*idealamppu*

Tuossa viikko sitten mainitsin, että kokeilin kiertävää pehmoleluohjetta. Noh, se ei ole suinkaan ainoa pehmo-ohje tai ylipäänsä ainoa "wow how easy diy tutorial"-kuvasarja, jonka mainostamaa "helppoa" ohjetta olen kokellut. Tällä kertaa tosielämän testissä hehkulamppumaljakko-ohje, joita tuntuu olevan 13 tusinassa.

Satunnaiseksi kokeilluksi ohjeeksi valoikoitunut.

Lähtökohdat tälle ovat mitä otollisimmat: palaneita hehkulamppuja pyörii kaappien perukoilla, kun en ole jaksanuut yhden, kahden tai... öhöm... seitsemän takia lähteä etsiytymään kierätyslaatikoille. Taas elämä osoittaa, ettei olisi kannattanukaan. Ja ei kun kannan kimppuun. (Hehe, see what I did there? ;P )

Tuomio: herramunjee, täähän oli melko helppoa. Ei niin helppoa, kuin kuvissa (prkl, en meiannut saada kannan aukaisun jälkeen sisuksia ulos sitten millään ja kohtalaisen väkivaltaisest niitä survoessani pelkäsin rikkovani koko lampun), mutta yllättävän. Tekisinkö uudestaan? Tuskin. Olisiko ajan voinut käyttää paremminkin? No ehkä, mutta alle vartin projektiksi tämäkin oli ehkä ihan kiva temppu oppia.

Työvälineet (ja jo valmis tuote, en tajunnut ottaa aluksi kuvaa).

Lampun sisälmykset. Ja päivällisen jämät kulhon pohjalla. Sori.

TA-DAA!

When life gives you lemons, make cookies.

Perjantai ja leivontapäivä osastolla. Pitkästä aikaa oli jotain sellaista, jonka halusin jakaa JA josta muistin ottaa kuvia. Ei ole tämä mikään helppo yhdistelmä. ;D

 Sitruunaiset kerroskeksit:

Taikina:

• 200 g voita 
• 1,5 dl sokeria 
• 1 muna 1 tl leivinjauhetta 
• 3 tl vaniljasokeria 
• 4,5 dl vehnäjauhoja 

Väliin:

• Lemon curdia (juu, ostettiin kaupasta purkki valmiina, kun on aina vain rajattu aika leipomiselle)

Ohje:

• Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna. 
• Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne taikinaan vatkaten. 
• Taputa taikina ohueksi levyksi tuorekelmun väilin ja laita kylmään puoleksi tunniksi. 
• Kauli taikina jauhotetulla pöydällä muutaman millin paksuiseksi levyksi. 
• Ota taikinasta piparimuotilla pikkuleipiä ja nosta ne leivinpaperin päälle uunipellille (lasta on hyvä apuväline tässä). 
• Paista uunissa 200*C keskitasolla 7-8 min. 
• Jäähdytä. 
• Laita kahden pikkuleivän väliin Lemon curd-tahnaa ja paina puolikkaat kevyesti yhteen. 
• Keitä pannu mustaa teetä, purista joukkoon sitruunaa, ja nauti teehetkestä keksien kanssa.

Meillä käytettiin sydänmuottia. <3

Tässä sattumoisin vilahtaa "punaista pinkillä, mustalla ja valkoisella glitterillä"-kynnetkin.

(mini)TENTACLES!

Huh, jopas on taas ollut hiljaista. Mutta sitä se kevät ja lisääntyvä valo tuo: energiaa ja kiireisyyttä. ^__^ Ja koska energiaa, niin olen puuhastellut kaikkea pientä. Esimerkiksi päätynyt kokeilemaan, onko netissä kiertävissä “helpoissa pehmoleluohjeissa” oikeasti mitään a)helppoa, tai b)järkeä. Siis kyllähän te nää tiedätte: 

Esimerkkitapaus. Yksi monista.

Niinpä! Söpöjä, ja näyttävät helpoilta ja nopeilta tehdä. Joten ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kaivelemaan kaapista "joku jämäpala jotain kangasta" (trikoo ja college parhaita varsinkin käsin ommeltaviksi, kun eivät purkaudu). 

