Joulukakku

Aatonaatto. Nyt jo. Huisia, huomenna on jouluaatto ja vietämme sitä ensimmäistä kertaa miehen kanssa ihan kahdestaan. Aikaisempina vuosina olemme aina ystävien kanssa kokoontuneet viettämään "anti-joulua", mutta tänä vuonna päätimme olla emännöimättä/isännöimättä joulupakolaisten retriittiä. Jännää.

Osastolla joulu näkyy ruuan muuttumisena jouluisempaan suuntaan (jotta varmasti olisi mitta tännä viimeistään Tapanina :D ) ja leipomisena, vaikkei ole ryhmäpäiväkään. Seuraavan reseptin kakku on supervaivaton kaikkien käytettyjen puolivalmisteiden takia, mutta jos haluaa itse maustaa rahkansa ja tehdä taikinat, niin mikäs siinä. (Pienellä googlettamisella paikansin alkuperän ilmeisesti Valion sivuille, mutta kopioin sen nyt tähänkin.)

Karpaloinen kerroskakku:

Pohja:

• 250 g piparkakkutaikinaa 

Täyte: 

• 400 g turkkilaista jogurttia 
• 2 munaa 
• 1 dl sokeria 
• 2 tl vaniljasokeria 
• 400 g maustettua rahkaa luumu-kaneli 
• 1/2 tl kardemummaa 
• 200 g pakastekarpaloita 
• 1 1/2 rkl perunajauhoja 

Koristeluun piparkakkuja.

Valmistusohje:

• Pingota leivinpaperi irtopohjavuokaan (Ø 22 cm) reunaosan ja pohjan väliin. 
• Kauli palloksi muotoiltu taikina levyksi ja painele se vuoan pohjalle ja reunoille, n. 3 cm:n korkeuteen. 
• Sekoita jogurtti, munat, sokeri ja vaniljasokeri tasaiseksi seokseksi. 
• Ota 2 1/2 dl seosta sivuun. 
• Yhdistä loppuun jogurttiseokseen rahka ja kardemumma. 
• Sekoita jäiset karpalot ja 1 rkl perunajauhoa erillisessä kulhossa. Ripottele loppu (1/2 rkl) perunajauho piparitaikinapohjan päälle. 
• Kaada rahkaseos kakkuvuokaan. Ripottele päälle karpalot. 
• Valuta päälle jogurttiseos, pyri peittämään karpalot. 
• Paista uunin alimmalla tasolla 175 asteessa 1 h 5 min tai kunnes kypsä. 
• Anna jäähtyä. Irrota kakun reunat ohuella lastalla tai veitsellä ennen irtoreunan avaamista. 
• Koristele piparkakuilla.
• Anna kakun vetäytyä jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoilua.

Tietenkään en tajunnut ottaa valmiista kakusta kuvaa. :p Mutta hyvää oli.

En itse välitä piparkakuista muuten kuin taikinana, mutta tässä pohja ei muuttunukaan keksimäiseksi, vaan pysyi pehmeänä ja... taikinamaisena (kuinka ilahduttavaa). Lisäksi kaikki makukerrokset tasapainottivat toisiaan mukavasti, lopputulos oli raikas ja makea, kevyt ja täyteläinen, sekä tarjosi monenlaista suutuntumaa. Suosittelen.

Tiikeripalat

Perjantai on osaston toimintakalenterissa leivontapäivä, ja tällä kertaa oli joku löytänyt kokeiltavaksi vähän erilaiset "mokkapalat". Ei aavistustakaan mistä oli ohjeen repäissyt eikä itsekään enää muistanut, mutta jaan sen nyt joka tappauksessa tässä. Oli hyvää ja ainain riittävän makeaa. :D

Tiikeripalat (pellillinen)

Pohja:
- 3 munaa
- 4,5 dl sokeria
- 7 dl vehnäjauhoja
- 2 rkl vanilliinisokeria
- 2,5 dl maitoa tai vettä
- 2 rkl leivinjauhetta
- 200 g voita
- 4-5 rkl kaakaojauhetta

