Heinäkuun Kawaii Box

Jo pidemmän aikaa olen halunnut antaa lahjan. Kerran kuussa. Itselleni. Itselle lahjojen hankkimisessa on vain yksi ongelma: yllättymisen ihanuus jää puuttumaan.

Aina silloin tällöin kävin ehkäilemässä kerran kuussa tilaajilleen yllätyspaketin lähettävien palveluiden sivuilla (ja niitähän sitten riittää). Aina oli kuitenkin joku ongelma, minkä vuoksi jäi aina aikeeksi se varsinainen tilauksen tekeminen. Suurimmassa osassa ongelma oli, etten niiden tarjoamia meikki-, kauneus- tai lifestyle-kamoja tarvinnut - saati kaivannut! Toinen lähes yhtä suuri ongelmatekijä oli palveluiden haluttomuus toimittaa Suomeen (mulkoilen erityisesti sinua, LootCrate).

Mutta sitten, kiitos taipumukseni anime-teineilyyn, löytyi mitä lupaavin ehdokas juuri minulle: Kawaii Box. Sisältää söpöjä hilavitkuttimia ja silkesälää Japanin ja Korean taikamaista. Ei liian kallis. Toimittaa tänne pohjoiseen. ＼(*T▽T*)／ Ja nyt ensimmäinen saapui. Antaa kuvien (ja kuvatekstien) kertoa kaikki oleellinen.

Posti toi odotetun paketin!

Uuu, vaaleanpunaista ja rapisevaa. Ja kiitoskortti.

Kortin kääntöpuolen kirjoitus.

Laatikosta löytyi pinkki nallennaamapussi, pehmomansikka-avaimenperä, Rilakkuma-leipänen (ilmeisesti
kännykkäkoru), nuoli-tarralappuja, kännykän kuulokereikään laitettava rusetti, purkkaa, lyijytäutekynä,
kaksi mansikkapinniä,  macaron-pyyhekumi, tarra-arkki ja panda-pimennyssilmikko.

Pikkuiset pohtivat mansikan syömäkelpoisuutta.

Hölmöily-meitsie. Rawr, olen panda!
(Tälläistä puhelinrusettia olen salaa vähän halunnutkin. ^_^)

Heh, tuo kuvahan käy jo ihan loppukevennyksestä. :D Mutta kuukauden päästä saapuu uusi "lahja" minua ilostuttamaan ja arkea katkaisemaan. Jotkut tilaa lehtiä, joten mullakin on oikeus saada postin mukana säännöllisesti jotain kivaa ja odottua - eli muuta kuin laskuja. (Miksi muuten taas teen tätä? Itselleni vakuuttelua? Totta passiivissa mulla on oikeus tähän! Mutta vanhasta tavasta toimia on vaikeaa päästä eroon.)

J.K. ...ja heti kun selkänsä kääntää... ♥

"*meep* Tää on nyt mun, haittaakse?" Miten tämmöiseltä söpöläiseltä voi kieltää mitään? uwu

Kesän helppo ja nopea

Mekko siis, minä en taida olla kumpaakaan millään saralla. Käytiin viime viikolla tyttöjen kanssa shoppailemassa. Mitään en löytänyt, mutta Ouva otti asukuvia Stockmannin kahdeksannen kerroksen shampanjabaarissa, jossa eräs nälkäoikkuileva tyttönen joi smoothien.

Jostain syystä minulla on hirmuisen hyvä mekkotuuri H&M:llä. Kävin ihan vain Auroosan mukana ja jotenkin mukaan lähti kaksi mekkoa. Sen jälkeen olen lähes tulkoon asunut tässä mustassa pilkkumekossa. Se on helppo ja mukava, mutta myös yllättävän siisti kun on paksuhkoa trikoota. Tykkään myös hirmuisesti selän ristikosta, muuten olisi varmaan jäänytkin hyllyyn vaikka pilkkuja elämääni kaipasinkin. Myös kengät ovat H&M:lta, useamman vuoden takaa vain ja hattu on ostettu viime kesänä Anttilasta tai Haloselta ehkäpä.

Ja miten niin en löytänyt mitään! Kynsilakkoja Seppälästä. Toinen kaunis keltainen, toinen lakka sisältää tähtiä ja kuita ja hohtaa pimeässä. Ei siis mikään turha reissu.

