Kesän hiusseikkailu

Jo kesäkuun lopulla suunnattiin Ouvan kanssa jälleen kerran Turkuun parturi-kampaamo Tituun. Oli lopulta melko pikainen päätös lähteä kun aluksi ei meinannut olla yhteistä aikaa, mutta sitten sellainen järjestyi ja Kirsillekin vielä sopi. Keskiaikamarkkinatkit olivat taas samaan aikaan niin kätevästi pääsi sielläkin pyörähtämään.

Lähtökohtana oli helmikuussa viimeksi värjätty ja leikattu tukka eli haalistunut ja ylikasvanut. Latvat oli miltei pastellisen vaaleanpunaiset, juuressa omaa väriä pitkästi ja siinä välissä violetimpaa.

Tällä kertaa aloitettiinkin minun päästäni ja alku oli melkoisen dramaattinen minulle, joka vieläkin välillä unohda hiusten kasvavan takaisin. Koko operaatio aloitettiin ajelemalla niskaan 6 millin siili. Kiehkurat vaan putoili lattialle.

Värinpoisto taikoi hiukset hetkellisesti hyvin pastellisiksi, mutta pesun jälkeen violetti osuus hiuksista oli muuttunut shokkipunaiseksi, miltei oranssiksi. Olin hivenen hämmentynyt siitä - ja totesin jälleen ettei tuollainen punainen sovi ollenkaan.

Hiuksiin tuli juureen hyvin pastellisen hopean hohtoinen liila, sen jälkeen miltei vaaleanpunertavaa johtuan pohjan punaisesta ja latva muuttui lupiininvioletiksi. Niin ja se 6 mm:n siili, jota ei hämmennyksekseni edes huomaa hiusten ollessa auki. Ei tietenkään kampaaja olisi sitä tehnyt jos se näyttäisi huonolta, mutta olin silti hämmentynyt. Ja olen välillä vähän edelleen.

Teeholistin tunnustukset

Uusi ihana teepannu! Se on nätti! Lasinen, pieni ja siro, mutta vetää silti yli litran eikä maksanut mansikoita niin kuin kaikki muut kohtaamani lasipannut.

Teepannu on kotoisin Pentikistä ja nimeltään Elegia. Kansi ja sihti ovat terästä, lasinen pannu kestää konepesun! Hintaa tällä kaunokaisella oli vain 29 euroa. Hyvin käytetty promo-sunnuntai Finnconissa siis kun googlettelu tuotti tulosta.

Sihti on mukavan tiheä ja se on helppo poistaa teen valmistuttua siinä olevasta sangasta. Ei ole ainakaan tähän mennessä kuumennut niin, että siihen olisi ikävä koskea. Samaa ei voi sanoa esimerkiksi Marimekon Oiva-teekannusta, jonka teesihdin poisto on sormille ikävää. Toisaalta se on niin matala, että teoreettisesti sen voisi myös jättää paikoillen.

Pannun saa mukavasti osiin. Toki se on ihan odotettavissakin kun teräsosat eivät kestä konepesua ja itse pannu kestää. Tuo metallinen suppilo pitää niin sihdin kuin kannenkin paikoillaan. Siinä on reiät, joista tee valuu ja pannusta on ylipäänsä mukava kaataa. Lasipannun keveys auttaa asiaa, mutta ei myöskään läikytä yhtään.

Lasiteepannu on ollut jo pidempään ostoslistalla ihan sen takia kun Ouva toi aikoinaan Kanadasta teekukkia. Pannu on tosin sen verran miellyttävä, että sitä on tullut käytettyä paljon ihan kaikkeen muuhunkin. Voi olla, että vanha keraaminen pannuni saa siirtyä eteenpäin uuden tieltä.

Kuvassa pannu on ilman sihtiä ja sisältää vihreää teetä. Samalla pääsette ihailemaan uuden asunnon lattiaa, koska milloinkas sitä ei kyyhöttäisi lattialla ottaessaan kuvia.

Väriä sadepäivään

Kaveripiirini voi väittää etten ole kaikkein käytännöllisin ihminen korkojeni kanssa, itse väitän vastaan. Tiedän missä korkoja ei kannata käyttää ja toisaalta pärjään kaikkialla - öiset Suomenlinna larpit teininä voisin tosin jättää toistamatta. Niinpä on ihan loogista valita sadepäivänä jalkaan yhdet korkeimmista koroista ja näyttävimmistä kengistä. Nämä Dolly Don vihreät ihanuudet on hassusti sillä rajalla ovatko käyttökengät vai vähän spessummat. Asustavat siis vuorotellen eteisessä ja kirjahyllyssä.

Harmaana ja sateisena torstaina piti tietenkin olla myös muuta väriä päällä, joten höpsötysten kanssa kaveerasi kukkahame.

Kinuskijäätelön tasoista ällösöpöyttä

Muutto on takana jos tavaroiden siirrosta puhutaan. Sen sijaan niiden purkaminen on aika pahasti vaiheessa ja kaikennäköistä pientä hoidettavaa riittää, joten päivät menevät nopsaan. Huomattiinkin tänään iltasella, että kappas, meillä on vuosipäivä. Onneksi ehdittiin käydä noukkimassa lähi-Alkosta pikkolopullo skumppaa ja jäätelöt matkaan ja mentiin katsastamaan yksi lähipuisto. Muutenkin nätin oloisesta puistosta löytyi vesiputouksen kaltainen asia ja muutenkin vähän japanilaishenkistä meininkiä. Suosittelen Strömbergin puistoa jos sattuu liikkumaan läntisessä Helsingissä ja kaipaa puistoilua.