Mutta nyt on totuus julki: ainakin tämä esimerkkitapaus todella oli helppo ja nopea tehdä, ompeli sitten käsin, ompelukoneella tai saumurilla (kyllä, testasin kaikkia kolmea tapaa ihan vertailun vuoksi).

Pusumustis syntyi kokonaan käsin ompelemalla.
Neulatyynyssä kiinni päällekkäin molemmat tarvitut kaavat.

Vasemmalta oikealle: koneella, saumurilla, käsin.

Ja sitten erilaisten "imukuppien" esittelyä.
Kirahv-kuvioinen oli aika hyvä, mutta paras oli ehdottomasti kesällä
Puolasta ostettu super-outo nypyiläinen "kuplamuovi"kangas.

Tämä ohje oli kaavan piirtämisen jälkeen jopa niin yksinkertainen ja vaivaton, että voisin suositella vaikka lasten kanssa yhdessä tehtäväksi. Itse käytin päihin tätteenä styroksihelmiä ja lonkeroissa kangassilppua (jota syntyi kivasti palojen leikkaamisen sivutuotteena), mutta toimisivat luultavasti hyvin myös hernepussityyliin jollain raskaammalla täytettyinä. Naamat piirsin spriiliukoisilla tusseilla, kun en jaksanut kirjoa, mutta halusin jotain mahdollisesti pesuakin kestävää. Paitsi kuvissa keskimmäisenä olleeseen, johon laitoin silmiksi pyöreäpäiset kartioniitit. Pörröiseen naamaan kun olisi ollut hankala piirtää.

Uunituore polkkatukka

HAAAA kerrankin saan aikaiseksi päivittää tänne hiusten muutoksesta lähes reaaliajassa. Kävimme siis Hailien kanssa tänään Turussa Kirsin hoivissa (parturi-kampaamo TITU). Lähdettiin aamulla klo 6:30 että oltiin klo 9 istua nököttämässä vierekkäisissä kampaamotuoleissa. Visaa vingutettiin klo 14, minkä jälkeen mentiin kolmestaan syömään ja nyt ihan just äsken tulin kotiin ja kello on 19! Eli semmonen 10 tunin päivä muuttumisleikissä.

Kuvat puhukoon puolestaan, tällä kertaa on lähtötilanteestakin muistettu näpsiä!

Juuuuurikasvu. Värit ois vielä ollu ihan ok.
Ja bonuksena: mun kynnet.

Hailien entinen lila, nyt lähes siniharmaa.

 

Vaalennustökötit vaikuttaa. Aika sci-fi tyyli.

Vaalennettu ja valmis saksittavaksi.

Välimuoto: platinablondi polkka.

Kelmun alla tuoreita värejä.

VALMIS! Ja taas bonuskynnet.

Ja pssst, salaisuus: polkan alla sivut ja niska on
3 mm:n rajoittimella ajetut ja kans crazysti värjätyt. Ahihi!

Ja mulla on jopa jakaa ispiraatiot tähän tyyliin, koska kerrankin idea oli mun eikä artistin itsensä.

Väri-inspis. Lähde.

Ja malli-inspis. Ramonan hiukset on kestosuosikki. <3

Tee-robotti

Miten niin en oo jo intoillut tänne mun "uudesta" teesihdistä?!? (Oli se uusi silloin syksyllä....)

Se on niin soma! Ja hauska, sen koko vartalo aukee, eli tohon saa koko korkeudelta teetä. Ja noi kädet nousee ja laskee että roboa saa syvemmälle ja matalammalle kuppiin ja monen kokoiseen suuaukkoon killumaan. Ja ja ja!!!! >_< Oon melkein tyytyväinen siihen, että unohdin tee-kuulani Otavan Opiston keittiöön, kun olin siellä X-Conissa. (Mut vaan melkein, sillä tee-kuula on kieltämättä robottia kätevämpi, joten ehkä pitää seuraavan kerran sopivassa liikkeessä käydessä ostaa uusi.)