Typeristä unelmista

Olen viimeaikoina pohtinut taas unelmia ja haluamisia ja näihin yllykkeisiin tarttumista. Pariisin jälkeen varsinkin oli semmoinen olo, että olinkohan nyt tosi tyhmä pentu, kun semmoisen määrän rahaa käytin, koska Pokémon. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että mitä sitten vaikka olisinkin ollut? Ketä se liikuttaa? Koska ei minua ainakaan: rahatilanne salli sen oikein mukavasti, oli aikaa ja reissu kasvatti onnellisuuttani.

Sama juttu pätee niin moneen muuhunkin asiaan elämässäni: lapsellisia printtipaitoja, pimeässä hohtavia glitterkynsilakkoja, piirrettyjä, mangaa, My Little Pony-figuja... Jopa mun hiusväri on "ei-niin-kovin-aikuinen". Ja vaikka olenkin näihin valintoihini ja saavutettuihin haluamisiin tyytyväinen, niin silti aina toisinaan motkotan itselleni. Joten vaientaaksweni tämän sisäisen itse-nuhtelun äänen sekä muistuttaakseni itseäni oikeudestani valita ihan miten lystään, ostin tämän. Ja kehystin seinälle. Nih!

1 UP!

Expaa, loottia!!! Eli SYNTTÄRIIIIIT ja oon tästä ihan yhtä naurettavan innoissani kuin tarha- ja ala-asteikäisenäkin. Ja viime vuonna. Ja oon varmaan tulevatkin vuodet.

En oikeastaan (vielä, *köhKAKARAköh*) ymmärrä vuosien kertymisestä aiheutuvaa kriiseilyä. Minusta on ihanaa huomata, että selvisin taas vuoden. Tämäkin olemisentaso suoritettu, seuraava leveli uusilla haasteilla käyntiin. Okei, joo, myönnän, joskus haikailen mahdollisuutta olla taas 17-vuotias (koska vapaudet huipussaan ennen vastuiden rysähtämistä niskaan), mutta en mitenkään "vakavissani". Oikeastaan on hyvä näin.

Ainoa, mikä vähän haikeilututtaa ja on hassua, on etten enää olekaan aina ja ehdottomasti "porukan nuorin" (ah, ne ajat kun haastajia ei todellakaan ollut kumpaankaan suuntaan edes 3 vuoden säteellä). Kaikkea en voikaan enää piilottaa ja haalia juniori-statuksen alle, kaikkea ei pidetäkään enää vain hönttinä ja aika söpönä pentuiluna. Aika paljon edelleen, mutta ei niin paljon.

Mutta nyt suuntaan innoissani tämän päivän seikkailujen kimppuun! Saatemusiikki: kaverin onnitteluiksi laittama "synttäriooppera".

Kaikki kerätään, kaikki kerätään!

Oh, olen ihan unohtanut intoilla tästä: Pokédexini on täysi!!! Eli onnistuin keräämään ne kaikki (ei 151 vaan) 718!
☆*:.｡. o(≧▽≦)o .｡.:*☆ Olen niin ylpeä itsestäni. HIIIII!

O-chan (eli mie) ylpeänä huoneessaan ihailemassa saavutustodistuksiaan.

Kalos eli tän generaation "tapahtumamaa".

Ja sitten koko Pokéversumin kaikkien toistaiseksi löydettyjen
söpöläisten kerääminen! Me so proud. n__n

Joo, varmasti osa Pokémoneistani on hakkeroituja/klooneja sillä kuka muka luopuu vain joskus vuosia sitten vain jossain tietyssä yksittäistapahtumassa jaetusta legendarystaan? Ei kukaan. Mutta koska kaikki on saatu vaihtelemalla ihan oikeisiin ja niska limassa hankkimiini ja kasvattamiini musuihin, niin se riemu, mikä "mahdottoman vaihtokauppatarjouksen" toteutumisesta joka kerta sain... se oli aitoa. Niin että vaikka jotkut harrastajat varmasti "hakkerimahdollisuutta" ja mun sen hyväksymistä paheksuvatkin, niin ei voisi vähempää kiinnostaa. Aion olla saavutuksestani ylpeä!




J.K. Ah juu, sain kerättyä kaikki 20 erilaista Vivilloniakin! Myös Pokéball ja Fancy Patternin. (◠‿◠✿)

Leppoisia kesäpäiviä

(Sisältääpäs otsikot nyt paljon sanaa päivä, koittakaa kestää. Keksin ehkä jotain muuta jossain kohti.)