Kolme vuotta seurustelua takana, kihloja kohta vuoden ja avoliittoa pari viikkoa. Kaikkea sitä kun en vieläkään oikein miellä itseäni parisuhdeihmiseksi. En kyllä valita, oikein mukavaa ja kivaa on ollut. ♥

M kuvasi hyvin Ouvamaisella tavalla vesiputouksen ihmettelyn ja jäätelön syönnin.

Cake is a lie?

Siitä asti, kun sain kuulla Tukholman keskustaan avatusta Portal-teemaisesta kahvilasta, olen suunnitellut risteilyä Itämeren yli. Kokoonpano siitä, ketä on milloinkin ollut lähdössä mukaan, on vaihdellut, mutta matkan kohde oli selkeä.

Ja niin tuli viimein se hetki maaliskuun puolessa välissä, kun olimme porukalla risteilleet, maihinnousseet, ja suunnistaneet tiemme perille. Viimeiset hetket haeskellessa kahvilan sisäänkäyntiä katukuvasta vaihtuivat vähän varkain jo suoraan sisään kävelyyn, kun löysinkin oikean oven vahingossa ja kertayrittämällä.

Matkaseura ei voinut uskoa tilannetta todeksi koskettamatta.

Sisällä en osannut alkuun muuta kuin tuijottaa haltioituneena. Päässä ei liikkunut yhtään ajatusta moneen sekuntiin. Lopulta liikkui: "asasdfahjkdgsalGJKD TÄSSÄ SE NYT ON!!!!" tai jotain sinne päin. Päästin epämääräisen kimeän innostumisäänen ja hymyilin niin että pelkäsin suupielten repeävän. Siinä se nyt oli. Portal-kahvila. Tavallisesta torstaista tuli juuri mitä huikein parhaushetki ja parhausretki.

Kahvilassa ei ollut ketään muuta kuin meidän, ööö, 9-henkinen seurueemme (osa näkyy oikeanpuoleisessa kuvassa. Ja ei, en ole tiskin takana, vaan "baaritiskillä" istumapaikoilla, josta näkymä oli aika tasan tämä, mikä muodostuu yllä olevat kuvat yhdistämällä). Istumapaikkoja oli kolmelle. :D Kahvilan henkilökunta katsoi meitä aluksi hieman epäuskoisina, mutta yhteinen sävel löytyi suunnilleen saman tien kun avasimme suumme ja aloimme "OMGOMGOMG this is so cool!"-vuodatuksemme.

Henkilökunta oli ihanan nörttiä. Kertoivat, että kävijäkunta ei ole suurensuuri, ja että vakkareistakaan kaikki eivät tunne tai tunnista teemaa (olivat selvästi hyvillään, että me tunnettiin, tunnistettiin ja matkustettiin sen vuoksi). Pahoittelivat sitä, etteivät tänään olleet virallisissa oransseissa haalareissa, vaan omissa kuteissaan. Viralliset kamppeet taisivat olla pesussa tai jotain (joo, en kuunnellut ihan hirveän tarkkaan kokoaikaa, kun oli niin paljon kaikkee mitä ihastella).

 

Ja kun kerta oli mahdollista, niin tietysti piti esitellä mun maailman hienointa juomapulloa, joka sai kaikilta läsnäolijoilta osakseen riemastunutta hyväksyntää (kuvasta tarkkasilmäinen voi myös bongata mun "ranskalainen manikyyri, mutta glitterillä"-kynnet), vaikka suurin osa porukastamme ei mitään hirmuisia faneja ollutkaan. Onneksi minä ja Antti oltiin senkin edestä.

Lol, ketkäs kaks riemuidioottia on ehkä hypessään hiukan omalla tasollaan?

Kuitenkin varsinainen helmi paljastui meille vasta tutkiessamme tarjolla olevia herkkuja. Oli vähän vaikka mitä makeaa leivonnaista, mutta EI KAKKUA! Antin kanssa päädyimme ravistelemaan tämän oivalluksen tehtyämme toisiamme kiihtyneinä, ja kahvilan henkilökunta nauroi. Tämä oli selvästi suunniteltu juttu! Ja minä hupsu menin jo uskomaan, että kakku ei olisikaan valetta...

Lohtu-brownie ja teetä.

Kaikenkaikkiaan olin kahvilaan oikein tyytyväinen: sisustus toisteli uskonnollisesti niitä visuaalisia elementtejä, mitä Portal 2:n alussa on, olematta mauton tai... jotenkin liikaa. Tee oli hyvää ja valikoima laaja. Leivokset olivat maukkauta ja nätin näköisiä. Hintatasoltaan täysin verrokki muihin Tukholman kahviloihin nähden. *nyöks nyöks* Käyn uudestaan, jos on vielä olemassa, kun seuraavan kerran menen Tukholmaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

CAKE IS A LIE!

CAKE IS A LIE!

CAKE IS A LIE!

CAKE IS A LIE!

CAKE IS A LIE!

Vai onko sittenkään...?

Muuto(kse)n tuulia

Olen kadonnut jonnekin larppaamisen, sivuaineen aineopintojen pääsykokeesen luvun ja muuton syövereihin. Piti olla rauhallinen ja leppoisa toukokuu, no... Ilmoittauduin viime viikonlopun larppiin ajatuksella että kun ei toukokuussa paljoa muuta menoa olekaan ja siitä se sitten lähti. Toiseen larppiin lähdin varapelaajaksi, koska riemastuin ajatuksesta päästä jälleen kerran varapelaamaan vampyyrimorsianta. Teininä tein sitä muutamaankin otteeseen. Muutto sinänsä oli jo aiemmin tiedossa, mutta kuvittelin pakkaavani tavarat varastoon ja majailevani Ouvan nurkissa kunnes saadaan kihlattuni kanssa asunto. Tämän hetkisen tiedon mukaan kahden viikon päästä olen jo muuttanut. Että se siitä rauhallisesta ja leppoisasta toukokuusta.