Kuorrute:
- 2 dl kermaa
- 2 dl fariinisokeria
- 100 g valkosuklaata

Toimintaohje:
- Sulata voi ja jätä jäähtymään.
- Vatkaa vaahdoksi munat ja sokeri.
- Sekoita keskenään jauhot, vanilliinisokeri ja leivinjauhe.
- Lisää jauhoseos ja neste vuorotellen muna-sokerivaahtoon. Lisää lopuksi voi.
- Ota taikinasta 1/2 tai 1/3 toiseen kulhoon (riippuen siitä kuinka paljon suklaista pohjaan haluaa) ja lisää siihen kaakaojauhe.
- Levitä pellille leivinpaperin päälle puolet vaaleasta taikinasta. Valuta vaalean taikinan päälle tummia taikinaraitoja. Lusikoi vielä loppu vaalea taikina päälle.
- Paista keskitasolla 200*C 15-20min.
- Laita kerma ja fariinisokeri kattilaan. Kiehauta ja anna kiehua pienellä lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes sakenee (20-30min).
- Levitä kinuski jäähtyneen pohjan päälle.
- Sulata valkosuklaa ja liruta raidoiksi kaiken päälle.

Vähän kämänen kuva ja palat lytyssä, mut onpahan jotain.
(Tässä siis osani saaliista kotiinkuljetuksen jälkeen. :P )

Potter-fanin onnen päivä

Siitä on jo vaikka kuinka paljon aikaa kun saimme kuulla, että Fantastic Beasts and Where to Find Them on elokuvan pohjana. Tänään julkaistiin "announcement trailer", miten se ikinä suomentuukaan. Eihän se näytä tai kerro paljon mitään, mutta silti se on kurkistus siitä mitä on tulossa. Elokuva on spin off, joka sijoittuu kaiken lisäksi New Yorkiin, mutta yhtälailla se on paluu taikamaailmaan.

En kummemmin välittänyt Potter-elokuvista, mutta ne ovat silti tehneet eläväksi minulle ja monelle muulle tärkeän maailman. Fantastic Beastin trailerissa on paljon elementtejä, jotka muistuttavat aiemmista elokuvista. Mm. musiikki on kovin tuttua. Muistan edelleen miten tuntui siltä kuin jokin vaihe elämästä olisi ohitse kun poistuttiin Ouvan kanssa elokuvasalista viimeisen elokuvan jälkeen. Innostuinkin siis aikalailla kuullessani tästä elokuvasta. Muiden hypetessä SW:tä minä taidan vilkaista uudelleen trailerin.



Täältä voi lukea lisää trailerista ja elokuvasta.

Tästä tulikin mieleeni. Palautin tänä syksynä kandini. Työni otsikko on Poika joka elää - saatanan lähettiläs? Arvot Harry Potter -sarjassa katolisen kirkon ja evankelikaalisen liikkeen näkökulmasta. Työ on tehty teologisen tiedekunnan kirkkohistorian osastolle, tarkemmin kirjahistorian alle. Jouduin vaihtamaan näkökulmaa aika radikaalisti alkuperäisestäni, mutta olin joka tapauksessa todella innostunut tekemään työtä. Hautauduin erilaisiin lehtiartikkeleihin ja seuloin mielipiteitä Pottereista. Olin jotenkin aika skeptinen sen suhteen miten vaihtunut arvostelija ottaa työni vastaan, mutta huoli oli ihan turha. Palaute työstä oli todella hyvää ja arvosana korkein mahdollinen. Kaikkea sitä. Tiedän luvanneeni joillekin, että voivat lukea kandin kunhan se on valmis. En enää muista vaan kenelle, mutta pdf:n saa pyytämällä.

"Reality is that which, when you stop believing in it, doesn't go away."