Sunnuntainakin reissattiin vielä vähän. Suunnattiin heräiltyämme ja aamupalan syötyämme viettämään päivää poikaystävän vanhempien mökille. Oli ihanaa vaan istua ulkona ja ihastella kukkia. Ruokaillessa oli näköala pionipensaaseen ja kerrottuani, että Helsingissä pionista täytyy maksaa kuusi euroa kappale, sain vielä yhden mukaani. Mökin pihassa kasvoi vaikka mitä. Minua ihastutti mm. pihatien reunassa oleva apilapusikko, koska apilat on ihania ja se näytti niin eksyneeltä, valkovuokon näköiset kukat, tietty ne pionit, erilaiset liilat kukat ja bongasin vielä metsämansikankin! Ruokaa oli paljon ja se oli hyvää, eniten taisin silti ihastua jälkiruokamansikoista. Kaipailen kotikotoa mahdollisuutta käydä aamulla poimimassa omat aamupalamansikat.

Mökiltä jatkettiin vielä matkaa Kasvihuoneilmiöön. Siellä meni reilusti toista tuntia, joten aikaa koluamiseen kannattaa varata. Hassua kyllä, en lopulta ostanutkaan mitään. Lasipurkit houkuttavat edelleen, mutta ei vain tuntunut oikealta. Joskus vielä.

Illalla käytiin nauttimassa ilta-auringosta lähialueen kallioilla. Hauskaa oli se, että bongattiin kaksikin kuumailmapalloa ja seuraavana päivänä selvisi, että kaveripariskunta oli ollut toisessa.

Olen tällä viikolla vältellyt tenttiin lukua päätymällä puutarhateelle ystävän luokse. Se tosin oli vahingossa seikkailu. Kohotin katseeni kirjasta ja huomasin olevani Haagan sijasta Munkassa. Hetken aikaa mietin onko jotain liikennejärjestelyjä tms. mukamas, mutta sitten huomasin bussin olevan menossa Hämevaaran sijasta Kauniaisiin. Ehkä voisin opetella Elielinaukiolla katsomaan bussin numeron enkä vain sitä, että pysäkiltä on kohta lähdössä bussi, joten se on tuo. 212 on kuitenkin hieman eri asia kuin 231. No, onneksi tunnistin Leppävaaran rakennuksia, joten osasin painaa nappia. Jäin kehä I:sen varteen hieman paniikissa siitä, miten pääsen yhtään mihinkään. Soitto ystävälle paljasti, että siitä meni jopa bussi hänen luokseen suoraan ettei tarvinnut Sellossa vaihtaa, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Erityisesti kun vietettiin pihalla monta tuntia (miinuksena, poltin olkapääni), juotiin teetä, naurettiin koirille ja ystävätär opetti maalaamaan vesiväreillä. Ihana päivä.

Eilen siirtäessä kuvia puhelimesta tietokoneelle niitä oli vajaat sata. Pahoittelen siis viime aikaista kuvaspämmiä. Luultavasti taas taannun kohta siihen, etten kehtaa hirveästi kuvata niin ei tule tällaisia megapostauksia ainakaan näin paljoa.

Seikkailupäivä

Kun suunnattiin kotiin keskiaikamarkkinoilta parrakkaan kaveriasian kanssa, sanoin: "tekisi koko ajan mieli pyytää seikkailemaan ensi viikonloppuna, mutta sullahan oli jo muuta." Hetken mietittyään sain vastaukseksi, että se kuulostaa itse asiassa kivemmalta. Se jäi vähäksi aikaa ilmaan, mutta sitten hoksasin, että serkkuni roller derby joukkue olisi pelaamassa lauantaina Lahdessa ja halusin kannustamaan. Poikaystävä kiltisti suostui lähtemään mukaan - ja ehdotti, että samalla reissulla voitaisiin käydä hieman pohjoisemmassa hänen isovanhemmillaan. Hetken pohdinnan jälkeen suostuin, hivenen pettyneenä siitä, ettei päivästä taitaisi hirveän seikkailullista tulla, mutta eiköhän ihan mukava. Olin ihan väärässä!