Ragnarök-:n1 uudelleenpelautus oli hauska kokemus kun olen kuullut pelisarjasta niin paljon, mutta se pelattiin aikana jolloin 1) asuin Kuopiossa 2) en tuntenut kauheasti sitä porukkaa, joka siinä pelasi. Pääsin pelaamaan antiikin ajan lähettilästä, jonka suuri agenda oli murskata patriarkaatti. Kuvassa Nyxia Aleksandrialainen näkee tulevaisuuden, jossa miehet ovat alla ja naiset päällä! Peli ei siis ehkä ollut ihan kaikkein vakavin ja olikin mukava tapa viettää kaunis lauantai.

Kuvan on ottanut Satu K. Propit lainattu ystävältä, jonka kanssa olemme kätevästi todella samankokoiset.

Muutto vie resursseja tällä hetkellä aika paljon. Konkreettisesti olen tehnyt vasta vähän, mutta ajatustyötä senkin edestä. Vaatekaapin karsimisen sentään tein jo. Eiliset paljon jäätelöä sisältäneet läksiäiset oli hyvä takaraja operaatiolle, sillä sain siellä tyrkättyä jo jonkin verran vaatetta eteenpäin uusiin koteihin. Seuraavaksi pitäisi yrittää kuvata edes osa jäljelle jääneistä ja laittaa jotain kautta tarjolle. Osan olen jo henkisesti varautunut viemään UFF:lle. Karsimisoperaation alkuvaiheessa oli iskeä epätoivo, koska sain vaivoin laatikon pohjan peittymään ja ylemmässä kuvassa onkin se kasa, joka jäi jäljelle. Onneksi tiesin rekkitilaa tarvitsevien vaatteiden kanssa niin todennäköisesti käyvän ja hyllyt täyttivät laatikon lopulta kokonaan. Hyllyt olivat ennen niin täynnä, että pinot osuivat ylempiin hyllyihin. Ei ollut kovin kätevää se. Sain samalla pakattua myös talvivaatteet pois, joten rekilläkin on hetkellisesti enemmän tilaa. Täytyy myös myöntää, että suurinosa rekiltä poistuneista vaatteista teki jo paluun kaappiini.

Muuton lisäksi valmistaudun Pyhävuorten perillisten kolmanteen pelautukseen. Ouvalta lainatun platinablondinperuukin ansiosta totesin hehkuvani neitseellistä viattomuutta kilometrien säteelle ja ajattelin hyödyntää sen täysin. Odotan innolla ihmissuhdedraamaa ja suuria tunteita!

Minttusuklaapalat

Mitä syntyy, kun ohjetta leivontaryhmän kokeiltavaksi haettiin rajauksilla "suklainen", "helppo ja nopea", sekä "ehkä jotain vähän niinku mokkapalat"? No...

Minttusuklaapalat (pellillinen)

Taikina

• 200 g voita 
• 2 dl maitoa 
• 5 dl vehnäjauhoja 
• 1 dl kaakaojauhetta 
• 3 tl leivinjauhetta
• 2 tl vaniljasokeria 
• 4 munaa 
• 2 dl sokeria 
• 2 dl Marianne crush -rouhetta 

Kuorrutus

• 100 g voita 
• 1 dl tomusokeria 
• 1 prk (á 200 g) minttusuklaarahkaa
• 2 rkl kaakaojauhetta

Pinnalle

• n. 50 g tummaa suklaata 

Valmistus

• Sulata voi. Lisää voisulaan kylmä maito. 
• Yhdistä vehnäjauhot, kaakao- ja leivinjauhe. 
• Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokerit paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi. 
• Sekoita muna-sokerivaahtoon voi-maitoseos, jauhoseos sihdin läpi sekä karkkirouhe. Sekoita tasaiseksi. 
• Kaada pellille leivinpaperille. 
• Paista uunin keskitasossa 200*C n. 15 min. 
• Kuorrutus: Sulata voi kattilassa, sekoita joukkoon tomusokeri ja kaakaojauhe. Anna jäähtyä. Lisää rahka. Sekoita tasaiseksi. 
• Levitä kuorrutus jäähtyneelle leivospohjalle.
• Koristele raastamalla suklaata pinnalle. 

Ota kuva ennen kuin hunnilauma puputtaa viimeisenkin palan.

Auringonpaistetta leipomassa

Hups, on jo toukokuu. Eli ihan kohta on kesä ja toivottavasti lämmintä ja aurinkoista. Ja sitä odotellessa osastolla leivottiin tänä perjantaina todellinen aurinkokakku.

Appelsiinikakku

Taikina

• 200 g voita 
• 2 ½ dl sokeria 
• 3 ½ dl vehnäjauhoja 
• 4 tl leivinjauhetta 
• 2 tl jauhettua inkivääriä 
• 3 munaa 
• 1 prk (á 200 g) appelsiinirahkaa
• 1 appelsiini 
• 1 sitruunan kuori raastettuna

Sitrussiirappi

• 50 g voita 
• 1 ½ dl sokeria 
• 2 dl appelsiinitäysmehua
• 1 sitruunan mehu 

Pinnalle

•  1 appelsiini

Valmistus

• Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. 
• Sekoita kuivat aineet keskenään. 
• Lisää munat voi-sokerivaahtoon yksi kerrallaan samalla sekoittaen. Lisää tämän jälkeen rahka ja kuivat aineet. 
• Sekoita hyvin, mutta älä vaivaa. 
• Kaada taikina leivinpaperilla pohjustettuun irtopohjavuokaan (halkaisija n. 23 cm). 
• Pese appelsiini kuorineen hyvin.
• Viipaloi appelsiini (edelleen kuoret mukana).
• Asettele taikinan pinnalle appelsiiniviipaleet
• Paista uunin alimmalla tasolla 175*C n. 1h 20 min, tai kunnes kakku on kypsä (hammastikku on kaveri). Peitä leivinpaperilla paiston puolivälissä, ettei pinta tummu liikaa. 
• Valmistele sitrussiirappi: Mittaa ainekset kattilaan ja anna kiehua n. 15 min, kunnes seos hiukan sakenee. Kaada kuumaa siirappi hiljalleen kakun päälle ja anna imeytyä. 
• Kakku on parhaimmillaan, kun se on saanut tekeytyä useamman tunnin.
• Ota kakku ulos vuuasta ja irrottele leivinpaperi vasta juuri ennen kuin nostat herkun tarjolle.