No niin, tiedossa hyvin erilainen peliarvostelu, kuin mitä normaalisti teen. Yleensähän vain ilmoitan, että spoilerita luvassa ja sen jälkeen vähät välitän pilaanko jonkun kokemuksen vai en. Tällä kertaa en aio sanoa oikein mitään. Koska ihan jo pelkän pelin synopsiksen läpikäyminen spoilaisi liian paljon Kyseessä on peli, jonka ennakkoluuloitta ja -asetelmitta kokemista suosittelen jokaiselle. Juu, kauhupeli, mutta ihan todella jokaisen ajan arvoinen.

Kyseessä on Soma. S-O-M-A. Alkuperäisen Amnesian tekijöiden uusin taidonnäyte ja voi huh heijakkaa kun oli aikamoista kyytiä!

Umm, mitähän tästä voisi sanoa...? Audiovisuaalinen taidonnäyte, jossa yksityiskohtiin asti ulottunut huomioiminen hivelee silmää ja korvaa. Tarinankerronnallinen nappisuoritus. Ratakiskoa ja hiekkalaatikkoa käsi kädessä. Kaikki elementit tuovat peliin jotain lisää minkään olematta liikaa. Lisäksi peli otti ensin askeleita ja lopulta loikkia alueelle, jota  en itse ainakaan ole aikaisemmin yhdistänyt kauhupeleihin: [MAALAA TEKSTI, TAKANA SPOILERI!] syvälliseen ja peruskysymyksien äärelle keskittyvään filosofiseen ja eettiseen pohdiskeluun. Oikeasti pohdiskeluun ja pelaajaan haastamiseen. [LOPPU.]

Ja jos et halua, jaksa tai ehdi tätä itse pelata, niin suosittelen sitten katsomaan, kun joku muu pelaa (itse katsoin erän herra A.K:n pelaamista tarjoten vastapalveluksena kirkumista ja muita asiaan kuuluvia suuria tunteita). Jos kukaan kavereista ei suostu, niin YouTubesta löytyy. Esimerkiksi Cry ja Aural Stimulation tarjoavat ihan kelpo kommentaarilla.

Kovispipo

Olen kova hukkaamaan tavaroitani, ja viime talven lopuksi pääsi käymään niin, että hukkasin piponi. Tummanharmaa, syvä ja täyttä villaa - mitä muuta pipolta voi muka pyytää? Talvi oli kuitenkin niin lopussa, että en edes alkanut katsella korviketta, vaan siirryin vain kevätpäähineisiin. Ja näin jälkiviisaana voin tyytyväisenä ilmoittaa, että hyvä näin sillä Varusteleka on alkanut tässä hiljattain valmistaa omia pipojaan. Ja arvatkaa täytyykö Särmän merinopipossa kuinka moni ominaisuuksista tummanharmaa, syvä ja täyttä villaa? Jep, kaikki, ja oikeastaan enemmänkin, kun kehtaa olla täyttä merinovillaa prkl! Syvyyskin on oikeasti leukaan asti vedettävää luokkaa, kun tuossa nettisivujen kuvassa ei ole vain yksin- vaan kaksinkertainen leveä taitos (eli sen saa rullattua auki ja edelleen on taitoksella). Aikamoinen onnenpotku.

En kuitenkaan ehtinyt käyttää uutta pipoani kuin lokakuun alusta asti marraskuun loppuun ennen kuin yksivärinen harmaa alkoi huutelemaan Sitä Jotain. Ei kun askartelukaapille ja kun käsiini osuivat Cybershopista ostamani pinkit ja hopeannväriset niitit, tiesin, että tässä Se Jokin nyt oli.

Sommitteluvaiheessa oli jo selvää, että päätös niittien lisäämiseen oli täydellinen.

Taitoin pipon reunan yksinkertaiselle taitokselle ja aloin hommiin. Niittien nyhertämienn paikoilleen ja hakasten painaminen kiinni oli aikaa vievää nyhertämistä, mutta lopputulos hymyilytti niin leveästi ettei haitannut yhtään.

TA-DAA!