Ensinnäkin se peli! Ensimmäisessä pelissä Lahti Roller Derbyn A-joukkue Bay City Rollers kohtasi irlantilaisen Limerick Roller Girlsit. Kyseessä oli ensimmäinen peli, jota pääsin kunnolla seuraamaan, joten menihän se aika vähän ihmetellessä. Serkkunikaan eivät osanneet hirveästi peliä avata, mutta tarpeeksi, jotta seuraamisesta sai jotakin irti. Millaista roller derby sitten oli? Ainakin vauhdikasta. Melko väkivaltaisen ja fyysisen oloista, mutta ei mitenkään huonolla tavalla. Pelaamassa ollut serkku veti hienosti jammerina ja myöhemmin sainkin kuulla, että pistehirmu sai Most Valuable Player palkinnon. Jee! Hienoa oli seurata peliä muutenkin ja kuulemma seuraavalla kerralla tajuaa jo enemmän. Lisäksi poikaystävä myöhästyi harmittavasti, mutta sinänsä sopivasti junasta, niin sain katsottua koko pelin rauhassa loppuun. Toista ottelua en valitettavasti sitten ehtinytkään katsomaan.

Ja koska puhelimen kamera ei oikein pysynyt luistelijoiden perässä niin minulla on tallessa vain hyvin suttuista materiaalia.

Heinolassa oli mukavaa. Kahvittelun jälkeen käytiin vielä poikaystävän kanssa iltakävelyllä, missä sain potea jälleen kerran vähän talokateutta, minua kiellettiin kiipeämästä puuhun "koska sulla on valkoinen mekko ja se ei olisi siveää" (kysymykseen "mistä lähtien oot ollut mun siveydenvartija?" sain nopeasti vastaukseksi "seurustelun alusta", tietty) ja nauttia ilta-auringosta.

Sitten alkoi seikkailu! Tai no. Käytiin ensin katsomassa Heinolan kirkkoa. Sitten alkoi seikkailu! Suunnattiin auto vanhalle Lahdentielle, missä totesin haluavani Vääksyyn (kun oltiin ehkä puhuttu ettei tarvitsisi suorinta tietä ajaa). Parrakas kaveriasia kaivoi puhelimen esiin ja kaivoi meille reitin. Oltiin Vääksyssä joskus kympin aikaan, minua ei ihan uskottu kun muistelin missä Vääksyn kanava olisi, tehtiin pieni kieppi ja päädyttiin lopulta sinne kanavalle asti. Lopulta siellä meni noin tunti kun vaellettiin siinä kanavan ympäristössä mm. luontopolulla itikoiden syötävinä, seurattiin kanavan täyttö ja tyhjennys ja ihailtiin vähän taloja. Sain myös vähän hyvitystä puussa kiipeily kiellosta, kun bongattuani liukumäen kysyin "saanko edes laskea mäkeä?" ja poikaystävä tyytyi vain katsomaan pitkään ja toteamaan ettei sano mitään. Hypellessäni liukumäelle takaani saattoi kuulua huvittuneesti mumistuna: "yli kaksikymppinen tyttöystäväni haluaa laskea liukumäkeä..."

Tuonne pitää päästä seikkailemaan jatkossakin. Hurjan kaunista ja tuolleen vähän myöhemmin kesäiltanakin sai olla melkoisen rauhassa eikä aurinko paahtanut niskaan. Olen myös mielettömän kateellinen alimman kuvan saunarakennuksesta. Hauskaa oli myös se, että tuossa on tuommoinen tyyni lampimainen asia, jossa kasvaa ulpukoita, mutta selän kääntämällä näkyviin sai kosken. Oli myös melko kummallista kun tuonne suuntaan katsoessaan seisoi veden kanssa lähes samalla tasolla. Ei ole normaalia sellainen.

Vääksystä jatkettiin vielä vähän matkaa t-risteyksestä Jämsän suuntaan ja päädyttiin Lammille. Saatettiin siis ottaa joku "tuo saattaa viedä vähän enemmän oikeaan suuntaan" tie. Ja onneksi niin tehtiin, koska päädyttiin Lammin keskiaikaiselle harmaakivikirkolle. Poikaystävää ei tarvinnut suostutella pysähtymään, koska "tuonne muuten mennään" sai vastaukseksi päättäväisen "juu"n.