No nyt on aurinkoa! ^_^

Appelsiinin kuoret ovat pehmenneet ja syötävissä.

When life gives you lemons... osa 2.

 Voi apua, Vappu on YLIHUOMENNA! Eli huomenna kaikki juo (simaa) ja pitäs olla munkkeja ja tippiksii ja vaikka mitä! Mutta ei ole. Osastolla ei tänä vuonna leivottu mitään vappuista eikä tehty edes simaa. enkä tehnyt kotonakaan. Perinteisten juttujen sijaa tehtiin jotain ihanaa, sirtuunaista ja raikasta.

Sitruunainen kääretorttu

Taikina

• 4 munaa 
• 1 ½ dl sokeria 
• ½ dl perunajauhoja 
• ¾ dl vehnäjauhoja 
• 1 tl leivinjauhetta
• 2 tl vaniljasokeria 

Täyte

• 2 prk (à 200 g) sitruunarahkaa
• ½ dl sokeria 
• 2 tl vaniljasokeria 
• 2 dl vispikermaa

•  ne loput lemon curdyt, mitkä viimeksi jäi yli

Valmistusohje

• Vaahdota munat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi. 
• Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi vaahtoon varovasti sekoittaen. 
• Levitä taikina leivinpaperille pellille. 
• Paista 200 *C keskitasolla n. 10 min. 
• Kumoa kypsä pohja sokerilla sirotellulle leivinpaperille. Irrota pohjapaperi ja anna jäähtyä. 
•  Valmista täyte vatkaamalla rahkan joukkoon sokerit. Lisää viimeisenä joukkoon vaahdotettu kerma. 
• Levitä pohjan päälle kaikki loppu lemon curdy. Tähän päälle levitä puolet tekemästäsi täytteestä. 
• Kääri rullaksi leivinpaperin avulla. 
• Levitä loppu täyte tortun päälle. Koristele SÄTEILYNVIHREILLÄ (<3) strösseleillä.

Nautiskele teekupposen kanssa. 

Pelinjohtajan yöpala

Oho, olenpas ollut taas pitkittyneesti hiljaa. Onneksi Hailie on pitänyt teille seuraa sillä aikaa kun minä järjestin larpin (josta teen ihan erillisen oman kirjoituksensa tässä lähipäivinä - lupaan ja vannon). Peli itsessään oli lauantaina ja sunnuntaina, mutta pelinjohtotiimillä oli kova kuhina päällä jo hyvän aikaa etukäteen ja kaikki huipentui tietenkin perjantain ja lauantain välisenä yönä vahingossa koko yön kestäväksi venyneeseen "kirjansidontalinjastoon". Noh, onneksi perjantai oli ollut myös leivontapäivä, joten saimme töiden ohessa napostella herkkuja.

Kaneliset omenamuffinssit

Taikina

• 200 g voita 
• 2 ½ dl sokeria 
• 2 munaa 
• 6 dl vehnäjauhoja 
• 2 tl leivinjauhetta 
• 3 tl kanelia 
• 2 tl kuivattua inkiväärijauhetta
• 2 tl vaniljasokeria
• ripaus suolaa 
• 2 ½ dl maitoa 

Täyte

• 2 hapanta omenaa 
• 2 rkl fariinisokeria 
• 3 tl kanelia
• "ruiskaus" sitruunamehua 

Valmistus

• Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat joukkoon yksitellen. 
• Yhdistä kuivat aineet keskenään. 
• Lisää jauhot taikinaan vuorotellen maidon kanssa. 
• Kuori omenat ja poista siemenkodat. Leikkaa n. sormenpään kokoisiksi paloiksi.
• Sekoita omenoihin fariinisokeri, sitruuna ja kaneli. 
• Täytä muffinssivuoat taikinalla, ja painele omenanpalasia vuokiin syvälle taikinan sisään. TAI! Laita muutama omenanpala vuuan pohjalle ja laita taikina päälle. (Tein pellillisen kummallakin tavalla, molemmat toimivia ja herkullisia.) 
• Paista 200*C keskitasolla n. 20 min.
• Hyviä sekä juuri uunista tulleina, että seuraavana yönä. :D

Viimeinkin: Osoitekirja!

Olen aina rakastanut erilaisia vihkoja, muistilappuja ja ylipäänsä käsinkirjoittamista. Pidän edelleen tiiviisti paperikalenteria ja täyteen kirjoitettuja päiväkirjoja löytyy useampi. Olen kaivannut useaan otteeseen puhelinluetteloa vaikkakin nykypäivänä numerot eivät ihan niin helposti häviä kokonaan kuin vielä 3310:n aikoihin. On siis täysin loogista, että nähdessäni Ouvan Kanadasta mukanaan tuoman Spiderman-osoitekirjan tajusin, että minäkin haluan! Osoitekirjoja vaan myydään ihan tosi huonosti missään tai jos myydään niin ne on tosi simppeleitä ja no, tylsiä. Olen selannut ebayta ja vastaavia aivan liikaa, mutta oikein mikään ei ole tyydyttänyt.