Päädyin laittamaan niittejä vain noin 1/3:n pipon ympäryksestä, jolloin vaikutelma on tuollainen, um, "hiuspantamainen". Ainakin minusta, ja tässä tapauksessa kivempi kuin ympäri jatkuva koristelu. Kyllä nyt kelpaa suojata päätä ja korvia kylmältä.

Pankkiongelma

Törmäsin tässä jokunen päivä sitten sellaiseen ongelmaan, kuin Pokémon Bankin "lukkoon" meneminen. Itku meinasi tulla, kun googletellessani ongelmaan vastausta, törmäsin vain massan toisia pelaajia saman ongelman parissa, jotka että eivät olleet saaneet mitään ratkaisua ja olivat joutuneet toteamaan että pankkiin tallennetut Pokémonit on nyt menetetty. Hädissäni lähetin vaikka mihinkä (ja aina englanninkieliseen) customer serviceen sähköpostia ja toivoin apua. Kaikista vastaus oli sama: ei kuulu heidän vastuualueeseen, mutta oletko yrittänyt sitä, tätä ja tuota tahoa. Huoli vain yltyi näistä. Kunnes tajusin kokeilla, olisiko Nintendolla Suomessa oma asiakaspalvelu, jota voisin tavoitella. Ja olihan sellainen. 

Soitin nettisivuilla olleeseen numeroon, ja sain kiinni ihan oikean ihmisen palvelemassa suomeksi. Riitti kun mainitsin taikasanat "Pokémon Bank", niin sain jo suoran numeron "toimiston tuon aiheen ekspertille". Uutta numeroa kokeilemaan, ja heti vastasi rauhallinen miesääni. Seuraavien parin päivän sähköpostittelun (sain sitäkin varten eri osoitteen, kuin mitä netissä oli) ja soittelun aikana tämä asiaani hoitanut ja selvitellyt henkilö paljastui myös leppoisaksi ja huumorintajuiseksi - tai ainakin välitti hyvin aidon oloisesti sellaisen vaikutelman. Tuli fiilis, että ongelmaani kuuli joku, joka oikeasti halusi auttaa. Ja kun "lukkiutuminen" viimein saatiin avattua (ei ollut kuulemma ihan perustapaus tää solmu mihin olin omani saanut), niin vielä hetkeksi jäi auttajani langoille roikkumaan ja ihan vaan juttelemaan.  Toivotti vielä lopuksi "jos vielä tulee ongelmia, nii sulla on tää mun numero ja sähköposti. Ota suoraan vaan tänne yhteys."

5/5, tästä saisi moni tekninen tukia ja asiakasneuvonta ottaa oppia.

Testissä: Colorscream Violet Fizz

Kuulin joskus keväällä, että Cybershopissa on uudehko värimerkki nimeltään Colorscream. Osa tyypeistä kehui, että kestää paremmin kuin CrazyColor ja värisävytkin olivat tietty erilaisia, joten kävin hankkimassa yhden violetin. Totuus väripurkin sävystä on jotain kahden alemman kuvan väliltä. Ei siis ole aivan niin sininen kuin ylempi kuva antaa ymmärtää, mutta ei toisaalta niin haalea kuin mitä alempi väittää.

Näillä kaikilla oli drinkkien nimet. Löytyi mm. punainen nimeltä bloody mary.

Taustalla värejä, joita laitettiin Ouvan hiuksiin.

Eikun väri mukaan ja Ouvalle paikkaamaan haalistunutta ja jopa vaaleanpunertavaksi muuntunutta kuontaloa. Niskahiukset oli erityisesti jotenkin tosi epämääräiset enkä pitänyt siitä yhtään. En ihan arvostanut sitä miten tummalta tämä väri vaikutti kun olen tietyssä mielessä halunnut koko aika pastellililaa, joten laitettiin sekaan hoitoainetta. Virhe! Kerrankin väri, joka ei yksinkertaisesti tarttunut sillä systeemillä. Pidempi vaikutusaika tai shampoo hoitoaineen sijaan olisivat voineet auttaa, mutta päätettiin kokeilla pelkkä väri. Ajatuksena taisi olla myös, että tuleepas ainakin todellinen sävy näkyviin.