Kirsikankukkia tähtitaivaalla

Ostin tuossa syksyllä H&M:n miesten osastolta itselleni jättikokoisen t-paidan, joka näytti mielestäni aivan tähtitaivaalta: tummansininen jossa valkoisia, keltaisia, turkooseja... pienen pieniä mutta silti monen kokoisia nypylöitä. (Tietenkään minulla ei ole tästä kuvaa.) Pehmeäkin kuin mikä. Ainoa ongelma oli rintatasku, joka asettui aivan dorkaan kohtaan tuohon just rinnan korkeimman kohdan alle lerpottamaan. Näytti siltä, että tissi oli todella taskussa.

No eihän se mitään, kun ratkojat on keksitty. Vai? Voi kun oliskin ollu noin helppoa, sillä vaikka miten varovasti ratkoin, oli taskun reunan paksumpi tikki liian tiuhaa ratkoa repäisemättä rinnukseen reikää. Hetken nieleskelin kiukkua kunnes keksin, että voisin leikellä taskun johonkin muotoon ja aplikoida syntyneet kuviot paikoiksi reikien päälle. Oli edessä viimeinen kysymys ennen toimeen tarttumista: tähtiä vai kirsikankukkia?

Kaapista olisi löytynyt kangasvärit molempiin, mutta totesin ettei tähtitaivaani enää tuiketta tarvitse. Joten ei kun hahmottelemaan leivinpaperille pelkistettyä sakuraa, ja sekoittamaan kangasväreistä hempeän pinkki pigmentti.

Löysin valkoisen ja punaisen kaveriksi PIMEÄSSÄ HOHTAVAA vaaleanpunaista. Parhaus!

Eli ensin leikkasin paikkakukat, ja koska kangasta oli vielä reilusti niin tein muutaman ekstrakukan harhauttamaan katsojaa noiden todellisesta tarkoituksesta. Sitten nuppareilla kiinni ja käsin tikkaamaan (koska ompelukone on sökö), ah kuinka HEL-VE-TIN ihanaa. -___-" Ja vasta ihan viimeiseksi sudin pensselilä pinkkiä maalia jokaiseen kukkaan (peitti kivasti ompeleetkin) ja viimeistelin aivan haaleanvaaleanpunaisella nuo keskustat. Silitysraudalla kiinnitys ja TA DAA!

Seuraavan about kaks viikkoo käytin vaan tätä paitaa kotona, vaikka loppua kohti se alkoikin olla jo vähän ällöö, mut ku oli niin nätti ja pehmee! ;D

Ja ei, ei tietenkään ole kuvaa päällä tai mitään. :P

"Oot kun karkki jota ei henno syödä."

Huis, meni joulu. Huis, meni vuoden vaihde. Huis, meni loppiainenkin. Ja huis huis huis, meni paljon herkkuja! Ja tuli lähinnä maattua sohvalla ja katsottua roska-hömppä-mitänäitänyton-telkkaria. Ja nukuttua paljon. Mutta niin kai vähän pitääkin, kun on monta hyvää röhnäys-pyhää putkeen. ^_^"

Mutta jotain luovaa ja (tavalaan) tuotavaain tuli tehtyä. Nimittäin sanottua pastellihattaralle pai pai ja tartuttua väripurkkeihin Hailien kanssa. (Itseasiassa kahdesti ja toisella kertaa jopa ihan yksin, sillä ekalla kerralla otsatukka ei ottanut väriä, ja piti vähän korjailla jälkeenpäin. :P ) Tuli samalla testattua tukkaan CrazyColorin uusi sinisen sävy Blue Jade. Juuriin laitettiin tummempaa ja vähän kans vihertävämpää Peacock Blue'ta, joka on kestolemppareita. Ja otsikseen lätkyttelin sitten itsekseni aikanaan Kanadasta häämatkalta tuomaani RAW:n Fuchsia Fatalea. Pinkkiä laitoin myös otsiksen viereisiin vähän pidempiin hiuksiin, ettei väriero olisi niin jyrkkä, ja sain aikaan toivomani violetin kaistaleen.

Hii, olen tästä reuhkasta aika hurjan ylpeä. <3

(Tääkin väri on tosin ollut jo joulukuun tokavikasta päässä, joten ihan hyvin on voitu Hailien kaa aloittaa suunnitella helmikuulle taas reissua Turkuun Kirsin käsittelyyn... :D )