Kunnes eräs samaan nörttinaisryhmään kuuluva henkilö kertoi haluavansa osoitekirjan ja laittoi linkin haluamaansa. Aivan ihana kukkakuosi! Vanhahtavat sivut! Ja niitä kuoseja oli vielä useaa erilaista, kaikki eivät edes olleet kukkakuoseja. Nauli voitti minut heti puolelleen. Kyseessä on saksalainen kahden sisaruksen käsinsitomia kirjoja myyvä liike. Päällyspaperit ovat huonekaluverhoiluun käytettäviä italialaisia papereita, joiden kuosit ovat värikylläisi ja kerta kaikkisen ihastuttavia.

Osoitekirjoja on saatavilla kahta kokoa. Iso on valtava, pöydälle tarkoitettu 232 sivuinen mammutti. Pienempi on hyvin pöytälaatikkoon tai laukkuun sujautettava ja sisältää 96 sivua. Halusin ehdottomasti pienemmän, mikä aiheutti hetken aikaa päänvaivaa kun haluamani kuosi oli etsyssä vain isossa koossa. Onneksi on mahdollisuus tiedustella tilaustyötä ilman lisähintaa ja selvisi että pieni kirja siitä onnistuu kyllä. Minulle ei olisi ollut katastrofi jos ei olisikaan onnistunut kun pallottelin pitkään saman kuosin kahden eri vaihtoehdon välillä. Ylipäänsä olin Naulin toimintaan todella tyytyväinen. Kysymykseeni vastattiin nopeasti ja ystävällisesti, tilauksen tilanteesta sai hyvin tietoa ja paketti tuli nopeasti perille.

Ehdottomasti lisäpisteitä sisarukset saavat siitä, että jo paketin avaaminen ilahdutti! Kirjan mukana tuli kaksi korttia, joista toisen takana oli käsinkirjoitetut terveiset, ja kaksi sydäntä eri päällyspaperia kuin valitsemani. Kirja oli myös pakattu nätisti paperiin.

Hihkuin jälleen kuin pieni lapsi avatessani pakettia. Se on vihreä ja ihana ja niin kaunis!

Sivut ovat nätisti kellertävät ja tilaa on mukavasti. Mahtuu osoite, puhelinnumero ja sähköposti ainakin, joten kaikki oleelliset yhteystiedot löytyvät helposti samasta paikasta.

Huvitti kun toinen sydämistä oli juuri se värivaihtoehto mitä mietin toisena vaihtoehtona. Punainenkin olisi ollut kaunis, mutta yleensä tällaisissa valintatilanteissa päädyn yleensä vihreään. Vaatteen kohdalla vaaka olisi saattanut kallistua ennemmin punaiseen. Vähän sääli ettei osoitekirjassa ole kohtaa, johon sydämen saisi kokonaisena. Sisäkansikin on samaa paperia, mutta se katkeaa aina kriittisellä kohdalla. Onneksi ei ole kyse kuin omasta pienestä päähänpistostani eikä mistään isosta. Kaiken kaikkiaan olen aivan ihastuksissani, jopa siinä määrin etten meinaa raaskia laittaa osoitteita ylös...

Lolita-inspiroituneet asut

Olen keikkunut lolitan laitamilla kymmenisen vuotta. Erityisesti keväisin huomaan ammentavani pukeutumiseeni sieltä paljonkin. Niin sanottuun oikeaan lolitaan en ole koskaan uskaltautunut. Osittain kyse on nimenomaan uskalluksesta, osittain siitä, että tiedän olevani hivenen turhan tarkka sääntöjen noudattaja ja osittain siitä syystä, että lolitaan saa uppoamaan mielettömän määrän rahaa. Onneksi mikään näistä ei estä keräämästä inspiraatiota! On myös huvittanut miten olen suhteeni aikana pikku hiljaa muuttanut kumppanini mielipidettä lolitasta. Hänen mielikuvissaan lolita on vain pastellinsävyistä röyhelöä sweet lolitan mukaisesti. Itse olen enemmän kallellaan casualiin ja jopa goottiin, rakastan myös military lolitaa. On muutama suunnitelma nimenomaan military lolitaan käyvästä hameesta, mutta oikeanlaisten kankaiden löytäminen on ollut esteenä. Jos joku siis löytää hyvän vihreää tukevaa (puuvilla)kangasta niin saa ilmiantaa.

Lolita hiipii vaatekaappiini pikku hiljaa ja välillä ero fiftarin ja lolitan välillä on lähinnä asusteissa. Mutta nyt niitä asuja.

Ensimmäisenä syksyinen asu, joka alkoi naurattaa samantien kun laitoin hatun päähäni. Pukeuduin sitten vahingossa hipster-lolitaksi. Hame olisi jäänyt hankkimatta ellei Ouva olisi vinkannut yhden ompelijan poistomyynnistä.

Minulle on jonkin sortin kevään merkki se, että haen pukeutumisinspiraatiota ennen kaikkea lolitasta. Olin tänä vuonna aikaisessa sillä kuva on alkuvuodelta. Hameen olen tehnyt ensimmäisenä vuotenani ammattikoulussa. Muistan miettineeni pitsin kanssa, että tuleekohan tästä nyt liian lolita. Nykyään ei haittaa ollenkaan. Tämän kerran jälkeen itse asiassa irrotin pitsin alushameesta ja se odottaa nyt että jaksaisin tehdä uuden alushameen vanhan menetettyä kaiken pöyheytensä kymmenessä vuodessa. Kuvassa pilkistää myös Juhlapukujen Outletista ostamani Revelationsin iltapuku.

