogin puolelle välittää. Se ei nimittäin ole mitään konkreettista, uutisoinnin arvoista tai videon muodossa näytettävää, mutta jollain tapaa se tekee siitä niin hienoa.

Olen intoillut ihmisistä. Ihmisten näkemisestä, juhlista, tapahtumista, rauhallisista kahvihetkistä ystävien kanssa. Oivalluksista joita voi saada ainoastaan yöllä autossa juuri siihen hetkeen sopivien ihmisten kanssa kun yhdessä jännätään tuleeko sumusta jotain eteen vai ei.

Olen ollut useammassa larpissa ja muutamilla sitseillä, nauttinut olostani ja heittäytynyt hetkeen. Monella luennolla joiden parasta antia on ollut opiskelukaverit, ja niiden samaisten ihmisten kanssa juomassa viiniä "ettei ne vaan ehdi muuttua etikaksi!" Mökkireissulla, halloweenbileissä, lounaalla, makoilemassa sängyllä. Puhunut monien vanhojen ja uusien ihmisten kanssa juuri sillä hetkellä tärkeistä asioista, joskus ne ovat koskeneet glitteriä ja joskus olemme pohtineet tulevaisuutta ja ympäröivää maailmaa.

Niitä hetkiä kun nauttii tilanteesta, ihmisten seurasta ja tunnelmasta on vaikea vangita kuviin eikä se paljoa merkitse muille kuin paikalla olleille. Mutta sen takia ehkä nautinkin niistä: voin tallettaa muistot jonnekin sisimpääni ja hymyillä aina kun muistan ne hetket. Kuinka kipusin neljäntoista sentin koroissa ja kapea helmaisessa mekossa tuolille kiroten asuvalitaani, miten ystävä kaappasi syliin ja nosti ilmaan niin, että selkä rusahti. Hymyä, joka kohoaa ihmisen kasvoille kun menee ilman mitään syytä halaamaan.

Ja jottei nyt ihan vain tekstiksi menisi niin on jopa kuva ihan ensimmäisten sitsieni asusta! Jotain niinkin ihmeellistä kuin oma tekoinen pikkumusta, helmikoruja ja punaiset korkokengät, joista varmasti kuulette jossain vaiheessa lisää.

Kuvannut Hanna-Mari

lauantai 3. marraskuuta 2012

Mistä on pienet tytöt tehty?


Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista, suloisista asioista. Niitä on myös tämän päivän intoiluissa paljon. Ilmeisesti pyhäinpäivän vastareaktioksi aivoni ovat päättäneet vaipua vaaleanpunaiseen röyhelöhaavemaailmaan. Jej! n__n ♥

Olen haaveillut kengistä...

nessaeve21.tumblr.com
weheartit.com
pinterest.com
Astetta asenteellisemmat söpöilykengät.

...överi-imelistä koruista...

hawaiikawaii.net
etsy.com/shop/DoodieBear
mohustore.storenvy.com

...ja sateenkaarihiuksista! Tavallinen brunette pehko alkaa "vähän" jo kyllästyttää, kuukauden päästä luvassa vapahdus takaisin värien maailmaan. (Ja tuon sateenkaaritukan omistajan muutkin hiusväriseikkailut ovat hyvin inspiroivia. ♥)

Wisely Chosen
Wisely Chosen

Jeps, tiedän että olen ehkä taas vähän oman tyylialueeni ulkopuolella (en ole pieni, söpö tai muutenkaan erityisen... kawaii-uskottava), mutta aina saa haaveilla. Ja ostin minä eilen violetit glitteriballeriinatkin, koska halusin ja olivat sopivan hintaiset haluamiseen nähden. Niitä esittelen ehkä tulevaisuudella asukuvan muodossa, hurjaa.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Se Uusi Tyttö

No niin, muruseni, tehkääpä vähän tilaa. Sillä perhe sai juuri uuden jäsenen. ♥ Jep jep, Disney Prinsessoja on jälleen yksi lisää, sillä Star Warsien tekijänoikeuden siirtyivät Disneyn haltuun. Luvassa on jatkoa tarinalle, ja kauppasummasta lahjoitettiin aika huomattava siivu rahaa koulutuksen tukemiseen. Tervetuloa joukkoon, Leia!

bewareitbites.deviantart.com
Totuus tosin lienee pikemminkin...
thedailyhotness.net

Olen toiveikas tulevien leffaelämyksien suhteen, sillä... Noh mitä muuta voin? En halua Disneyn mokaavan tätä, joten toivon parasta ja kieltäydyn ajattelemasta pahinta. Ja jos ei muuta, niin ainakin on taas yksi kohtalaisen makea neitohahmo, johon voin vedota, kun muut ihmettelevät Disney-intoiluani.

No niin, tytöt. Sanokaa "Hei!" ja leikkikää nätisti.
the-tangled-star-rattler.tumblr.com