Väri on tosi tumma myös ohuesti valkoista vasten. Hirvitti.

Colorscream ei oikeastaan tuoksunut miltään kun joskus suoravärit tuoksuvat miltei syötävän makealta. Käyttö oli noin muuten ihan tuttua muista värikokeiluista, levittyvyys oli kiva ja niin edelleen. Pesun jälkeen hiukset olivat superliukkaat, värin hoitava vaikutus ainakin tuli todistettua. Voi myös selittää osittain sitä miksi ei tarttunut hoitoaineella jatkettuna.

Tulihan niistä hiuksista tummat. Onneksi suoraväreissä ei ole niin justiinsa kun se lähtee haalistumaan ja pystyy aina vaalentamaan hopea- tai syväpuhdistavallashampoolla.

Sävyltään kyllä todella kiva vaikka onkin tumma. En vieläkään ihan ymmärrä miksi nuo tietyt kohdat hiuksista pyrkivät jatkuvasti valkoisiksi, mutta se on alkanut olla varsin hauskaa. Näköjään on myös huono idea katsella näitä vähän vanhempia kuvia kun alan ikävöidä lyhyempiä niskahiuksia. Kesällä kampaajalla käydessä sanoin haluavani pituutta takaisin, joten niskaa ei lyhennetty erityisemmin. Kampaaja oli toisaalta myös sitä mieltä, että haluaisi päästä kokeilemaan sellaista kunnon animetukkaa, joka on edestä pitkä ja takaa lyhyt. En ollut ihan vakuuttunut ideasta. Hassua miten olen lopulta aika klassinen vaikka violetti on minulle täysin normaali hiustenväri.

En muista yhtään miten väri lopulta käyttäytyi. Kävin myös kesäkuussa kampaajalla kun oli ystävän häät tulossa, joten sekin sotkee muistikuvia. Ei silti hätää! Laitettiin perjantaina uudelleen tätä samaa väriä minulle, joten voisin yrittää nyt seurailla paremmin. Ainakin ensimmäisen pesun perusteella väriä kyllä lähtee, mutta niinhän sitä aina. Se myös kivasti tasoitti kun oli jotenkin vähän hyökkäävän oloinen ennen vaikka tykästyinkin yllättävän paljon tummaan sävyyn.

Aiempi sävy oli aikalailla tätä:

Kuva toimikoon samalla myös selityksenä sille miksi bloggaaminen on jäänyt. Vaihdoin Lumia 610:ni "jonka kanssa tulen kyllä nykyään tosi hyvin toimeen!" noin niin kuin miltei kaikessa parempaan Motorola Moto E:hen - paitsi että kamera on peruna. Kannatti shopata puhelinta ihmisen kanssa, joka ei kännykän kameraa käytä ja olla tajuamatta itse miten tärkeä se on ollut. En tosin jotenkin muistanut sitä, että tosiaan, vaikka Lumia nyt muuten on mitä on niin siinä on ollut aika hyvä kamera. Arvatkaa muuten onko tuolla shoppailuassistentilla nyt uusi puhelin, jossa on parempi kamera kuin mulla? :D Hitsiläinen. Olen miettinyt jos vaihtaisi vaikka Moto G:hen kun tykkään tuosta muuten kovasti, mutta se niinkin vaikeita asioita kuin vanhan puhelimen pois kauppaamisen ja uuden hankkimisen tilalle.

Btw, mentiin kihloihin elokuussa. Ällösöpöä ja ihanaa. <3

Pastellihattara

Vinkkikuva. Mitähän olisi voinut tapahtua?

Jos yhtään tuntee minua tai on seurannut tätä blogia, niin ei pitäisi olla yllätys, että jälleen tässä jokin aika sitten kyllästyin hiuksiini sellaisina kuin ne olivat. Tai siis... johan viimisestä kampaajakäynnistä on aikaa. Puoli vuotta, kuten Hailie tässä jokunen pivä sitten huomautti. Sehän on... melkein ikuisus (kun ottaa huomioon mun normaalin hiusten vaihtuvuuskierron).