Peikko-lolita on Yukiconista kun oltiin Ouvan kanssa promoamassa Ropeconia. Lähdin liikkeelle siitä, että halusin korsetin päälle ja saappaat jalkaan pitkästä aikaa. Olin hirveän tyytyväinen asuuni vaikka harvalle se pöydän takaa näkyi. Onneksi pukeudunkin lähinnä itseäni varten. Päätin haluavani alaosaksi jotain mustaa ja pöyheää, mutta en kelpuuttanut mitään jo olemassa olevaa. Lainasin kämppikseltä superpöyheän alushameen ja väsäsin rikkinäisestä mekosta hameen. Kuvassa ei kunnolla näy, mutta korsetin alla on pilkullinen mesh-body. Saappaat on lainassa siskolta.

Seuraavaksi ensimmäinen brändin hame. Ouva merkitsee minut Lolita kirppiksellä jos ajattelee minua kiinnostavan ja niin violetti pupu-hame lähti mukaan. Merkki on the dream of lolita ja pupuista ajatukset menevät aina Liisaan Ihmemaassa. Liiviin olen rakastunut! Löytyi syksyllä UFF:lta kun olin etsimässä kihlattuni kanssa proppeja hänelle. Sain vasta jokunen aika sitten käyttöön kunnolla kun vyötäröä piti kaventaa aika reilusti. Olen todennut, että liiviä voi käyttää miltei kaiken kanssa. Hameen suhteen vähän pelkäsin, että olisi ollut enemmän lila, mutta onneksi on oikeasti violetti.

Tämä kuva on vain liivin etuosan näkymisen vuoksi tässä. Samalla näkyy vähän, että hameessa riittää kangasta.

Witcheristä kirjoittaessani mainitsin, että olin huokaillut yhden hameen perään vaikka kuinka. Se hame tuli varmaan juuri Witcherin peluun takia uudelleen mieleen ja oli tarkistettava onkohan se enää saatavilla. Olihan se! Kävin melko pitkään itseni kanssa keskustelua siitä voinko ostaa hameen, mutta sen verran pitkään olin siitä haaveillut, että annoin mennä. Arvoin hieman otanko mahdollisesti pienen vai varmasti ison ja päädyin ensimmäiseen. Sen takia oli tulla melkoinen kriisi kun vaikka teoreettisesti hame oli oikean kokoinen niin käytännössä takaosan kuminauhat eivät antaneet tarpeeksi periksi, jotta vetoketjun saisi kiinni. Ehdin jo ihmetellä olisiko isompaa versiota vielä saatavilla (ei edes ollut) kunnes muistin olevani ompelija. Aloin tutkailla takaosan kuminauhoja ja totesin, että voin ihan hyvin ottaa ne irti. Muutamia ompeleiden purkua ja kuminauhan leikkaamista myöhemmin hame istui kuin hansikas. Takaosassa oli neljä todella jäykkää kuminauhaa nyörityksen alla. Irrotin niistä kolme ja jätin vyötärön kuminauhan paikoilleen. Tardis-hame! Hyvin kirjaimellisesti. Isomman sopivaksi saaminen olisi luultavasti ollut paljon isompi projekti. Niin joo, Fanplusfriend & Neo Ludwig on merkki. Saa nähdä muistanko hetkeen omistavani muita hameita. Tosin, ylempi pupu-hame on kyllä myös paljon mielessä, sillä sekin on melko uusi.

 Huvittavaa on se, että minua myös tökitään lolitan suuntaan. Eräs uusi tuttavuus sanoi viimeksi nähdessämme, että lolita näyttäisi varmasti hyvältä minulla ja Tardis-hameen postatessani kysyi milloin minut nähdään kokonaan lolitassa. Totesin, ettei kannata henkeään pidätellä. Toki lolitaa on alkanut ilmestyä lisää kaappiini ja asuihini, mutta tiukat pukeutumissäännöt eivät ole ihan minua varten. Haluan vähän jotain muuta. Toinen mikä estelee on se, ettei yläosia löydy yhtä helposti kuin hameita. Mekkoja en edes haaveile näillä vartalonmuodoilla hankkivani. Mutta pidän silmäni auki ja ei sitä koskaan tiedä, ehkä joku päivä minulla onkin kokonainen lolita-asu päälläni.

PS. Meinasin ajastaa tämän aprillipäivälle. Jos ei kuitenkaan.

50 shades of Witcher

Reilu vuosi sitten haaveilin yhdestä ihan liian kalliista hameesta ja huokailin ensimmäisen maailman ongelmaani mm. kumppanilleni. Tuloksena oli se, että yksi päivä Steamissa odotti lahja saatesanoilla "Hametta en voi ostaa, mutta tämän kyllä. Kokeile edes." Oltiin jo aiemmin puhuttu Witcherista ja olin todennut, että ei kyllä ole ollenkaan pelini. Ihan turhan lihaksikas mies hakkaa hirviöitä ja ympärillä parveilee puolialastomia naisia? Ei kiitos. Kihlattuni yritti puhua minua ympäri mm. sillä, että peli on kaunis jopa kymmenen vuotta vanhana, hyvällä tarinalla johon voi vaikuttaa ja mahdollisuudella tutkia jokaisen nurkan. Kaikki ominaisuuksia joista pidän peleissä. En kuitenkaan vaikuttunut ja Witcher sai olla rauhassa pitkän aikaa.

Kunnes pari viikkoa sitten minulle tuli sairaslomallani tarpeeksi tylsää ja totesin, että ihan hyvinhän sitä voi kokeilla. Ja hurahdin ihan samantien. Muutaman päivän sisällä pelitunteja oli jo 28 ja olin koko ajan innoissani edistämässä peliä. Witcherin pelaamisen piti olla pääsiäissuunnitelmani, mutta sainkin sen jo tänään läpi.