Vaikuttavahan se on. Poikaystävää hieman häiritsi tosin pioni-intoiluni kun yritti lukea sankarihaudan tekstejä... Mutta kun pionit. Siinäkin saatiin jonkin verran aikaa kulutettua ja lähtiessä olikin jo lähes pimeää. Lammilta otettiin vihdoin tie kohti Helsinkiä, mutta sekin oli kiemurtava tie, jonka varrella ei oikeastaan mitään ollut, joten passasi hyvin. Välipysähdys randomilla uimarannalla, koska voi, seuraava huoltoasemalla parhaimmalla syömälläni kasvispitsalla, koska kello oli sen verran paljon ettei kauppaankaan oikein enää päässyt - puhumattakaan siitä, että ruoan eteen olisi pitänyt tehdä jotain kotona.

Mielettömän hyvä reissu. Kesä on seikkailuja varten.

Päiväni tilataideteoksena

Eräs aurinkoinen päivä alkuperäinen seurani joutuikin perumaan, nykäisin Ouvaa hihasta ja päädyin nauttimaan loppuiltapäivän/alku illan auringosta hänen pihalleen. Puhuttiin paljon, ihailtiin värikortteja ja yks kaks Ouva alkoi pujotella apilan lehtiä pitsisukkahousuihini. Aluksi hän meinasi tyytyä sellaiseen ihan pieneen länttiin, mutta sitten se jatkoikin kiemurteluaan pitkin säärtä. Epäreilua, sanon minä, koska kasvi-/köynnösaihe on kutkuttanut tatuointina jo vaikka kuinka pitkään.

Tekovaihe, piti aluksi jäädä tuohon kuvan alapuoliskon länttiin.

Siinä se kiemursi.

Ouva kaveerasi etanan kanssa. Oli kuulemma limainen.

Jälkijättöinen kesäkuun viimeinen viikonloppu

Viikko sitten ihmettelin valoilmiötä nimeltä aurinko, laitoin pitkästä aikaa aurinkorasvaa ja totesin, etten vaan saa sateenkaaren väreissä olevaa paitaa järkevästi päälle. Vaihdoin päälle kukkamekon, päähän kukallinen hiuspanta ja huuliin pinkkiä. Oli aika suunnata Helsinki Pride 2014 kulkueeseen.

Senaatintorilla oli vaikka kuinka porukkaa ja Tuomiokirkon portaat olivat täynnä jo heti kahdeltatoista. En kauheasti yllättynyt kun illalla luin, että oli isoin kulkue koskaan ja enemmän kuin tuplasi viime vuotisesta. Että terveisiä vaan lakivaliokuntaan... Tunnelma on pride kulkueessa ollut aina loistava. Tänä vuonna portailla tanssi porukkaa, kuvassa valkopaitaisia. Sateenkaariliput liehuivat ja ihmiset olivat hyvällä tuulella. Ainoa miinus omalla kohdallani oli se, etten tajunnut ajoissa vaatteidenvaihdon seurauksena avaramman pääntien tarkoittavan aurinkorasvan lisäystä. Nyt minulla on siis aurinkotatuointina pääntie. No, en palanut tänä vuonna huhti- tai edes toukokuussa kertaakaan, joten tavoitteet on täytetty. Puistojuhlaan asti en eksynyt kun olin lupautunut muualle, mutta kulkueesta nautin täysin siemauksin loistavassa seurassa.

Saippuakuplia! Auroosa kuvasi.

Sunnuntaina matka jatkui Turkuun Keskiaikamarkkinoille kuten Ouva jo paremmissa ajoin kertoikin. Sateesta huolimatta tunnelma autossa oli katossa, huolimatta siitä, että taisin jo menomatkalla pariin kertaan huikata takapenkille, etten vaan halua kuulla. Myös "partaisempi kaveriasiani" (kiitos Ouva tästä termistä, naureskelen tälle edelleen ja poikaystävä ei osannut suhtautua) tuntui viihtyvän vaikka autossa olikin hänen lisäkseen neljä kikattavaa tyttöä, erityisesti paluumatkalla.

Markkinat oli varsin mukavat. Turkulaisia ei näkynyt, mutta pk-seutulaisia senkin edestä ja oma kohokohtani oli kun ykskaks näkökenttääni ajautui yksi parhaista ystävistäni. Kirmasin kumisaappaat lonksuen halaamaan ja hänen toinen puoliskonsa ehdotti omalleni, että hekin vähän kiljuisivat ja rutistaisivat toisiaan. Eivät kummasti toteuttaneet kun ensi kertaa tapasivat. Näin jälkikäteen katsoen menin markkinoille ilmeisesti vain syömään ja tapaamaan ihmisiä. Itse markkinoilta ostin vain muikkuja ja sain kämppikseltä haukun karkkiomenasta kun en allergian takia viitsinyt omaa ostaa. Käytiin isommalla porukalla syömässä Lone Starissa, josta saa nykyään kasvisvaihtoehtojakin, ja jälkkäriksi käsityömarkkinoiden puolelta suklaakuorrutettuja mansikoita.