25.6. kuontalo oli tuoreena näin komea.

Ja johan tuo oli alkanut näyttää aika kulahtaneelta. Joten mitäpä sitä likka muuta tekemään, kuin hiusvärihyllyä kohti. Mutta kuten vinkkikuvakin vinkkasi (ehe ehe), niin mukaan ei tarttunut hiusväri vaan pelkkä vaalennus. Alunperin tämä oli silkka sattuma, kun en osannut päätää mitä väriä seuraavaksi rokkaisin kuukauden tai pari. 

Ei muuta kuin kotiin ja tökötti päähän. Tao tässä tapauksessa kyse oli kylläkin lapsuudenkodistani nykyisen asumuksen sijaan, hiusseikkailu kun sattui ajoittumaan vierailun kanssa päällekäin. Miksikö? No koska äidillä on kokemusta ja ilmaisi halukkuutensa auttaa.

Siinä ne vaalenee.

Vaalennuksen vaikuttaessa aikamme kävi pitkäksi, joten joutessaan äiti sekoitti satsin ripsien kestoväriä ja värjäsi meidän molempien räpsyttimetkin. Vastapalveluksena lakkasin äidin kynnet ihkauudella märän asfaltin värisellä lakalla (äiti ihastui väriin niin kovin, että kävi seuraavana päivänä ostamassa lakan itselleenkin).

Huipputeknistä kemiaa.

Lopputulos: pastellihatara. Miellyin yllättäen paljastuneisiin karkkisävyihin, joten olen antanut tukan nyt vain olla (jo kuukauden). Antaa kätevästi lisää miettimisaikaakin, kun vieläkään en ihan osaa sanoa minkä värin seuraavaksi valitsisin. 

Jo joutui joulukuu

Ihan hullua kuinka nopeasti vuosi on taas vaan juossut ohitseni ja taas on joulukuu! Joulukuu kaikkine pienine stressinaiheuttajineen, jotka kerääntyvät jajajajaja!!!! x____x

Tai siis... Kausijäätelöt ovat poistuneet valikoimista! Kesä on auttamatta ohi! TT__TT

Onneksi Salmiakki-jäätelö ei enää ole kausituote.
(Ja huomatkaa nudepohjaiset glitterkynnet.)

Noh, onneksi talvi tarkoittaa lunta, ja lumi tarkoittaa sitä ettei ole ihan perhanan pimeää. VÄÄRIN! Tarkastelkaa seuraavaa kuvaparia ja kertokaa olenko muka väärässä.

Ensilumi: odotukset.

Ensilumi: todellisuus.

Ja sitten saa sormenpäät hellinä antaa mielikuvituksen keulia, kun taas väkerrän koko lähisuvulle ainakin yhden sukkaparin per lärvi joululahjaksi! Ei kun hetkinen, tästähän mä tykkään. Ok, piste joulukuulle.

Siinä niitä taas olisi...

Pullovedellekin ovat tehneet jotain. Ei voi muka myydä kokonaista litraa kivennäiskuplahyvyyttä. Missä on se viimeinen 5 cl?

Taas kuluttajaa huijataan. 95 cl!

Ja kaiken huippuna adventti- ja jooulukalenterit, joita löytyy joka lähtöön ja makuun. Ettäs kehtaavat! Ei ku näistäin mä tykkään. (Kalenterit on hieno keksintö, ja jostain syystä kaikenlainen ajan kulumisen visualisointi ja havainnollistaminen on aina miellyttänyt minua syvästi.) Ja jos vaakakupeissa on kesän kausimakujäätelöt ja jouluun aikaa laskevat kausikalenterit, niin jädet kyllä häviää. Koska Salmiakki-jäätelö ei ole enää kausimaku.

Mieheke osti mulle ihan pyytämättä
näin hienon suklaakalenterin.