Kyllä, Witcherissä lihaksikas mies hakkaa hirviöitä ja ympärillä pyörii puolialastomia naisia. Mutta se ei tiivistä peliä ollenkaan. Pelin aikana tutustuu useisiin eri hahmoihi, yhteisöihin ja tilanteisiin. Valinnoilla on oikeasti merkitystä ja ne ohjaavat pelin suuntaa. Mustaa ja valkoista ei ole vaan kaikki on harmaansävyistä. Siitä julkaisun otsikko, joka tuli vastaan jollain foorumilla. Valintatilanteita tulee paljon vastaan. Osassa voi kehittää jotain ihmissuhdetta johonkin suuntaan ja toiset taas ratkaisee isompia kohtaloita. Pelastaako kylän noidan kyläläisten kynsistä vai ollako kyläläisten puolella? Kumpi puoli on oikeassa, haltiakapinalliset vai uskonnon ympärille perustettu sotilasjärjestö? Witcherit ovat neutraaleja ja tappavat hirviöitä, mutta miten erottaa ihmisen ja hirviön? Pelissä on myös hirmuinen määrä sivutehtäviä, joihin saa uppoamaan paljon aikaa, niistä saa kerättyä expaa ja kerättyä lisää tietoa pelimaailmasta. Witcher on myös mahdollista juosta läpi, mutta minulle se olisi tylsä ratkaisu. Sivutehtävät ovat myös hyvää ajanvietettä silloin kun pääjuonet seisovat syystä tai toisesta.

Olen itse ihan nössö pelaaja ja yritin pelata mahdollisimman sovittelevasti ja ongelmia ratkovasti ja ottamatta puolia. Lopputuloksena Geralt julistettiin yhden porukan liittolaiseksi ja kaikki muut kohtelivat juuri sen mukaisesti... Hups. Ilmeisesti on mahdollista pysyä täysin neutraalina, mutta sain sen kuvan, että se on todella vaikeaa. Kehitin myös yhtä romanssia mahdollisimman pitkälle, mikä oli tosi hauskaa siinä politiikan ja hirviöiden metsästyksen lomassa. Niin tosiaan, pelissä pääsee myös politikoimaan! Tai sitten voi mätkiä kaikki hengiltä. Olen melko hämmentynyt lopusta, sillä siinä implikoitiin erään henkilön ehkä olevan toinen, joka katosi jossain vaiheessa peliä. Ehkä. Tai sitten se oli vain sattumaa ja/tai pelintekijöiden kiero vitsi. Pitää ehkä sukeltaa foorumeille ihmettelemään mitä mieltä muut ovat siitä. Oma reaktioni oli lähinnä "Eikä!" Kommentoin peliä ylipäänsä tosi paljon, erityisesti niissä kohti kun tarinaa kerrottiin niin ettei siihen voinut vaikuttaa.

Geralt myös aina välillä pohtii valintojensa seurauksia ja silloin kuvituksena on pelin normaalia grafiikkaa taiteellisemmat kuvat. Valinnat myös rakentavat muistinsa menettäneen hahmon identiteettiä. Olen myös siinä mielessä nössö pelaaja, että pelasin jälleen kerran kaikkein helpoimmalla tasolla. Kumppanilleni sanoin: "Haluan, että pelatessa on kivaa" ja minulle kiva on juuri sitä ettei tarvitse koko ajan olla henkihieverissä ja hakata tietään läpi öttimönkiäisistä. Selittää muuten miksi vihasin suota tulisesti.

Peli ei ole mikään feministin unelma, mutta paljon parempi siltäkin kannalta kuin odotin. Naiset ovat puolialastomia ja tarjoavat itseään auliisti Geraltille, mutta he ovat myös itsenäisiä toimijoita eikä seksiin tarvitse missään vaiheessa ketään pakottaa. Itse asiassa yhdessä kohtaa koin pienen wtf-hetken kun mietin mitäköhän kiukuttelevan haltian kanssa käy ja ykskaks ruudulle lävähtikin ns. seksikortti. Seksikortit ovat asia, mistä en ihan tiedä mitä mieltä olisin. Ne ovat tavallaan tosi kivoja ja rakastan kaikkea tuollaista pientä. Suurin osa on myös yllättävän tyylikkäitä ottaen huomioon myös sen, että sisältävät vähäpukeisia naisia. Mutta onko seksi sellainen asia, jota pitää metsästää korttien toivossa? No joo, totesin jossain kohti, että pelillä on ikää kymmenen vuotta ja uudemmissa osissa tässäkin asiassa on otettu opiksi.

Mitä Witcher siis mielestäni on: Kaunis seikkailupeli, jossa pääsee osaksi tarinaa ja oikeasti vaikuttamaan siihen. Tekisi miltei mieli pelata heti perään uudelleen ihan toisenlaisilla ratkaisuilla, mutta en ehkä oikeasti jaksa. Sen sijaan mietin jatko-osia. Katsotaan mihin päädyn.

Paluu hiusvärin testaukseen & vanha uusi tukka

Joulukuun alussa laitoin testimielessä uudestaan päähäni Colorscreamin Violet Fizzin. Tulos oli tumma sinivioletti. Varsin jees vaikka aika tumma.

Nopeasti muistin miksi suhtautuminen väriin oli hyvin epäileväinen: se muuttui nopsaan lähinnä siniseksi. Jollain muulla olisi voinut käydä toisin, mutta oma värini on tosi kylmä. Itse asiassa sen verran kylmä, että kun käytiin Ouvan kanssa kampaajalla ystävänpäiväviikonloppuna kampaaja kysyi olenko laittanut juureen jotain sävyä. Noup. Oma väri vaan on nykyään tosi kylmä tuhkanvaalea.