Lone Starin kasvisburgeri ja ihania ranskalaisia, joita en
jaksanut harmikseni syödä loppuun. Jo hampurilaisen katoaminen
 sai ihmiset kysymään mihin se oikein meni.

Onnellisia mansikkatyttöjä.

Kotimatkalla kuski kysyi ykskaks "käydäänkö Kasvihuoneilmiössä?" Saattoi olla ettei Unityttö tiennyt mistä oli kyse, mutta kunhan selitettiin niin hänkin innostui ajatuksesta. En ollut itsekään käynyt koskaan, joten innostuin ajatuksesta. Päädyttiin siis vajaaksi tunniksi sinne seikkailemaan ja ihastelemaan mitä kaikkea sieltä löytyikään. Itsehän olisin halunnut mm. lasipurkkeja, taulunkehyksiä, kellon, nuottitelineen ja kampauspöydän. En päätynyt ostamaan mitään sitten lopulta, mutta Ouva löysi juttuja. Vähän jännittää mitä tarttuu mukaan kun käydään tänään poikaystävän kanssa uudelleen siellä. Ainakin niitä lasipurkkeja. Ja ehkä taulunkehykset. Kampauspöytä jää valitettavasti odottamaan toista omistajaa, koska yli neljäsataa euroa kirpaisisi aika pahasti eikä sille olisi tilaakaan. Kasvihuoneilmiö on vanhan turuntien varressa, joten siellä kannattaa ehdottomasti poiketa liikkuessaan Turku-Helsinki väliä! On joka päivä auki ilta kahdeksaan. Tietyömaan takia kylttejä seuraamalla ei pääse sinne, mutta voihan sitä vähän seikkailla välillä.

Jos sitä tilaa (ja ylimääräistä rahaa) olisi niin
tämä olisi i-ha-na kanteleeni kanssa.

Kämppis hihkaisi Liisa Ihmemaassa kirjoista, me Ouvan kanssa
pöydästä. Tuon kun maalaisi niin olisi täydellinen.

Medi-evil

Vaikka tarkoituksena oli sunnuntai pyhittää lähinnä makaamiselle ja jouten olemiselle, niin kaverit pahuksen palleroiset onnistuivat minut houkuttelevat mukaansa Turkuun ja Keskiaikamarkkinoille. Klo 10 istahdimme siis Hailien partaisemman kaveriasian ajamaan autoon ja suuntasimme kohti länttä. Vettä satoi, mutta henki oli korkealla.

Hailien sunnuntain asu: kumpparit, sontsa
 ja riittävän pitkät hihat ynnä helmat.

Markkinat itsessään olivat loppujen lopuksi aika toissijainen juttu, paljon tärkeämpää oli tapahtuman voima ihmisiä kodistaan ulos houkuttavana tekijänä. Hassua kyllä, kaupunkivierailumme aikana tapasimme enemmän toisia pääkaupunkiseutulaisia, kun turkulaiset ystävämme puolestaan vetosivat kurjaan keliin ja pysyivät kotosalla. Onneks myö ei oltu sokerista. Ja onneksi karamelliomenat ja toffee puolestaan oli.

Mals osti sokerista suloisuuttaan
korostaakseen sekä siveytensä
suojelemiseksi emännän puukon

Markkinahumun lisäksi kävimme Lone Starissa nauttimassa hieman apetta (tulisinkaan kastike ei vieläkään tuntunut miltään, chilitoleranssi ei selvästi ole laskenut niin paljon kuin luulin), sekä myöhemmin kostuttamassa kurkkujamme Koulussa. Kelpo mestoja molemmat, edelleen. Kotimatkalla vielä piipahdimme Kasvihuoneilmiössä ja tämän kaiken jälkeen kotiin illan hämärtyessä mönkikin aika tyytyväinen ja poskilihaksensa kipeiksi nauranut meitsi. 

Maanantaiaamuna väsytti kovasti lähteä töihin, mutta joskus se vaan on sen arvoista.

Or cider?