Sininen oli kymmenisen vuotta sitten mieleinen hiusväri, mutta ei ole enää millään tasolla tavoite. Vierailin sinisessä viimeksi 2012 kun värjättiin Ouvan hiuksia ja väriä jäi. Kiva piriste, mutta ei enää. Sininen otsatukka oli tavaramerkkini useamman vuoden teininä ja kanssabloggaajani on muistaakseni yksi ihmisistä, jotka muistaa minut Vuotis-ajoilta sinä sinitukkaisena. Otsatukan värjäys oli myönnytys äidille, joka julisti: "Jos värjäät hiukset sinisiksi niin istut suihkun alla niin kauan että väri lähtee!" No, 2007 pääsiäisenä itse asiassa tuli värjättyä hiukset salaa sinisiksi silloisen hyvän ystävän kanssa enkä joutunut istumaan suihkun alle. Äiti päätyi lopulta nauramaan. Sinisen värin ylläpito oli ikävää ja palasin nopsaan takaisin otsatukan värjäykseen. Kesällä 2007 ja loppusyksystä 2011 on ollut myös koko sininen pää, molemmat itse asiassa enemmän tai vähemmän larppia ajatellen. Jälkimmäisellä tuli myös järkytettyä ystävättären silloista poikaystävää ja hänen ystäväänsä: se nätti blondi tulikin kylppäristä sinitukkaisena! Aiheutin myös baarissa hämmennystä kun tanssilattialla hiusteni väriä ei erottanut, mutta paremmassa valossa yllätin ihmisiä.

15-vuotias Hailie ja kaikkien aikojen lempikännykkäni Nokia 7370. Se oli niin kaunis! <3

Palataanpas asiaan. Violet Fizz oli siis nopeasti lähinnä tumman sininen. Onneksi kylppärissäni on Biozellin Color Maskia sävyssä Plum ensimmäisen violettini ylläpidon jäljiltä. Normaalisti Plum on taas sävyltään liian punainen (joo, olen nirso), mutta tähän tarkoitukseen varsin hyvä! Violetti sai siis lisää elinaikaa helposti eikä tarvinnut nyrpistellä nenäänsä peilikuvalle jatkuvasti. Erilaiset värinaamiot on muutenkin helppo keino ylläpitää erikoisempia värejä. Pihistellessä ja oikean sävyn varmistamiseksi sellaisen saa kyllä aikaan kotikonsteinkin. Sen kun sotkee värin jämiin hoitoainetta. Hoitoainesekoituksessa on myös se hyvä puoli, että sitä voi käyttää joka pesulla jos haluaa. Color Mask ainakin on niin hoitava, että käytin sitä mahdollisimman harvoin. Itse värin kesto oli mielestäni sen verran lähellä muidenkin suoravärien kestoa etten kiinnittänyt siihen lopulta edes kamalasti huomiota. Kampaamoreissuun mennessä annoin hiusten lähinnä olla ja väri oli miltei siniharmaa, kuten Ouva sanoi täällä.

Kampaajalle lähdin mielessäni tämä kuva:

Koska kasvatan pituutta takaisin, kuvasta otettiin vain väri. Juuri on punaisempi violetti ja pituuksista tuli tumman sinivioletit, ajatuksena, että väri muutaman pesun jälkeen vaalenee. Siinä tosin meni vähän useampi pesu, sillä juuri tänään katselin, että alkaa olla aika kiva pastellisävy hiuksissa. Se ei tosin haittaa kun tummakin väri oli mielen hetken totuttelun jälkeen. Kuva on otett noin kuukausi kampaajalla käynnin jälkeen. Olevinani otin kuvia myös tuoreeltaan, mutta voi olla että iski sensuuri. Punertavassa juuressa on se hauska puoli, että tietyssä valossa juurikasvu näyttää lähes valkoiselta. Noin muuten muistan taas miksi halusinkaan kasvattaa omaa väriä takaisin. Vihaan juurikasvua, mutta kun kevytvärit ei tartu juureen samalla tavalla kuin muuhun hiukseen niin sen kanssa on nyt vain elettävä.

Double trouble

Herranjestas sentään, toinen perjantai putkeen, kun olin kameran kanssa varautunut herkkuhetkeen. Ja oi joi, kun olikin hyvää.

Karpaloiset tuplasuklaakeksit:

Taikina:

• 150 g voita 
• 2 ½ dl fariinisokeria 
• ½ dl sokeria 
• 2 munaa
• 3 ½ dl vehnäjauhoja 
• ½ tl ruokasoodaa 
• 150 g valkosuklaata
• 100 g tummaa suklaata 
• 150 g kuivattuja karpaloita 

Ohje:

• Sulata voi kattilassa ja anna olla kohtuullisella lämmöllä välillä sekoittaen. Voin tulee ruskistua, muttei palaa. (Ensin voi vaahtoaa, sitten vaahto laskeutuu ja voi kiehuu hiljalleen. Tässä kohtaa keltainen väri muuttuu nopeasti vaalenaruskeaksi ja edelleen ruskeaksi, mikä onkin jo liikaa, joten ole tarkkana.)
• Anna voin jäähtyä noin puoli tuntia. 
• Paloittele suklaat ja karpalot. 
• Laita molemmat sokerit, muna ja keltuainen kulhoon, ja vatkaa sekaisin. 
• Lisää jäähtynyt voi ja vatkaa vielä jonkin aikaa. 
• Mittaa vehnäjauhot ja sooda mukaan ja sekoita. 
• Lisää lopuksi paloiteltu valkosuklaa ja karpalot ja sekoita pikaisesti vain juuri ja juuri sekaisin. 
• Ota lusikalla kokkareita pellille.
• Paista uunissa 175*C keskitasolla n. 10 minuuttia.
• Kuulemma erityisen hyviä kylmän maidon kanssa heti uunista tultuaan. (En tiedä, kun maito ei kuulu repertuaariini.)

Taikinakokkareista syntyi keksikokkareita. Onneksi tämä ei ole kauneuskilpailu.

Pitääpä muuten kehua tämän claire's:sta ostamani pinkki-musta-valkoisen
glitterlakan kovuutta ja kestävyyttä: yli viikko mittarissa ja edelleen upea.